keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011

KUOLEMA BARCELONASSA * * * *












Aikuinen poika näyttää ääntelemällä isälleen talvisessa metsässä, miten meri kohisee ja tuuli vinkuu. Tämä kohtaus nähdään Biutifulin alussa ja lopussa. Ei voi olla edes varma, onko kyseessä poika ja isä. Sellaisen johtopäätöksen voi tietenkin tehdä. Meksikolaisohjaaja Alejandro Gonzáles Iñárritun uusin elokuva Biutiful tapahtuu Barcelonassa, kaiketi suurkaupungin köyhällä asuinalueella. Merta kaivataan, merestä haaveillaan, mutta sinne ei koskaan päästä, vaikka se ei olisi kovin kaukana. Meren rannassa tosin käydään, sillä laitonta maahanmuuttoa harrastaneet kiinalaiset ovat jättäneet sinne vahingossa kuolleita maanmiehiään ja -naisiaan. Heitä on tuotu Barcelonaan rakennusbisneksen tähden.
Bisnekseen osallistuu myös Biutifulin päähenkilö Uxbal (fantastinen Javier Bardem), joka asuu pienessä luukussa tyttärensä ja poikansa kanssa. Äiti on hylätty - tai muuttanut muualle, koska Uxbal ei ole voinut enää sietää vaimonsa repaleista henkistä tilaa. Vaimo tempoilee kaupungilla, saatta asua Uxbalin veljen luona. Veli on todellinen idiootti, joka viettää iltansa nautinnon parissa seksiklubilla. Siellä vallitsee maailmanlopun tunnelma.
Alejandro Gonzáles Iñárritu
Alejandro Gonzáles Iñárritu, 47, on tämän hetken kohutuimpia meksikolaisohjaajia, jolle Espanja tarjoaa hyvät edellytykset toteuttaa itseään. Muistamme ohjaajan sellaisista elokuvista kuin Amores perros (hurja läpimurtoelokuva), 24 grammaa ja Babel. Babeliin oli saatu näyttelijäksi amerikkalainen Brad Pitt.
Biutiful käsittelee kuolemaa, kuolemisesta. Kaikkensa lastensa hyväksi tekevä Uxbal on kuolemansairas. Hänelle ei ole annettu montakaan kuukautta elinaikaa. Uxbal käy meksikolaisohjaajan elokuvassa hiukan samanlaisen kujanjuoksun kuin säntillinen virkamies Akira Kurosawan Ikirussa. Molemmissa elokuvissa on lähes samanlainen seksiklubijakso, mutta kannattaa muistaa, että Kurosawan elokuvasta on aikaa jo kuusikymmentä vuotta. Maailma oli 1950-luvun alussa vielä aika viaton.
Biutiful on hyvin synkkä elokuva. Alejandro Gonzáles Iñárritu ei ole sirotellut tragediaan juurikaan positiivisia hetkiä, jos ei sellaiseksi halua mainita Uxbalin äärimmäisen empaattista suhtautumista lapsiinsa. Tosin Uxbalkin on niitä barcelonalaisia, jotka eivät ole hankkineet koulutusta, joten elantoa pitää saada laittomin keinoin. Se kyllä pitää todeta, että Uxbal ei ole mikään kyyninen rikollinen, joka haluaisi hyötyä pelkästään rahallisesti laittomista maahantulijoista.
On Biutifulissa kyllä yksi henkilö, joka lievittää hiukan katsojan huonoa oloa. Hän on musta maahanmuuttajatyttö, jolla on pieni lapsi. Hänet Uxbal ottaa asuntoonsa - lapsistaan huolehtimaan ja itseään saattohoitamaan. Elokuvassa on hieno kohtaus, jossa tyttö seisoo rautatieasemalla - lähteäkö lipettiin vai palatako Uxbalin asuntoon?
Alejandro Gonzáles Iñárritu ohjaa loistavasti, sille ei voi mitään, vaikka elokuvan tunnelma ahdistaa vielä tunteja katsomiskokemuksen jälkeen. Kaupunkivälähdykset, luontokuvat ja etenkin äänimaailma ovat huipputyötä. Musiikki hakkaa ja kirvelee, mutta mukaan on valittu myös rauhoittavaa klassista materiaalia. Rivo seksiklubijakso on tehty huikean hyvin. Ja Bardem - on hänen persoonallisissa, särmikkäissä kasvoissa ja puheäänessä niin paljon ilmaisullista voimaa, että ei ole ihme, jos naiskatsojat jännittyvät vain tuijottamaan näyttelijää.

Ajankohtainen kommentti

Canal+ markkinoi joka puolella kanavaansa Pasi Rautiaisen ja Keke Armstrongin hahmoilla. Metroasemalla julisteet imaisevat mielenkiinnon. Kekestä ja Pasista on tehty julisteissa Sherlock Holmes ja gangsteripomo. Kampanja on hyvin suunniteltu, tehokas, mutta muistaako monikaan enää, että Rautiainen ja Armstrong ovat ammatiltaan jalkapallovalmentajia.
Nyt on käskyttäminen jäänyt ja raha astunut kuvaan. Pasi ja Keke vetävät lauantaisin MTV3:lla Futis+ -ohjelmaa, jossa urheiluasiat lyödään leikiksi. Canal+ -mainoskampanja osoittaa, että futis ei ole enää pääasia. Ei kannata tietenkään haikailla menneitä, mutta jollakin tavalla tulee surullinen olo, kun muistaa Keken 1990-luvun Ylen Mestareiden liigan tv-ottelukommentaattorina ja Pasin myöhemmin Nelosen loistavana jalkapalloanalysoijana.

P.S. MTV3 panostaa nyt Vappu Pimiään ja Jenni Pääskysaareen. Pimiä oli kuvassa mukana syksyn Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Jenni on juontanut ohjelmaa, jossa etsitään kadonneita henkilöitä. Nyt heille on räätälöity yhteinen talkshow Korkojen kera. Voi tietenkin sulkea silmänsä ohjelman seksistisyydeltä, mutta se ärsyttää, että haastateltavat ovat samoja tuttuja naamoja, jotka putkahtelevat esille eri tv-kanavilla, iltapäivälehtin viihdesivuilla ja naistenlehtien juoru-uutisissa. Kaavaa ei rikota, ei sitten millään. Sama julkkisralli jatkuu ja jatkuu...Voiko nyt todeta, että sivistys on pudonnut kokonaan pois nykytelevisiosta.

Ei kommentteja: