Runoilijoiden traaginen rakkaus

"Pallo pyöri, päivä pysyi."
Lauri Viita, Moreeni (1950)
=================================
Suomalaisten kirjailijoiden elämästä kiinnostunut Heikki Huttu-Hiltunen ohjasi joitakin vuosia sitten suurenmoisen dokumenttielokuvan unohdetusta Markku Lahtelasta, jonka 1960-luvun lopun kokeellinen Se-romaani on merkittävä teos. Kolmisen vuotta sitten Q-teatteri esitti Huttu-Hiltusen näytelmän, joka keskittyi runoilijoiden Lauri Viidan ja Aila Meriluodon myrskyisään rakkaustarinaan. Meriluoto elää edelleen, mutta Viita kuoli 1965 - auto-onnettomuudessa.
Lauri Viita oli Tampereen Pispalan poikia. Hän syntyi 1916 kirvesmiehen perheeseen. Viita opiskeli keskikouluun saakka, mutta siirtyi sitten ruumiilliseen työhön. Hän kirjoitteli nuorena runoja, joita julkaistiin tamperelaisissa lehdissä. Viidan häikäisevä esikoisteos Betonimylläri ilmestyi 1947. Vain vuosi aikaisemmin julkaistiin Aila Meriluodon erinomainen esikoisteos Lasimaalaus. Aila oli silloin 22 vuotias.
================================================
Q-Teatterin näytelmäesitys osoitti kouraantuntuvasti, miten itsekäs ja mahtipontinen Lauri Viita - toinen tunnettu teos on romaani Moreeni - dominoi rakkausuhdetta. Aila Meriluodon luomisvoima kuihtui Lasimaalauksen jälkeen. Aila ikään kuin hukkui Laurin miehisen voiman ja itsevarmuuden alle. Ailasta tuli Laurin runojen puhtaaksikirjoittaja ja kuuntelija. Siis perinteinen muusa. Ehkä hän halusikin näin käyvän.
Heikki Kujanpää ohjasi Q-Teatterin hienon esityksen. Pääosissa nähtiin Tommi Korpela ja Elina Knihtilä. Sama kolmikko vastaa myös elokuvasta Putoavia enkeleitä, joka on vuoden 2008 vimeinen varteenotettava kotimainen elokuva-ensi-ilta. Elokuvan käsikirjoitusta on ollut tekemässä Kujanpään ja Huttu-Hiltusen ohella Sami Parkkinen.
Minusta Viidan ja Meriluodon myrskyinen rakkaustarina sai teatteriesityksessä paremmin siivet alleen. Elokuvasovituksen tekijät ovat halunneet löytää tarinaan jotakin uutta, vaihtaa painopistettä. Voisiko sanoa: sekoittaa lisää fiktiota faktaan. Tulos ei aivan tyydytä.
Elena Leeven esittämä Viidan ja Meriluodon fiktiivinen tytär Helena saa Putoavissa enkeleissä liian paljon tilaa ja osaa. Oikeastaan Helenasta tulee elokuvan päähenkilö. Hän johdattaa katsojan ihailemansa isän eli Lauri Viidan tarinaan. Ihailu on viety osittain koomiselle tasolle.
Toisaalta Helena kokee olevansa aivan kuin uudesti syntynyt Aila, äitinsä. Elokuvan tekijöiden mukaan nainen ei opi mitään edellisen sukupolven naisten virheistä. Järkyttävältä vaikuttaa nykyisestä näkökulmasta naisen alistuneisuus miehen määräilyn edessä. Tietenkin kannattaa muistaa, että Viidan ja Meriluodon rakkaustarinan aikana oli tavallista, että nainen jäi tukemaan miehen uraa.
====================================================
Putoavia enkeleitä on elokuvana rohkea yritys. Jos sitä vertaa vuoden viimeiseen kotimaiseen ensi-iltaelokuvaan, JP Siilin ohjaamaan onttoon ja hengettömään Blackoutiin, niin ero on kuin yöllä ja päivällä.
Näyttelijätyöltään, maisemakuviltaan ja rakkaustarinan räjähdyspistekohtauksiltaan Putoavia enkeleitä on varteenotettavaa kotimaista elokuvaa. Uskon, että ne katsojat, jotka eivät olle nähneet alkuperäistä teatteriesitystä, voivat nauttia elokuvasta vielä enemmän.

Ajankohtainen kommentti

Julkisen palvelun luparahotteista Yleä enemmän ja enemmän internetiin vievä toimistusjohtaja Mikael Jungner haaveilee suomalaisesta kilpailijasta YouTubelle. Mainosrahoituksella toimiva amerikkalainen nettiyritys tarjoaa tietokoneen käyttäjälle mahdollisuuden lähettää omia vidoeitaan nettiin ja sukeltaa videoiden maailmaan.
Samaan aikaan Yle supistaa tv-elokuvien tuotantoa. Kaikki liikenevä raha näyttäisi menevän urheilulle ja sarjadraamatuotannolle, josta Kotikatua pidetään TV1:n lippulaivana. Suomalaisen tv-elokuvan mestari, Ylen Matti Ijäs joutuu ohjaamaan Kotikadun jaksoja, vaikka hänellä pitäisi olla oikeus ja vapaus Ylen palkkalaisena keskittyä tv-elokuviensa suunnitteluun ja ohjaamiseen.
Ylessä on luvattu lisää rahaa draamatuotantoon. Nyt on paljastunut, että Ylen johdon kaavailema 5 miljoonan euron lisäsatsaus kotimaiseen tv-draamaan menee "salatut elämät" tyyppiseen päivittäissarjaan. Sitä aletaan tehdä TV2:ssa Tampereella. Eikö tällainen kehitys ole kulttuuriskandaali? Lehdissä sitä ei ole uutisoitu, koska nykyisin uutisoidaan kiltisti kaikki, minkä toimitusjohtaja Jungner esittää.
=================================================
Sopii kysyä, miten Ijäksen ohella käy katsojien rakastaman Raidin ohjaajalle Tapio Piiraiselle, joka on Ylen palkkalistoilla. Häneltä nähtiin pari viikkoa sitten loistelias tv-elokuva Suuri performanssi?
Valitsen sen vuoden 2008 suomalaiseksi tv-tapaukseksi.

Toivotan hyvää joulua lukijoille!