tiistaina, lokakuuta 23, 2007

Kotimainen elokuva pulassa

Elokuvataide on kuollut, monet sanovat. Suomessa ei enää ole elokuvakulttuuria. Elokuvakerhot ovat kuolleet, Suomen elokuva-arkisto toki toimii mallikkaasti, mutta se onkin valtion laitos. Hollywoodin elokuvaviihde on vallannut lopullisesti elokuvateatterit, sinne ei maailman eri elokuvamaiden tuotannoille ole juurikaan asiaa. Kärjistetysti voisi sanoa, että ilman Ylen Teema -tv-kanavaa emme tietäisi enää mitään eri maiden elokuvan nykysuuntauksista.Kotimaiselle elokuvallakin menee huonosti. Jos on uskomista viimeviikkojen elokuvakeskusteluun, joka alkoi Suomen elokuvatuottajien julistamasta lakosta. Se oli ennennäkemätöntä, sillä yleensähän työntekijäpuoli, elokuvaohjaajat ja näyttelijät, lakkoilee jos edes lakkoilee. Nyt barrikadeille nousivat elokuvatuottajat. Se tarkoittaa yleensä pieniä elokuvafirmoja, jotka elävät kädestä suuhun tuotannosta toiseen. Tuottajien viesti oli selvä: Suomessa ei kannata tehdä elokuvia, jos valtion tuki ei lisäänny. Laskelmien mukaan kotimaisen elokuvan pitäisi saavuttaa elokuvateattereissa 150 000 katsojaa, jotta se pääsisi omilleen. Se on mahdottomuus, kaikki elokuvat eivät siihen koskaan tule pääsemään pienessä maassa, mutta aina tehdään joku menestyselokuva.Televisiossa ohjaaja Lauri Törhönen, joka valmistelee Jörn Donnerin tuotantona kansalaissodasta kertovaa uutuuselokuvaa, ilmoitti selväsanaisesti, että kotimainen elokuva ei enää pysty kilpailemaan Hollywood-tuotantojen kanssa. Pottereiden, Sormusten herrojen ja Die Hardien ylivoima on murskaava.Nuoriso täyttää elokuvateatterit silloin kun täyttää. Tuskin se lämpenee jostakin kaukaisesta kansalaissodasta kertovasta tai Colorado Avenuelle vievästä kotimaisesta elokuvasta. Maagista realismia tulviva Lieksa-niminen elokuvakin herättää naurahduksia, sillä nuoret on opetettu kaupallisuuden ja viihteen armoille. Heille television Big Brother on kulttuuria, tai joku hölmö amerikkalainen Frendit-sarja. Siihen hömppäkulttuuriin on edes jollakin tavalla laatuun tähtäävän kotimaisen elokuvan enää vaikea vastata.Elokuvatuottajat ja Suomen elokuvasäätiön edustajat ovat ihmetelleet, miksi kultturiministeri ei tee kulttuuripolitiikkaa, miksi suomalaiselle elokuvalle keväällä luvattu tukikorotus ei toteudu. Katsotaanpa 15.4. 2007 päivättyä paperia, jonka otsake kuuluu "Neuvottelutulos hallitusohjelmasta". Sillä tähdätään vastuulliseen, välittävään ja kannustavaan Suomeen. Väliotsakkeen "Kulttuuri-, liikunta ja nuorisopolitiikka" alla sanotaan aivan suoraan: Kotimaisen elokuvatuotannon julkista rahoitusta vahvistetaan". Se tarkoittaa käsitykseni mukaan, että Suomen elokuvasäätiö saa lisää voimavaroja - siis euroja - tukea suomalaisia elokuvatuotantoja. Lupaus jää toteutumatta. Jälleen täytyy todeta, että Suomi on ohjelmien ja papereiden luvattu maa. Toteutus ja toiminta on sitten teoreettinen asia. Kun lisärahaa ei kotimaiselle elokuvalle tule, niin ehdotan siirtymistä pienimuotoiseen tuotantoon. Lopetetaan haaveilu suurista tuotannoista ja kassoista, tehdään sisällöllisesti luovia ja toteutukseltaan haastavia elokuvia art-tyyppiseen teatterilevitykseen. Ne sopivat myöhemmin hyvin pienen ruudun televisiolevitykseen.

Ei kommentteja: