tiistaina, heinäkuuta 24, 2012

Paholainen on nainen * *

Kuva: Hannele Majaniemi @ Helsinki-filmi Oy















Heinäkuun puoliväliin ajoittui kotimaisen uutuuselokuvan ensi-ilta. Sen nimi on ytimekkäästi Ja saapuu oikea yö. Kirjoittaja on Tuomas Parviainen ja ohjaaja Jyri Kähönen. Kysymys on esikoiselokuvasta. Kähösestä en kyllä tiennyt ennen elokuvaa mitään. Täytyi ottaa selvää, ja Kähönen paljastui "Irakgatea" käsittelevän tv-elokuva Pääministerin tekijäksi.
Ja saapuu oikea yö on psykologinen trilleri. Alkuasetelmat viittaavat 1940-luvun amerikkalaisiin film noir -elokuviin, joissa nainen kuvattiin usein pahaksi. Jyri Kähösen elokuvan nainen on Veera (Jemina Sillanpää), joka kihlautuu IT-alalla työskentelevän Sakarin (Jarkko Niemi) kanssa. Veera ei olekaa sitä, mitä ulkonäkö näyttää. Hän suhtautuu vihamielisesti isäänsä (Martti Suosalo) ja keksii kaikenlaisia valheita Sakarin päänmenoksi. Sakari vaikuttaa "jeesmieheltä", joka toimii tahdottomasti ja putoaa morsiamensa verukkeisiin.
Jyri Kähösen elokuva on liian ennalta-arvattava. Kuvio toimii, mutta alkuasetelman jatkoksi olisi kaivattu vaihtuvia näkökulmia ja kontrasteja, jotka loisivat kerrontaan sisällöllisiä käänteitä ja yllätyksiä. Aika ahdistava elokuva jää keskeneräiseksi. Käsikirjoitusta olisi voitu kehitellä pitemmälle ja ohjaukseen olisi pitänyt saada energiaa. Ehkä tekijöillä ei ole ollut kykyjä ylittää keskinkertaisuuden rajaa.
Ja saapuu oikea yö ei ole edes näyttelijöiden elokuva. Martti Suosalon näytteleminen on kliseistä. Jarkko Niemi ei pääse oikein koskaan sinuksi Sakarin kanssa. Jemina Sillanpää sentään tavoittaa jollakin tavalla paholaismaisen naisen luonteen ja toiminnan piirteet. Elokuvasta puuttuvat koukut, jotka vaikuttaisivat katsojan tunnetasoon ja kiinnostukseen.

Heinäkuinen kommentti 

Kesäkauden kiinnostavimman elokuva-aiheisen haastattelun julkaisi Suomen Kuvalehti. Nuoren polven kriitikko ja toimittaja Lauri Lehtinen oli tavannut elokuvaohjaaja Anssi Mänttärin. Halpis-elokuvien tekijän ja oman tiensä kulkijan. Hänen elokuvistaan muistetaan 1970-luvun lopulta aina näihin päiviin ainakin Pyhä perhe, Regina ja miehet, Kello, Huhtikuu on kuukausista julmin, Kuningas lähtee Ranskaan, Muuttolinnun aika, Joensuun Elli ja aivan tuore Saunavieraat. Mänttäri oikaisee haastattelussa myös Sodankylän elokuvajuhlien perustamiseen liittyvän myytin. Hän sen keksi perustaa ollessaan puhumassa elokuvataiteesta Juvalla.
Anssi Mänttäri on aina joutunut tappelemaan elokuviensa rahoituksesta. Viime vuosina elokuvasäätiön suhtautuminen on ollut kylmä. Lainaan tähän Suomen Kuvalehden jutusta yhden kappaleen: " Joensuun Elli sai lopulta tv-elokuvalle tarkoitettua tukea. Sen jälkeen kaikki Mänttärin säätiölle lähettämät tuotantotukihakemukset on jätetty odottamaan tai torjuttu." Mänttäri paljastaa: "Sieltä tulee lappu, että tämä sinun ideasi tai käsikirjoituksesi ei vastaa säätiön tasoa. Aika loukkaava paperi. Joku lakimies on kai keksinyt muotoilun, koska taso on asia, josta ei voi kinata."
Anssi Mänttäri, 70, perää haastattelussa yhteiskunnalta isompaa panostusta elokuvien jakeluun. "Voisi olla valtion levitysketju tai valtion elokuvateattereita. Teatteriala ei siitä pitäisi, mutta tuskin varsinaisesti kärsisikään. Sinne menisivät nämä riskituotannot." Idea ei ole uusi, tosin 1970-luvulla maahamme vaadittiin kunnallisia elokuvateattereita.
Anssi Mänttäri arvostelee myös elokuvakoulusta valmistuneita ohjaajia, koska heidät valjastetaan tekemään kaupallisia systeemejä suurimmille tuottajille. "Luulisi, että kun sieltä valmistuu kuitenkin ohjaajia, kuvaajia, leikkaajia, niin tulisi työryhmä, joka rykäisi ainakin kerran. Tekisivät yhden elokuvan, jota on koko opiskeluaika mietitty, vaikka osuuskuntana. Mutta ehkä he haluavat varmistaa hyvän työpaikan heti. Jos tekisivät riskituotannon, niin olisivat merkittyjä."
Lajinsa viimeisiin kuuluva Anssi Mänttäri aikoo jatkaa elokuvan tekoa vielä vuosia. Hän kuitenkin huomauttaa haastattelussa ironisesti: "Jos rahoitus saadaan kasaan. " Ehkä Anssi on kuvaamassa uutta draamaelokuvaa parhaillaan jossakin kesäisessä maisemassa. Ja ehkä hän pääsee aloittamaan lastenelokuvan ohjaamisen suunnitelmansa mukaan marraskuusssa. Jos vain rahoitus ratkeaa
===============================================================================================
Aivan toisenlaisia tuntemuksia herätti HS-haastattelu heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Sankariksi oli nostettu toimittaja Tuomas Enbuske, joka tuli hakemaan haastattelijaa BMW-citymaasturilla. Sitten mentiin Espooseen, Enbusken omakotitaloon.
Luettuani haastattelun "Oikeistolaisten oppipoika" tunsin ärtymystä, sillä minua oli höynäytetty. Siis Enbusken suhteen. Olen tällä palstalla kehunut aikaisemmin Tuomas Enbusken keskusteluohjelmia, jotka Yle Radio 1 ajoi ulos torstaisin yhdeksän jälkeen. Tuo ohjelma ja muutkin arkiaamujen keskusteluohjelmat ovat loppuneet. Minusta ne olivat todella hyviä ohjelmia, jotka trimmasivat kuuntelijan älynystyröitä. Eikä Enbuske toitottanut omassa ohjelmassa mitään uusliberalismin ja vapaan markkinatalouden juhlasanomaa.
HS-haastattelussa Tuomas Enbuske toitottaa noita asioita - jos ei sitten juttu oli ironiaa tai kesäinen feikki. Lainaan yhden kohdan: "Markkinatalouden pitäisi olla nykyistä vapaampaa. Rajoittamista kaipaa markkinatalouden sijasta valtio, joka puuttuu ihmisten yksityisasioihin. Verot alas! Yksilölle vapautta!"
Eiköhän täällä vallitse aikamoinen vapaus. Saa kirjoitella nettiin melkein mitä sylki suuhun tuo. Saa ammuskella ihmisiä ja surmata lapsia. Ja miten tämän Euroopan kävisi, jos Enbusken hirvityksenä kokemista vasemmistolaisista esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ei tekisi täysiä päiviä muiden vastuullisten eurooppalaisten politiikokkojen tavoin euro-alueen pelastamiseksi. Ja eikö markkinatalouskin ole nykyisin supervapaata. Pääoma riehuu minkä ehtii ja isot investointipankit tuhoavat Eurooppaa. Onhan se fakta, että supervapauden sijasta tarvitaan poliittisia voimia, jotka edes jollakin tavalla taistelevat ahneuden tuulimyllyjä vastaan ja suitsisivat markkinataloutta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Eikö Enbuskea pitäisi vain kiittää siitä ettei ole keskusteluohjelmassa tuputtanut maailmankatsomustaa, eikä tuntea itsensä höynäytetyksi..