En tiedä,
pitäisikö Robert Strombergin elokuva Maleficent – Pahatar
ottaa tosissaan vai leikkimielellä. Elokuva tuo mieleen vanhat
sadut. Prinsessa Ruusunen on selvästikin ollut elokuvan
kummina. Stromberg on siirtänyt sadun 2010-luvun tarpeisiin. Nyt ei
kukaan elokuvantekijä rohkene ohjata elokuvaa hyvyyden
sankarittaresta, sillä vain pahuus ja ilkeys myyvät. Tosin
Stromberg on pehmentänyt tätä pahuutta, jotta elokuva soveltuisi
lasten katsottavaksi.
Maleficent – Pahatar
esittelee tutun Angelina Jolien mustanpuhuvissa vaatteissaan. Jolien
Pahattaressa tapahtuu sisäinen muutos: Keijukainen Pahatar on
janonnut hyvyyttä ja lempeä, mutta jokin ulkoinen seikka myrkyttää
hänen sydämensä. Onko se kuninkaan asemaa tavoitteleva Stefan,
josta tulee pettäjä? Vai tuleeko.
Robert Strombergin
elokuvassa Angelina Jolien päähenkilöllä on siivet, mutta kun ne
varastetaan halu kostaa on selvä. Tosin koston kohde prinsessa
Aurora (Elle Fanning) saattaa repiä hyvyyden jälleen esille
keijukais-Pahattaressa. Sitä sopii jännittää katsomossa.
=====================================================================================================
Maleficent –
Pahatar on nykyaikainen, sadunomainen fantasiaseikkailu, jossa
puvut, maisemat ja toiminta hiotaan kostotarinan keskiöön.
Vahinko, että komea kuvallinen toteutus peittää hetkittäin sadun
draaman. Ja oliko hyvä ratkaisu tuoda elokuva teattereihin 3D:
-versiona?
Robert Stromberg lienee
tavoitellut globaalia markkina-arvoa elokuvalleen, mutta ei
lopputulos ole aivan sitä, mitä tuotantoyhtiö ja ohjaaja ovat
toivoneet. Satu-perintö hukkaantuu hetkittäin visuaaliseen
yliyrittämiseen.
Angelina Jolien
mahtipontista asutustusta olisi kannattanut karsia, sillä
näyttelijättären tulkintatyyli hukkuu hetkittäin ulkoiseen
koreuteen. Elokuvan meikkaajat ovat tehneet ponnekasta työtä, sillä
Jolien ulkomuoto, erityisesti kasvot, ovat nähtävyys. Jolie
hallitsee myös liikemaailman ja jopa rohkean sisäistyneen
näyttelijäilmaisun.
Sanottakoon kuitenkin
suoraan, että ilman Angelina Jolieta ja tuotantoon uhrattua
rahamäärää Maleficent – Pahatar olisi pelkkä
tusinatuote.
Ajankohtainen
kommentti
Yle on järjestänyt
valtavan kattauksen 2014 FIFA World Cup Brasil -lähetyksiä varten.
Jalkapallon ystävääkin alkaa hirvittää, kun studio-osuudet,
taustoitukset, selostukset ja Yle-netin panostukset on viritetty
huippuunsa. Hyvä lisäpanostus Ylellä
on ollut nettiin rakennettu Kisaopas, jossa katsoja voi
interaktiivisesti seurata otteluita eri kuvakulmia vaihtelemalla.
Tämä varmasti tyydyttää pelihimoisia katsojia, joiden kädet
puristuvat konsoleihin, mutta eivät enää kirjoihin.
Hyvä bonus on muun muassa
ilopilleri Tero Karhun vetämä 10 Paikka, jossa
jalkapallohullut kertovat intohimostaan. Tosin kannattaisi valita
keskusteluun todellisia futisrakastajia, eikä vain julkkiksia.
Ennen otteluja ja
puoliajalla lähetettävä Kisastudio on erinomainen –
etenkin asiantuntevan ja loistavia analyysejä suorittavan Jari
Litmasen ansiosta. Ikäännyttyään Kuningas on päässyt
vapauttavaan ja osin humoristiseen ilmaisuun.
Otteluita on selostettu
Pasilan studiosta. Minulle selostajien toiminta valkeni vuoden 2002
kisoissa. Kuuntelin mielenkiinnolla ”Bubi” Walleniuksen
selostuksia. Sitten muutama päivä myöhemmin näin hänet
Akateemisessa kirjakaupassa. Ei siis oltu matkustettu paikan päälle
kisoihin. Yle voisi kyllä kertoa suoraan, selostetaanko ottelu
Pasilan kopista vai paikan päältä.
Ilmeisesti Yle lähettää
selostajan (t) Brasiliaan, kun ratkaisupelit alkavat.
P.S. Se on sitten kesä.
Sivusto hiljenee lomalle kuukaudeksi. Heinäkuun loppupuolella
tavataan. Kiitos kevään runsaista kommenteista. Hyvää kesää!
1 kommentti:
"Tämä varmasti tyydyttää pelihimoisia katsojia, joiden kädet puristuvat konsoleihin, mutta eivät enää kirjoihin."
Niin, lukemisen suosion laskuunhan vaikuttivat myös elokuvat ja tv..
Lähetä kommentti