Musta jää petti



Petri Kotwica on ohjannut lukuisia lyhytelokuvia. Kaksi vuotta sitten Kotwica toteutti ensimmäisen näytelmäelokuvansa, nuorisokuvauksen Koti-ikävä. Siinä herätti kysymyksiä liiottelu ja epäuskottavuus, väkisin sommiteltu raakuus.
Musta jää on Kotwican toinen näytelmäelokuva. Elokuva tapahtuu pääkaupunkiseudulla. Outi Mäenpää esittää erikoislääkäri Saaraa, jonka aviomies Leo (Martti Suosalo) on arkkitehti ja naistenmies. Kondomipakkaus herättää vaimon epäilyt, ja totta tosiaan Leolla on suhde alle kolmikymppisen oppilaansa Tuulin (Ria Kataja) kanssa. Tuuli toimii iltaisin taekwondoryhmän ohjaajana. Sinne Saara liittyy voidakseen ottaa selvää miehensä uskottomuudesta ja kehitellä koston kuvioita.
=========================================================
Musta jää on valmistunut kansainvälisenä yhteistyönä. Se halutaan Euroopan markkinoille. Petri Kotwica on kertonut kirjoittaneensa käsikirjoitusta vuosia. Elokuvan nähtyään tulee siihen johtopäätökseen, että eiköhän ensimmäisen kirjoitusvuoden ensimmäinen käsikirjoituskerta olisi ollut paras lähtökohta.
Elokuva on olevinaan psykologinen trilleri. Kuitenkin sen psykologia vaikuttaa pettävältä. Epäuskottavuus näkyy tarinan kehittelyssä kuin dialogiossa. Vuoropuhelu muuttuu usein lähes naurattavaksi. Henkilöt ovat kliseekimppuja. Syntyy kohtauksia, jotka painuvat farssin puolelle. Tekijä ei ole kyvykäs kirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvaa.
Näyttelijävalinnat ontuvat. Outi Mäenpää yrittää liikaa. Martti Suosalo on väärässä roolissa. Ria Kataja onnistuu kolmikosta parhaiten, mutta miten voi ymmärtää sivuosien raakilemaisia luonnosteluja - Ville Virtanen ja Sara Paavolainen ovat täysi ulalla arkkitehti-lääkäripariskunnan ystävinä.
===========================================================
Muuten: Jos hiukan mahtipontiselta kuulostava musiikki jätettäisiin pois, niin Musta jää tuskin kulkisi eteenpäin metriäkään.

Lisähuomio:

Katsoin Mustan jään Kinopalatsin kakkossalissa.Teatteri on viihtyisä kohtauspaikka, jossa asiakas voi ostaa popcornia, makeisia ja juomia ennen elokuvaa. Oheistuotteiden ostosta on tullutkin nykyelokuvakatsojan tärkein riitti.
Kinopalatsi on Tennispalatsin ohella ainoita toimivia elokuvateattereita Helsingissä. Molemmissa teattereissa ohjelmisto määritellään Hollywoodin käskyjen mukaan. Kotimaisia uutuuksia otetaan tietenkin ohjelmistoon, mutta laatuelokuvat ja eurooppalaiset ovat vähemmistössä.
Tuntuu surulliselta ajaa ratikalla Lasipalatsin ohi ja nähdä mihin rappioon kuuluisa Bio Rex - sodan jälkeen se oli suomalaisten elokuvien ensi-iltanäyttämö - on pudonnut. Ei toimintaa, kuin joskus elokuvaviikkojen aikana.
Kun puuhakas, syvästi filmihullu ja ketterä elokuvaliikemies Freddy Kamras kuoli, niin Helsingin elokuvakartalta poistui ainoa teatterikompleksi, joka keskittyi laatuelokuvaan. Siis Mikonkadun Kaisaniemenpuiston puoleinen Bio City.
Itsekin olemme huomanneet, että Bio Cityn mentyä on hyvin vähän tarvetta lähteä sunnuntaina leffaan. Kino Engel vielä sinnittelee, mutta kuinka kauan?
Helsinki on olevinaan metropoli, mutta sen elkokuvateatteritarjonta on surkeaa. Tänne tulevat ulkomaalaiset ihmettelevät sitä. Ei me voida vaatia Pariisin tai Lontoon tasoista monipuolista tarjontaa, mutta jotakin sentään, jotakin sysäkettä elokuvataiteen kokemiseen.
Vai onko niin, että yhä uudet sukupolvet siirtyvät dvd:n käyttäjiksi. Nyt se on vaihtoehto, koska kotiteatterit yleistyvät ja seinälle voi heijastaa elokuvan aika mallikkaassa visuaalisessa kunnossa.

Ajankohtainen kommentti

Kirjastonhoitaja Heikki Poroila on kirjoittanut pampfletin oman alueensa sensuurimentaliteetista. Tiina Länkinen esittelee kirjasen Helsingin Sanomien kulttuuriosastossa (21.11.2007). Jutun otsake on paljonpuhuva: "Ei pornoa kirjaston hyllyille".
Jutusta selviää, että Poroila on tuohtunut, kun kirjastot eivät anna tilaa pornolle ja väkivallalle. Entistä kultturiministeriä Tanja Karpelaakin sivautetaan, koska hän yritti saada eston kirjastojen tietokoneisiin.
Ymmärsin, että Poroila (ja Länkinen) vaativat kirjastojen hyllyille ja tietokoneisiin täydellistä vapautta alentaa ihmisyys nollapisteeseen. Ehkä Poroila vaatii seuraavassa kirjasessaan lapsiponroa kirjastoihin.
===================================================
Kuka tarvitsee rikollista roska-aineistoa kirjastoihin. Kyllä halukas saa sen omalle tietokoneelleen. Voi tietysti ajatella, että kirjastoa käyttävät usein kansalaiset, joilla ei ole varaa ostaa kirjoja eikä kotona nökötä oma tietokone. Nyt heidän pitäisi saada lainata pornolehtiä - ja kasetteja kirjastosta tai katsella satoja, tuhansia, kymmeniä tuhansia pornosivuja kirjaston tietokoneen ruudulta.
Ei kai suomalainen kehtaa avata nytkään noita sivuja, sillä ainakin meillä Vuosaaressa tietokoneet ovat yleisessä kirjastotilassa, jossa jokainen voi ohi kulkiessaan vilkaista -jos haluaa - mitä sivua henkilö katsoo. Haluavatko Poroila (ja Länkinen) näin Jokelan jälkeen kirjastoihin pornohuoneita, joissa voi katsella kasetteja ja tiirailla pornolehtiä.
Eikö pampfletin tekijän kannattaisi olla huolissaan kirjastomäärärahoista ja kirjastovirkailijoiden huonosta palkkauksesta. Eikö kukaan kirjoita kirjasta, jossa vaadittaisiin enemmän kappeleita laatukirjoista hyllyille, jotta lainausjonot pienentyisivät? Uutta kotimaista kirjallisuutta on lähes mahdoton saada heti lainaan kirjastosta.
Enkä ymmärrä, miksi pitää vaatia "väkivalta-aiheisia teoksia" kirjastoihin. Käykääpä joskus kirjastossa: siellä asioivat köyhät, pienituloiset ja eläkeläiset sekä suuressa määrin nuoret ja lapset. Eikö heitä pitäisi johdattaa hyvän kirjan, elokuvan ja lehden pariin? Miksi kukaan ei tee pamflettia laadun ja arvokkaan puolesta?