Tytöt kesälaitumella * * *

Anna Paavilainen, Iina Kuustonen 

Kotimainen elokuvasyksy lähti käyntiin. Ensimmäinen uutuus on Inari Niemen (1978) ohjaama ja Juuli Niemen (1981) kirjoittama kevyt tyttöballadi Kesäkaverit. Tekijät ovat varmasti suurelle yleisölle tuntemattomia, mutta jos muistan oikein, niin Inarin elokuva on esikoisohjaus. Taas käsikirjoittaja Juuli Niemi muistetaan kolmen vuoden takaisen Roskisprinssin kirjoittajana.

Kesäkaverit on raikas kuvaus nuoruuden viimeisestä kesästä. Sitten se aikuisuus alkaa, jos alkaa. Anna Paavilainen ja Iina Kuustonen esittävät raikkaasti parhaita kavereita, Iiristä ja Karoliinaa, jotka lähtevät kohti Hankoa. Kesätyö on löytynyt, mutta enemmän tyttöjä kiinnostavat kesäiset leikit. Tytöt kohtaavat Eevan (Minka Kuustonen), joka asuu mainiossa kesähuvilassa. Kolmikko löytää helposti yhteisen ystävyyden sävelen, joten elokuvan tunnelma on todella vireästi positiivinen.

Tällaista kotimaista elokuvaa on odotettu, kaiken alakulon ja synkkyyden jälkeen. Tässä mielessä Inari Niemi ja Juuli Niemi tuovat jotakin uutta kotimaisen elokuvan kuvastoon. Tyttöjen esittäjät ovat riemastuttavan aitoja. Kannattaa vielä kehua Pihla Viitalaa, joka tekee Iiriksen isosiskona elämänsä parhaan sivuroolin. Miesroolit jäävät taas hieman kasvottomiksi. Mutta tekijät ovatkin halunnneet ylistää tyttöjä. .

===================================================================

Kesäkaverit on kiva kotimainen uutuuselokuva. Mutta jälleen täytyy todeta, että käsikirjoitus on jäänyt puolitiehen ja ohjaus sakkaa elokuvan loppupuolella. Voi, voi kun tekijät olisivat kirjoittaneet elokuvaan jotakin rämäkkää ja yllätyksellistä. Tai sitten moraalisia pohdintoja elämän valintatilanteista.

Jos haluaa etsiä tekijöille ”henkistä esikuvaa” (tai tulevaa esikuvaa), niin hän voisi olla moraalisten kertomusten ja sananlaskujen mestari, ranskalainen Eric Rohmer (1920-2010), joka kuvasi paljon nuoruutta ja naisia, sekä ikuista teemaa rakkautta ja innostui kesäisistä lomanviettopaikoista. Maineikkaita ovat tätä aihemaailmaa purkavat Keräilijätär (1966), Yöni Maudin luona (1969), Clairen polvi (1970), Rakkaus iltapäivällä (1972), Ihana avioliitto (1975), Pauline rantatyttö (1983) ja Kesätarina. Jospa uudessa kotimaisessakin elokuvassa ponnisteltaisiin pidemmälle ja tajuttaisiin, että kiva on mellyttävä asia, mutta se ei aina riitä.

Ajankohtainen kommentti

Kesäkauden tapauksia televisiossa oli heinäkuun viimeisen täyden viikon suora lähetys Savonlinnan oopperajuhlilta. Yle Teema näytti kokonaisuudessaan Aulis Sallisen mestarillisen oopperan Kullervon, joka perustuu Kalevalaan ja Aleksis Kiven synkkään näytelmään. Kari Heiskasen moderni ohjaus, Hannu Linnun kapellimestarityö ja Tommi Hakolan pääosasuoritus edustivat erinomaista kansainvälistä tasoa. Jokainen Yle Teeman katsoja näki, miten hienosti lavastusrakennelmat toimivat ja liikkuivat, ja miten täysi katsomo oli paneutunut huikean kesäiseen oopperailtaan.

Yle Teeman heinäkuun viimeinen täysi viikko oli muutenkin varattu oopperalle. Mozartin Reguiem kuultiin ja nähtiin kirkkoesityksenä. Olli Kortekankaan Isän tyttö oli myös kiinnostava kotimainen panostus. Ja kehuttakoon kerrankin Ylen omaa taiteellista ja teknistä toteutusväkeä, joka antoi parastaan etenkin Kullervon suorassa esityksessä.

Musiikkikesä on ollut Yle Radio 1:ssä ainutlaatuisen kiinnostava. Eva Tigerstedtin Utelias äänimatkailija, Seppo Kimasen kamarimusiikkiesitelmät ja Minna Lindgrenin ooppera-alustukset ovat olleet ohjelmia, joita jokainen klassisen musiikin kuuntelija on saanut seurata ilolla ja innostuksella.