Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja valkokankaalle * * *

Copyright Solar Films/Marek Sabogal/Antti Litja

Urheilufani Tuomas Kyrö on paistatellut muutaman vuoden suomalaisen nykykirjallisuuden menestystekijänä. En ole ollut kovin innostunut Kyrön kliseisestä ja populistisesta ”Mielensäpahoittaja”-romaanista, jonka ilmeinen esikuva on edesmenneen sotkamolaisen humoristin Veikko Huovisen ”Havukka-ahon ajattelija”. Siinä ollaan sinisten ajatusten ytimessä.

Tuo 1950-luvun ”Konsta Pylkerö” -tarina on kestänyt aikaa vuosikymmeniä. Ja ohjasihan Kari Väänänen romaanista elokuvaversion muutama vuosi sitten.

”Mielensäpahoittaja” oli radiokuunnelmana ja romaanina Tuomas Kyrön hitti. Kestääkö mielensäpahoittajan tarina aikaa ”Havukka-ahon ajattelijan” tavoin, jää nähtäväksi. Nyt vaikuttaa siltä, että Kyrön tarina alkaa olla loppuunkaluttu. Kuka siis jaksaa enää innostua elokuvaversiosta?

Dome Karukosken ohjaamassa elokuvassa mielensäpahoittaja-isä (Antti Litja) asuu maalla ja sadattelee kaikkia mahdollisia vääryyksiä, joita näkee tai keksii ympärillään. Äijän köriläs ei ole mihinkään tyytyväinen. Samanlaisia marmattajia löytyy Suomesta kasapäin. Sitten mielensäpahoittaja loukkaa jalkansa. On pakko muuttaa kaupunkiin pojan (Ilkka Forss) huusholliin. No, sielläkin sadattelu ja siunailu jatkuu samaan malliin kuin maalla.

Mielensäpahoittajan ohjaaja Dome Karukoski, 37, ei vieläkään löydä omaa tyyliään. Hän on harhaillut erilaisten aiheiden parissa, mutta ohjaajan kädenjälki ei ole aina onnistunutta. Karukosken edellisten elokuvien nimet kertovat kaiken: Tyttö sinä olet tähti (2005), Tummien perhosten koti (2008), Napapiirin sankarit (2010) ja Leijonasydän (2013). Viimeksi mainittu kahden veljeksen skinhead- ja väkivaltatarina ei mennyt millään minun pirtaani. Ehkä Leena Landerin romaaniin pohjaava Tummien perhosten koti on edelleen Karukosken vahvin elokuva?

====================================================================================================

Dome Karukoski on yrittänyt pysytellä Tuomas Kyrön luomissa puitteissa ja tehdä Antti Litjan pahoittajasta ärtymyspotenssin lisäksi viisaan ja hauskan, totisen ja tyhmän suomalaisen jäärän, joka uskoo vain itseensä. Vai uskooko. Se nyt selvää, että maalaismies ei viihdy modernissa urbaanissa ympäristössä. Mutta pojan isä-kaipuu on suuri, vaikka Ilkka Forssin roolikuvaa ei ole perusteltu loppuun saakka.

Antti Litja, 76, on varmasti oikea valinta jäärän rooliin (tosin olisiko ollut liian radikaalia miehittää rooli jollakin samanikäisellä tuntemattomammalla näyttelijällä?). Litjan työskentely on niin anttilitjamaista kuin vai voi olla. Risto Jarvan vuonna 1977 valmistuneen jäähyväistyön Jäniksen vuoden Vatanen on kasvanut korkoa niin elokuvissa, televisiossa kuin ennen kaikkea teatterissa. Joku voi tosin väittää, että Litja tekee mielensäpahoittajana samaa roolia kuin monesti aikaisemmin.

Maneereihin Litja ei sorru – kuten esimerkiksi takavuosikymmeninä sellaiset hienot näyttelijät kuin Toivo Mäkelä ja Jussi Jurkka. Se vain, että Litjan työskentelystä puuttuu tuoreus. Ohjaaja on kaiketi halunnut pelata ”varman päälle”. Tätä ”varman päälle” -pelaamista näkee liian paljon uusissa kotimaisissa elokuvissa. Syynä lienee kotimaisten tuotantojen kaupallistuminen. Elokuva ei ole enää taidetta, elokuva on isoja yleisöjä tavoittelevaa laskelmoitua viihdettä.

Mielensäpahoittaja - elokuvan suosio mitataan lähipäivinä – ja viikkoina ympäri Suomen maata.

=====================================================================================================

Tuomas Kyrön ”Mielensäpahoittaja” on syksyn uutinen myös teatterissa. Helsingin kaupunginteatteri tuo 21.9. Arena-näyttämölle ensi-iltaan Mielensäpahoittajan ja pojan. Antti Litja ei sentään ole pääosassa, vaan Esko Roine viettää Marika Vapaavuoren ohjauksessa 70-vuotisjuhliaan.

Ajankohtainen kommentti

Saakohan Pekka Lehdon hyvä dokumenttielokuva Palsa koskaan teatteriensi-iltaa? Elokuvan piti tulla teattereihin jo viime syksynä R&A -festivaalin kohutun esityksen jälkeen. Ei tullut. Nyt teatteriensi-ilta on luvattu perjantaiksi 12.9. Ainakin elokuvasäätiön kotimaisten ensi-iltaluettelon mukaan.

Kalervo Palsa (1947-1987) oli omaperäinen ja ristiriitainen kittiläläinen kuvataiteilija, jota asukkaat vierastivat. Nyt siis Palsa saa maineen palautuksen niin elokuvassa kuin teatterissa. Muhoksen poika ja muun muassa huippuesityksiä Kajaanin kaupunginteatterissa ohjannut Kristian Smeds on asialla Kansallisessa. Muistamme hänet Kansallisen haastavasta Tuntemattomasta sotilaasta. Smedsin täysin omannäköiseksi sanottu Palsa sai ensi-iltansa Helsingin juhlaviikoilla. Sen on luvattu viipyvän Kansallisessa aina marraskuun loppupuolelle. Esitystä pidettiin hurjana provokaationa. Kristian Smeds näyttelee myös Palsan pääroolin. Smeds on puhuhut kurkistuksesta pohjoisen kuvataiteilijan sielun maisemaan. Ihmisen kuvaa luodaan. Esityksen nähneet ovat kertoneet, että Smeds murehtii näyttämöllä, miten taiteen aika on ohi. Hän ei usko enää taiteeseen. Toivottavasti Kristian Smeds ei sentään luovu teatteriohjauksista.