New Yorkin näkijä ja kokija ahkeroi Rivieralla * * *

Finnkino Oy

Magic in The Moonlight on Woody Allenin (s. 1935) erikoislaatuinen uusi ohjaustyö. Nyt ei liikuta Manhattanilla tai nykyajan eurooppalaisissa suurkaupungeissa (Vicky Cristina Barcelona, Midnight in Paris, To Rome With Love). Woody on sijoittanut elokuvansa 1920-luvun Etelä-Ranskaan.

Woody kertoo englantilaismiehestä, joka matkustaa eteläranskalaiseen paikkaan. Hänellä on tehtävä: pettääkö joku ystävää. Woody kiepauttaa romanttisen komedian tarinan ympäri, sillä englantilaismies saattaa joutua itse uhriksi. Rakkauden paloakin on ilmassa. Taitava Colin Firth näyttelee Woody Allenin ohjauksessa. Naisista erottuvat Emma Stone ja Marcia Gay Harden.

Magic in The Moonlight esittelee komeasti eteläranskalaiset ympäristöt. Kartanoissakin on aikomus käydä. Rivieralaiset rantabulevardit elävät. Woody näyttäää myös aikakauden urheilulajeja. Jazzin ystävänä ja muusikkonakin tunnettu Woody avaa oven jazzkapakkaan.

Voi tietysti ajatella, että hirmuisella vauhdilla nykyisin elokuvia ohjaava Allen on kulkenut kauas tutusta manhattanilaisesta kaupunkiympäristöstä. Ehkä liiankin kauas, mutta sille ei voi mitään, että ohjaaja toimii luontevasti 1920-lukua merkkaavassa rivieralaisessa maailmassa. Ylellisyyttäkin tuodaan mukaan, ja tietenkin ajankohdan pukumuoti on edustavasti esillä. Hetkinen: Poikkesihan Alfred Hitchcock tutuista amerikkalaisesta ympäristöistä ohjaamalla 1950-luvun puolivälissä Varkaitten paratiisin Etelä-Ranskan Rivieralla.

Silti tulee ikävä Woody Allenin suuria newyorkilaisia elokuvia – kuten Annie Hall, Manhattan, Hannah ja sisaret, Broadway Danny Rose, Rikoksia ja rikkomuksia, Manhattanin murhamysteeri.

Ajankohtainen kommentti

Mikael Pentikäisen ollessa HS:n vastaava päätoimittaja mediatalot kritisoivat Ylen tapaa laajentua joka puolelle. Kaupallisen median elinehtoja kavennettiin, etenkin Ylen jatkuvasti kasvaneella nettipalvelulla. Nyt mobiilikin on kova sana digitaalisessa viestinnässä.

Pentikäisen jälkeen kaupalliset mediat ovat uudistaneet strategiaansa. Nyt ei vain julkaista printtilehtiä ja syötetä uutisia nettiin ja mobiiliin, vaan esimerkiksi HS on ryhtynyt julkaisemaan iltapäiväpainosta digitaalisesti.

Digitaalinen vallankumous mahdollisti myös sanomalehtien uuden palvelutoiminnan: Nyt ollaan ”televisiossa”. Siis Yle on jätetty rauhaan, koska julkisen palvelun toimijalle ei voi enää mitään, kun sen toimeentulo napsitaan veronmaksajien kukkarosta.

Mediatalot ovat ryhtyneet rakentamaan omaa tv-tuotantoa. HS ja IS Sanomista lähettävät suurta yleisöä kiinnostavia tv-lähetyksiä. Uusin jippo on HS:n HS.fi -tv-palvelu, jossa alkoi suoraohjelma Nokikkain. Siinä kirjailija kohtaa uuden romaaninsa kriitikon, joka on juuri julkaissut päivälehdessä arvostelun. Ensimmäisessä tv-ohjelmassa Jari Tervo ja kriitikko Juhani Karila keskustelivat rovaniemeläissyntyisen kirjailijan uudesta romaanista ”Revontulen tie”. Kritiikissä Karila totesi ytimekkäästi: ”Revontulen tiessä” Tervo vain täyttää jo keksimäänsä maailmaa yhä uusilla seikkailuilla. Sanavalmis Tervo, joka pamahtin jälleen Ylen TV1:n ruutuun Uutisvuodossa, on tietenkin ainakin suurta yleisöä kiinnostava keskustelija.

Nokikkain-sarjan jatkuessa HS-Tv:ssä voi vain todeta, että Yle häviää ainakin tämä kriitikkokirjailija -pelin. Ylen Tv:ssä ei enää tehdä kirjaillisuusohjelmia. Ne on piilotettu Yle-radioon. Anteeksi. Ylen aamu-tv:ssä on sentään pyörinyt Novakin ja Puttosen kirjailijahaastattelu-ohjelma.

P.S. Olen kritisoinut Yle TV1:n arkipäivien kotimaisten elokuvien uusintoja. Ne alkavat yleensä keskipäivän jälkeen. Viime viikon katseluhaarukkaan napsahti oikea helmi, Matti Kassilan Tulipunainen kyyhkynen, jota olen pitänyt tämän 1950-luvun ohjaajamestarin parhaimpii kuuluvana Elokuu, Sinisen viikon ja Hilman päivien ohella. Tauno Palon loistokkaasti näyttelemä mystinen trilleri vakuutti edelleen sisätilojen taitavalla ohjauksella, mutta ennen kaikkea eksteriööreillä. Vuoden 1960 Helsinki eli kuvissa, niin Uimasatadionilta Työmiehenkadulle kuin moniin muihin paikkoihin.