American Hustle palaa 1970-luvun loppupuolelle. Russell kuvaa huijaripariskuntaa (Christian Bale ja Amy Adams), joka joutuu Atlantic Cityssä kovan poliittisen pelin uhriksi. Itse asiassa FBI-agentti DiMaso (Bradley Cooper) jäljittää huijariparia ja tekee heille mairittelevan ehdotuksen: Tehkää työtä minulle.
American Hustlessa näytetään ihmisten hedonistinen tarve juhlia ja nauttia elämän kaikista viihteellisistä ominaisuuksista. Kuvioon sotkeutuuu huijarimies Irvingin vaimo Roselyn (Jennifer Lawrence), joka nauttii hölmöilystä. Roselyn ei oikein ole selvillä siitä, mitä ympäröivässä todellisuudessa tapahtuu. Hän on täysin nautinnon kahleissa.
American Hustle ei koskaan löydä suuntaansa. Käsikirjoitus on raakile, ja ohjaus sakkaa puolelta toiselle. Tuontantoryhmän pisteet menevät nyt lavastajille ja puvustajille. Ulkokuori on hämmemstyttävän maukas, mutta se ei riitä, jos substanssi puuttuu kokonaan.
Perheriitelyä
Oklahomassa * * *
Meryl
Streep oli ehdolla Oscarvoittajaksi John Wellsin mustasta komediasta
Perhe August: Osage County, joka on esillä Helsingin
elokuvateatteriohjelmistossa. Streep esittää ikääntyvää ja
syöpäsairasta mammaa Violetia, joka napsii erilaisia pillereitä ja
kiukuttelee minkä ehtii sukulaisilleen. He ovat saapuneet Violetin
taloon hautajaisiin. Riitely ja pilkka käydään suurella
volyymilla läpi lounaalla, joka on valmistettu haudatun läheisen
kunniaksi. Sam Shepardilla on valitettavan pieni rooli ilmeisesti
luomiskykynsä kadottaneena runoilijana ja luennoitsijana, joka on
ryypännyt visikiä viimeiset 50 vuotta.
Perhe
August: Osage County on näytelmällinen ja kirjallinen elokuva.
Näytelmään se perustuukin. Tekijä on Tracy Letts. Hän on
laatinut myös elokuvan käsikirjoituksen. Ohjaaja John Wells (s.
1957) tunnetaan tuottajana ja kirjoittajana. Hän on ollut mukana
luomassa sellaisia laatusarjoja kuin Teho-osasto ja West
Wing. Esikoisohjaus on vuodelta 2010 The Company Men. Laatuelokuvia
tuottavat Weinsteinin veljekset ovat siis luottaneet Wellsiin – ja
vahvaan tekstiin. Niin se vain on, että elokuva tuskin kiinnostaisi ilman valtavan nimekästä näyttelijäkuntaa, johon kuuluvat muun muassa Julia Roberts, Juliette Lewis, Ewan McGregor, Abigail Breslin, Chris Cooper, Dermot Mulroney, Marco Matindale ja Benedict Cumberbatc (uusi Sherlock Holmes-tuotanto). He sanailevat ja tunteilevat aidosti, mutta Meryl Streepin ylinäytteleminen alkaa käydä pitkän päälle katsojan hermoille. Eikö vähempi olisi riittänyt.
Tässä on sitten jälleen elokuva, joka lienee tarkoitettu ikääntyvälle katsojakunnalle. Nyt myös Amerikan keskilännen maisemat ja ilmapiiri alkavat tulla meille tutuiksi. Laakeutta piisaa – aivan kuin meidän Pohjanmaalla.
Ajankohtainen
kommentti
Kotimaiset
pitkät dokumenttielokuvat saavat nykyisin hyvin tilaa teattereissa.
Dokumentin nousun muuan tärkeä nimittäjä on ollut TV2:n
Dokumenttiprojekti, joka nykyisin tulee TV1:n myöhäisillassa.
Uusin
teattereihin otettu dokumenttielokuva on Eedenistä pohjoiseen,
Virpi Suutarin henkilökohtainen, hyvin kaunis ja elähdyttävä
kuvaus puutarhanhoidosta. Puutarha on Suutarin elokuvassa suomalaisen
rakkauselämän kohtauspiste. Kasvit, kukkienhoito ja mullan
myllääminen vertautuvat elämän johdonmukaiseen juoksuun: Jotkut
puutarhan kaunokeista kuihtuvat ja kuolevat, toisen kukoistavat
pitkään. Niin kuin meidän ihmisten elämässä.Virpi Suutari (s. 1967) loi dokumenttiohjaajan pohjan yhdessä Susanna Helken (s.1967) kanssa. Kaksikko ohjasi muutaman merkittävän suomalaisen dokumenttielokuvan, joista vavahduttavin oli Suomussalmelle sijoittunut nuorisokuvaus Joutilaat (2000). Syrjäytymisestä ei silloin vielä puhuttu kovin äänekkäästi, mutta Suutarin ja Helken dokumentti olikin aikaa edellä.
Virpi Suutari on ohjannut nyt kolme omaa, itsenäistä dokumenttielokuvaa. Viime vuonnan ilmestyi Hilton, jossa on myös kysymys syrjäytymisestä. Eedenistä pohjoiseen -elokuvassa Suutari on uudistunut, löytänyt tuoreen elokuvallisen dokumenttimaailman. Suutari kuuluu suomalaisen dokumenttielokuvan kärkeen Pirjo Honkasalon, Markku Lehmuskallion, Arto Halosen, Heikki Huttu-Hiltusen ja Kanerva Cederströmin ohella.
P.S.
Tampereen Tohlopin jatkuvajuontoisen Uusi päivä -sarjan
voisi heittää ulos tuotannosta. Sen tuotantorakennelmat voitaisiin
jäädyttää ja museoida. Kansalaiset voisivat käydä tutustumassa
museoon, joka kertoo ikävää kieltä Ylen draamatuotannon
laskeneesta tasosta 2010-luvulla.
Nyt
Yle on päättänyt jatkaa jatkuvakestoista sarjaa vuoden 2016
jälkeen. Kesällä 2015 Yle muuttaa sarjan tuotannon Tampereen
Mediapolikseen. Nyt sitä tehdään vuokratuissa tiloissa. Muutto
maksaa toista miljoonaa euroa. Huh, Huh.Hullua tuhlausta! Summan voisi jakaa tukieuroina kolmelle-neljälle dokumentaristille. Esimerkiksi Suomen elokuvasäätiö tuki 147 000 eurolla Virpi Suutarin dokumenttielokuvaa Eedenistä pohjoiseen, jonka kokonaisbudjetti on 300 000 euroa.
===============================================================================
Yle on käsitellyt ahkerasti Ukrainan tilannetta uutis- ja ajankohtaisohjelmissa. Valitettavasti taso laski keskiviikkona pitkässä ohjelmassa Vaalien välissä, jossa keskustelijoina olivat onnettomat kansanedustajat. Ohjelman miespuolinen juontaja levitti studioon vihasanomaa, provosoi katsojiakin pelon sekaisiiin tunnelmiin. Eikö meidän verorahoilla maksetussa Ylessä voitaisi siirtää tällaista provosointia sisäiseen keskusteluun, sillä näytti kuin miesjuontaja purkaisi Kekkosen ”pysähtyneisyyden” ajan traumojaan.
Paremmin onnistuttiin torstain A-Talkissa, jossa ajankohtaiseen aiheeseen tuotiin keskusteleva, monipuolinen ja provosoimaton näkökulma.
===============================================================================
Ja sitten ikävä uutinen mediatalo Sanomasta. Tv-kanava Nelosen torstain myöhäisillan loistava keskusteluohjelma Sarasvuo lopetetaan. Ei ole kuulemma katsojia. Niin siinä taas kävi, että luova, poliittisesti epäkorrekti ja rohkea ohjelma ajetaan ulos. ”Viihde on hyväksi”, ilmoittaa Nelonen kanavallaan. Sarasvuo-ohjelma ei ilmeisesti täyttänyt Sanoma/Nelosen viihdetarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti