Amerikkalainen
kassamagneetti Tom Cruise jatkaa actionlinjalla. Se
vauhditttui 1990-luvulla Mission Imbossible -sarjan
avauksessa. Jatkoa on tullut tasaiseen tahtiin. Niissä ei ollut
mitään uutta tai säväyttävää. Ne olivat actionpurkkaa, joka
oli saatu aikaan uudella teknologialla. No, joku saattoi jännittää,
miten kultapoika, Scientologia-Cruise (tai hänen stunttinsa)
selviää mitä mahdottomimmista vaaratilanteista.
Tom
Cruisen uusin actionräpellys on nimeltään Edge of Tomorrow.
Ohjaaja on Doug Liman. Naisnäyttelijä on Emily Blunt.
Lajityypiltään uusi Cruise on tieteis-actionelokuva. Tällä
lajityypillä voidaan perustella jollakin tavalla elokuvan kaikki
epäuskottavat käänteet. Cruise on huomispäivän pr-majuri Cage,
joka johdatetaan jatkuvasti kuoleman vaaraan. Taitaa Cage kuollakin
päivä päivän jälkeen. Ja herätä taas henkiin. Cruisesta
leivotaan uutta Kristusta. Ensimmäisen tunnin aikana toistetaan
samoja kohtauksia, joissa sotilaan rankkoja tehtäviä väistelevä
Cage tupsahtaa eloon ilmeisen kovasta painajaisesta.
Kun
Edge of Tomorrowin pintaa hiukan raaputtaa paljastuu tarinan
taustalta H.G. Wellsin ”Maailmojen sota”, tuo tieteiselokuvissa
usein käytetty scifitarina. Tosin ohjaaja Doug Liman on väittänyt,
että hänen elokuvansa pohjautuu japanilaiseen tieteistarinaan.
Jälleen kerran Hollywood korostaa yksilön urheutta:
sotaponnisteluja vastustellut Cage johdatetaan asemaan, jossa hänen
on pakko pelastaa ihmiskunta. Sillä kaikenlaiset limaskahärvelit
ovat jo tuhonneet osan Eurooppaa kuin vaaralliset virukset.
En
tiedä, mutta sotaisuus alkaa näyttää liian suurta roolia
nykyisissä amerikkalaisissa mega-actionelokuvissa. Cruise-elokuvassa
asetetaan kysymys: Kuka
olet? Vastaus kuuluu: Olen sotilas. Mikä on tehtäväsi. Vastaus
kuuluu: Se on tappaa.
Edge of Tomorrow tyydyttää varmasti sotakiihkoilijoita, mutta minua
sen kokonaisilme ärsyttää. Väkivalta on kouriintuntuvaa.
Elokuvan
muukalaisvihakin suututtaa, mutta ilmeisesti se on tämän päivän
sanoma, joka Euroopassakin huomattiin EU-vaaleissa. Doug Limanin
elokuvassa pessimismi, maailman tuho on vahvasti läsnä. Onko nyt
niin, että vain pahuuden ja tuhon kuvastot myyvät? Joku lukija
nauraa, jos kysyn: Milloin Hollywood tuottaa elokuvan, jossa sotilaan
tehtäväksi motivoidaan rauhan turvaaminen?
Sinänsä
on sääli, että Tom Cruisella ei ole enää käyttöä kuin näissä
toisiaan toistavissa scifiactioneissa (muista Steven Spielbergin
Maailmojen sota). Palkkapussi paisuu. Ei muuta. Ei uusiutumista.
Cruise on roolisaan niin huono, että hävettää istua katsomossa,
jonne oli kerääntynyt paljon nuoria naisia idoliaan seuraamaan.
Siitä on kohta viisitoista vuotta, kun näin Tom Cruisen todella
erinomaisessa elokuvassa. Se oli Stanley Kubrickin jäähyväistyö
Eyes Wide Shut.
Ajankohtainen
kommentti
Ylen kesäohjelmisto
vaikuttaa jälleen uusintapainotteiselta. Yle Teeman ohjelmilla on
selvä uusintakortin maku. On ryhdytty välittämään kesän
pop-festivaalien konsertteja. Koko kesän jatkuu dokumentti
metallimusiikin kehityksestä. Myös sarjoja uusitaan Alcantrarasta
Donna Leoniin ja Isä Matteoon. Nyt olisi tärkeä uudistaa
sunnuntain Kino-klassikko, jonka taso on heikentynyt. Ehkä
amerikkalaispitoisten klassikkojen seuraan voisi tuoda elokuvia
Italiasta, Ranskasta, Englannista ja Tshekkoslovakiasta. Ylen
taloustilanne estänee valitsijoita toimivasta rohkeasti.
Yle Teeman kesäohjelmista
kiinnostavia ovat sarja elokuvan siirtymisestä digiaikaan ja ohjelma
Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinista, tuosta 1970-luvun
monipuolisesta nuorten rikoksentekijöiden toimista ja yhteiskunnan
kasvatusmenetelmistä. Juhannusyön hömppänä näytetään
seitsemän tunnin kattaus 1960-luvun vaihteen kotimaisista
iskelmäelokuvista. Kesäkuun lopulla Teemalla vieitään
Pride-viikkoa, joka huipentuu dokumenttiin espanjalaisesta
ohjaajasuuruudesta Pedro Almodovarista, aikaimme ehkä parhaasta
naiskuvaajasta.
===================================================================================================
Yle TV1 näyttää
täyttävän ohjelmapaikkoja luonto-ohjelmilla, puutarhatarjonnalla
ja ruokaohjelmilla. Ei ole enää helppoa huomata, mikä niistä on
uusinta. Ylen ajankohtaisohjelmista osa on laitettu kesälomalle.
Onneksi A-studio jatkaa kesälläkin. Päivällä
televisiovastaanottimen avaava kauhistuu luokatonta vanhojen
kotimaisten elokuvien tarjontaa. Eikö voitaisi palkata joku
elokuvanharrastaja valitsemaan kunnon elokuvia.
Nykyinen kotimaisen
tv-tekemisen hiipuva taso näyttäytyy Elävän arkiston
valinnoissa. Ajatelkaa,
että 1980-luvun alussa voitiin tehdä monipuolinen ohjelma rauhan
junasta ja rauhan aatteesta. Nykyisin tuollaista ohjelmaa ei enää
voi kuvitella, sillä puhuminen rauhasta ei ole enää ajankohtaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti