Järkyttävä elokuva perheen alamäestä * * * * *



Heti on sanottava, että viikko sitten ensi-iltateattereihin tullut Skavabölen pojat on loistava ohjaustyö. Se on nuoren polven ohjaajan Zaida Bergrothin (s.1977) esikoispitkä. Bergroth on ohjannut aikaisemmin muutaman lyhytelokuvan, joista Heavy Metallia (2007) kehuttiin. Skavabölen pojat perustuu Q-teatterin 1990-luvun alun menestysnäytelmään. Sen omakohtaisen tekstin kirjoitti näyttelijä-ohjaaja Antti Raivio.
Zaida Bergroth halusi tehdä jo vuosia sitten elokuvaversion vaikuttavasta näytelmästä. Raivio oli sitä mieltä, että aika ei ollut kypsä, ajan piti antaa kulua. Bergroth pääsi aloittaman elokuvan suunnittelun vuonna 2004. Hän oli käsikirjoittajana Jan Forsströmin ja näytelmän isän Raivion ohella. Projektin rahoituksen hankinta vei aikaa ja aiheutti vaivaa. Kun saksalaiset tulivat mukaan ja budjetti saatiin kyllin vankaksi, Zaida Bergroth ja upea työryhmä - kuvaajana Anu Keränen, lavastajana Kaisa Mäkinen, puvustajana Sari Suominen - saattoivat lopulta aloittaa kuvaukset.
=====================================================================================
Skavabölen pojissa Rupert-veli (Lauri Tilkanen) palaa armeijasta kotiin Hyrylään (Skavaböle ruotsiksi). Veli saapuu ränsistyneeseen omakotitaloon, jossa elämä on pysähtynyt. Äitiä (Leea Klemola) ei näy, elinkeinohallituksessa joskus johtotehtävissä työskennellyt isä (Martti Suosalo) on rappiolla. Isä kaipaa Johnnie Walker -viskipulloa.
Talossa vierailee sotatraumaa kantava "Taikuri" (Sulevi Peltola), joka pitää jonkinlaista huolta poikien isästä. Rupertin nuorempi veli Evert (Iiro Panula) ei ole saanut pitävää otetta elämästä, mutta veljesten lapsena vannoma verivala kantaa.
Zaida Bergroth on valinnut kerrontamudoksi takautumat. Poikien lapsuuden kokemukset nähdään Rupertin muistikuvina. He ovat asuneet 1970-luvulla Kauniaisten Helsinginkadun rivitalossa. Alussa onni on vieraillut kodissa ennemmin kuin epätoivo tai suru, mutta vähitellen hyvintoimeen tulevan perheen rakenteet alkavat rakoilla. Äidin mielenterveys pettää, isän syrjähypyt kiusaavat. Isän alkoholismi nostaa päätään, joten avioero kolkuttaa talossa, jossa vierailevat usein sukulaiset (Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Eila Roine). Kun muutto Kauniaisista Hyrylään tapahtuu, perheen alamäki ja mielikuvitusleikkejä harrastaneiden poikien rankat kokemukset ovat totta.
============================================================================
Tämä elokuva kiinnostaa meitä sodan lopun tai suuren ikäluokan edustajia, jotka alkoivat perustella perheitä 1960-luvun lopulla ja elivät 1970-luvulla kovan poliittisen tiedostamisen ajan. Zaida Bergrothin työryhmineen luomassa seitkytluvussa on alleviivaamattomalla tavalla kaikki oikein. Isän iltarituaalit, Lasse Virenin kultajuoksu, erilaiset karkit, autot, pop-kappaleet (tärkeänä Rubettesin "Sugar Baby Love") ovat olennaista viite- ja muistomaailmaa, joka loksahtaa toimivasti järkyttävään perhetarinaan. Sen olennaisia nimittäjiä ovat juna ja Koivuhovin pysäkki Kauniaisissa. Lähestyvän junan ääni on Rupertin trauma, joka pamahtaa tajuntaan armeijasta paluun hetkellä.
Skavabölen pojat hätkähdyttänee myös 1970-luvulla syntynyttä ikäluokkaa. Elokuvan uskoisi puhuttelevan kaikkia nykyisiäkin nuoria vanhempia, jotka etsivät kasvatuksen malleja kouluikään tulleille lapsilleen. Rankkojen ja traagisten kohtausten tähden sitä ei tietenkään voi suositella lapsille.
Zaida Bergroth on näyttänyt ensimmäisellä kokoillanelokuvallaan kykynsä moniäänisen ihmissuhdedraaman ja perhekuvauksen tekijänä. Hän on näyttänyt kykynsä tarinan aitona kertojana, joka hallitsee toimivat elokuvalliset keinot. Hän on näyttänyt kykynsä näyttelijäohjaajana, joka on pystynyt karsimaan Martti Suosalonkin maneerit - tosin loppuvaiheen vaikeissa juoppokohtauksissa kontrolli hiukan pettää.
Elokuvan ehdottomat aikuisnäyttelijät ovat Leea Klemola elämänsä roolissaan ja sivuosien mestari Sulevi Peltola. Juuri Peltolan tärkeä rooli piirtää elokuvaan kolmen eri sukupolven kasvot. Veljeksiä lapsina esittävät Ilmari Järvenpää ja Onni Tommila ovat täysillä mukana kameran edessä. Lauri Tilkanen saa muutamalla repliikillään ja katseellaan purkausta odottavaa sähköä kertoja-Rupertiin.

Ajankohtainen kommentti

Keskustelu ja poliittinen hännänveto Ylen julkisen palvelun tulevaisuudesta jatkuu. Mika Lintilän Yle-työryhmän mietintö ei taida toteutua sellaisenaan. Kansanedustajista koottu Ylen hallintoneuvosto saatetaan korvata Britannian mallisella elimellä, jonka eduskunta nimittäisi. Poliitikkoja tulisi mukaan, mutta myös ja ennen kaikea median edustajia ja journalismin asiantuntijoita. Kilpailuoikeuden tuntijoita halutaan myös valvonta elimeen, ilmeisesti siitä syystä, että kaupalliset mediayhtiöt ovat viime kuukausina väittäneet Ylen vääristävän valtavalla tarjontavolyymillään joukkoviestintäkentän kilpailua.
Kaikki on tietenkin vielä spekulaatiota. Viestintäministeri Suvi Lindén haluaa pysytellä vaiti ennen kuin hallituspuolueiden pomot ottavat asioihin kantaa. Tiettävästi sen pitäisi tapahtua syyskuun lopulla.