Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä Risto Kaskilahti on tosi showmies. Hän esiintyi pitkään TV2:n urheiluvisailussa Se on siinä, jota kiekkohemmo Antero Mertaranta veti. Kaskilahti oli mukana myös kuntohirmuna ja uusien urheilulajien kokeilijana Elixir-ohjelmassa. Yritystä ja kokeilumieltä ei ole puuttunut. Pisteet siitä Kaskilahdelle.
Nyt Risto Kaskilahti on saanut oikein nimikkoelokuvan valkokankaalle. Risto on Risto - vai pitäisikö sanoa, että Risto on elokuvana pelkkä vitsi. Tai voihan ajatella, että elokuva on niin omituinen ja erilainen, että sen tekijät ovat pyrkineet satirisoimaan julkisuuspeliä ja etenkin television kautta saavutettua julkkisroolia. Tosin tekijöiden käsittelytapa muistuttaa tv-sketsimäistä ilmaisua. Elokuvallisesta jäsentelystä ei voi puhua.
Mikko Reitalan kirjoittamassa ja Tuomas Summasen ohjaamassa Risto-elokuvassa Risto Kaskilahti esittää Ristoa, joka halvaantuu onnettomuudessa. Kun häneltä kysytään, mitkä ovat tuntemukset, niin vastaus kuuluu: Eivät mitkään päästä alas. Kysymys on neliraajahalvaantumisesta. Mutta Risto ei anna periksi, vaan uskoo selviytyvänsä vielä kävelykuntoon. Näin elokuvallinen fiktio ja näyttelijä Kaskilahden identiteettiä sivuavat faktat ikään kuin sekoittuvat.
Risto-elokuvassa koko kansan suosikki saa kauheasti sympatiaa. Rahaakin alkaa virrata Ristolle, joten nyt hänellä on tilaisuus toteuttaa osan unelmistaan. Niin, Riston nuori vaimo (Krista Kosonen) se on suuna päänä haluamasa kaikkea hyvää. Että oikein työelämän jättää ja ryhtyy taiteilijaksi. On vain muistettava, että rahallinen onni ei kestä loputtomiin.
Risto-elokuva on idean asteelle jäänyt aihekimppu. Satiiri ei koskaan singahda maaliin. Se on tunnustettava, että Risto Kaskilahti yrittää minkä osaa ja pystyy. Hänen huumorinsa tosin tahtoo tukehtua kehnoon käsikirjoitukseen ja ohjaukseen.
Tekijät ovat valinneet sivurooleihin tv:stä tuttuja näyttelijöitä, Aku Hirvienimestä Jaakko Saariluomaan. Ettei vain tämä viittaisi television tosi-tv- ohjelmiin. Krista Kosonen näkyy muuten nykyisin joka paikassa, televisiossa, elokuvassa ja teatterissa. Alkavatko nuoren näyttelijän kasvot tulla liian tutuksi?
Ajankohtainen kommentti
Sanoma-konsernin hallituksen puheenjohtaja Jaakko Rauramo täytti sunnuntaina 70-vuotta. Virtaa riittää, sillä Rauramo jatkaa edelleen pestissään. On ollut aktiivinen Euroopassa, ostanut viisi tv-kanavaa Belgiasta ja Hollannista. Minkälaisia kanavia? Sitä hän ei kerro HS:n syntymäpäivähaastattelussa, mutta huomauttaa, että Sanoma panostaa yhä enemmän tv-toimintaan ja internetiin. Printtimedia ei ole enää kasvualue, vaikka Rauramo uskookin sanomalehdillä ja aikakauslehdillä olevan Suomessa hyvä tulevaisuus.
Haastattelussa sivutaan myös Yleisradion asemaa. Jaakko Rauramon mukaan Ylen rahoitus pitäisi järjestää valtion budjetista. "Ylehän on muutenkin täysin poliitikkojen kontrollisssa", hallituksen puheenjohtaja kuittaa. Budjettirahoitusmalli on vahvistunut muutenkin keskusteluissa viime aikoina.
Saa sitten nähdä, mitä linjauksia viestintä- ja liikenneministeri Krista Kiuru päästää julkisuuteen. Hallitusohjelman mukaan Ylen rahoitus täytyy ratkaista tämän vuoden aikana. Kiuru on vihjannut, että päätös tulee ennen joulua. Jännitystä siis riittää, mutta ei olisi mikään ihme, jossa ministeri hankkisi lisäaikaa.
Jaakko Rauramoa kuten monia muitakin viestinnän yksityisen puolen toimijoita kismittää Ylen tapa jakaa ilmaista sisältöä julkisin varoin nettiin. Rauramon mukaan Ylen tapa toimia kampittaa lehdistön yrityksiä saada maksua internet-sisällöstään. Kovasti ansaintalogiikkaa kyllä etsitään mediataloissa. Siltä se vain vaikuttaa, että lehdet eivät millään pysty hankkimaan rahaa netistä. Netin käyttäjät tottuivat aikoja sitten ilmaisuuteen.
Se on sitten eri asia, että Yle panostaa ilmaiseksi niin laajasti ja vahvasti nettiin, että ei meiltä kuluttajilta voi enää vaatia tv-maksua. Sitä paitsi maksulliset kanavat lisääntyvät, maksu-tv -palveluita tulee lisää niin kaapeli- kuin antennipuolelle, teleoperaattorit tuovat "tv-kanavia televisioon" ja markkinaehtoisuus valtaa jatkuvasti alaa. Pienessä Suomessa rehottaa todellinen kanavien kilpailuhyöky. Tuskin jatkossa kaikki toimijat pysyvät mukana kilpailussa.
Tässä nykytilanteessa Ylen pitäisi vain terävöittää linjaansa ja karistaa yltään mahdollinen "poliitikkonkontrolli", josta niin paljon puhutaan. Olisiko aika saada kriittisiä poliittisia vastaohjelmia vaikkapa Ylen TV1:n lauantain Ykkösaamulle, jossa poliitikot voivat jatkuvasti sutia hiuksiaan myötäkarvaan? Ja pitääkö Ylen Radio 1:n arkipäivien Ykkösaamuissa kutsua keskustelemaan ajankohtaisista asioista aina kolmen suurimman puolueen edustajia? Tämä tasapuolisuuden vaade viittaa pahasti menneisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti