Angelina Jolie pahan ruumiillistumana * * *

En tiedä, pitäisikö Robert Strombergin elokuva Maleficent – Pahatar ottaa tosissaan vai leikkimielellä. Elokuva tuo mieleen vanhat sadut. Prinsessa Ruusunen on selvästikin ollut elokuvan kummina. Stromberg on siirtänyt sadun 2010-luvun tarpeisiin. Nyt ei kukaan elokuvantekijä rohkene ohjata elokuvaa hyvyyden sankarittaresta, sillä vain pahuus ja ilkeys myyvät. Tosin Stromberg on pehmentänyt tätä pahuutta, jotta elokuva soveltuisi lasten katsottavaksi.

Maleficent – Pahatar esittelee tutun Angelina Jolien mustanpuhuvissa vaatteissaan. Jolien Pahattaressa tapahtuu sisäinen muutos: Keijukainen Pahatar on janonnut hyvyyttä ja lempeä, mutta jokin ulkoinen seikka myrkyttää hänen sydämensä. Onko se kuninkaan asemaa tavoitteleva Stefan, josta tulee pettäjä? Vai tuleeko.

Robert Strombergin elokuvassa Angelina Jolien päähenkilöllä on siivet, mutta kun ne varastetaan halu kostaa on selvä. Tosin koston kohde prinsessa Aurora (Elle Fanning) saattaa repiä hyvyyden jälleen esille keijukais-Pahattaressa. Sitä sopii jännittää katsomossa.

=====================================================================================================

Maleficent – Pahatar on nykyaikainen, sadunomainen fantasiaseikkailu, jossa puvut, maisemat ja toiminta hiotaan kostotarinan keskiöön. Vahinko, että komea kuvallinen toteutus peittää hetkittäin sadun draaman. Ja oliko hyvä ratkaisu tuoda elokuva teattereihin 3D: -versiona?

Robert Stromberg lienee tavoitellut globaalia markkina-arvoa elokuvalleen, mutta ei lopputulos ole aivan sitä, mitä tuotantoyhtiö ja ohjaaja ovat toivoneet. Satu-perintö hukkaantuu hetkittäin visuaaliseen yliyrittämiseen.

Angelina Jolien mahtipontista asutustusta olisi kannattanut karsia, sillä näyttelijättären tulkintatyyli hukkuu hetkittäin ulkoiseen koreuteen. Elokuvan meikkaajat ovat tehneet ponnekasta työtä, sillä Jolien ulkomuoto, erityisesti kasvot, ovat nähtävyys. Jolie hallitsee myös liikemaailman ja jopa rohkean sisäistyneen näyttelijäilmaisun.

Sanottakoon kuitenkin suoraan, että ilman Angelina Jolieta ja tuotantoon uhrattua rahamäärää Maleficent – Pahatar olisi pelkkä tusinatuote.

Ajankohtainen kommentti

Yle on järjestänyt valtavan kattauksen 2014 FIFA World Cup Brasil -lähetyksiä varten. Jalkapallon ystävääkin alkaa hirvittää, kun studio-osuudet, taustoitukset, selostukset ja Yle-netin panostukset on viritetty huippuunsa. Hyvä lisäpanostus Ylellä on ollut nettiin rakennettu Kisaopas, jossa katsoja voi interaktiivisesti seurata otteluita eri kuvakulmia vaihtelemalla. Tämä varmasti tyydyttää pelihimoisia katsojia, joiden kädet puristuvat konsoleihin, mutta eivät enää kirjoihin.

Hyvä bonus on muun muassa ilopilleri Tero Karhun vetämä 10 Paikka, jossa jalkapallohullut kertovat intohimostaan. Tosin kannattaisi valita keskusteluun todellisia futisrakastajia, eikä vain julkkiksia.

Ennen otteluja ja puoliajalla lähetettävä Kisastudio on erinomainen – etenkin asiantuntevan ja loistavia analyysejä suorittavan Jari Litmasen ansiosta. Ikäännyttyään Kuningas on päässyt vapauttavaan ja osin humoristiseen ilmaisuun.

Otteluita on selostettu Pasilan studiosta. Minulle selostajien toiminta valkeni vuoden 2002 kisoissa. Kuuntelin mielenkiinnolla ”Bubi” Walleniuksen selostuksia. Sitten muutama päivä myöhemmin näin hänet Akateemisessa kirjakaupassa. Ei siis oltu matkustettu paikan päälle kisoihin. Yle voisi kyllä kertoa suoraan, selostetaanko ottelu Pasilan kopista vai paikan päältä.

Ilmeisesti Yle lähettää selostajan (t) Brasiliaan, kun ratkaisupelit alkavat.

P.S. Se on sitten kesä. Sivusto hiljenee lomalle kuukaudeksi. Heinäkuun loppupuolella tavataan. Kiitos kevään runsaista kommenteista. Hyvää kesää!