Suomalaismies ruotsalaisena kansankodissa * * *

Nordisk Film

Miika Nousiainen julkaisi 2007 huomiota herättäneen esikoisromaanin 

”Vadelmavenepakolainen”. Ruotsin laivoilla reissaavat tietävät, mistä romaanin nimi tulee: vadelmaveneistä. Ne ovat karkkia, joita Nousiaisen sankari Mikko Virtanen ahmii pussillisen. Paha olo siitä tulee, mutta Virtanen ei luovuta, vaan aikoo Ruotsiin saavuttuaan muuttua kansankodin demariksi.

Leif Lindblom on ohjannut romaanista suomalaistuottaja Ilkka Matilan ehdotuksesta samannimisen ruotsalaisen elokuvan. Ruotsia elokuvassa puhutaan. Mikko Virtasen inho on kohdistunut suomalaisten heikkoon itsetuntoon, ja ennen Ruotsiin muuttoaan hän on valmistanut alttarin Ruotsin kuningasperheelle ja tietenkin tuolle kansankodin viimeiselle toivon tuojalle, päministeri Olof Palmelle, joka murhattiin vuonna 1986.

Valdemavenepakolainen on Leif Lindblomin toinen pitkä elokuvatyö. Esikoisteos Aurinkomyrsky valmistui vuonna 2007. Ajallisesti ensimmäisen ja toisen ohjaustyön väli on pitkä, mutta Lindblom on sanonut haastatteluissa, että ei Ruotsissa ole niinkään helppo päästä tekemään elokuvia. Tosissaan Lindblom on ottanut romaanin Mikko Virtasen henkilöhahmon, sillä ohjaaja opiskelee suomea intensiivikursseilla. Hän myös korostaa, että monikulttuurisessa Ruotsissa ei ole enää kansankotia – tuskin mikään uutinen -, joten Mikko Virtasen tarina saattaa tuntua ruotsalaisista oudolta. Elokuva on tähdätty ruotsalaisille. Suomessa sen vastaanotto on kysymysmerkki, mutta olihan Nousiaisen kirja meillä menestys.

==========================================================================================

Hämmentävää elokuvaversiossa on ruotsalaisen näyttelijän Jonas Karlssonin valinta suomalaiseksi Mikko Virtaseksi. Kait Suomesta olis löytynyt näyttelijöitä, joilla ruotsi on hallinnassa. Nousiaisen luoma Mikko Virtanen muuten pänttäsi päähänsä Göteborgin murteen ja oppii Ruotsin historian ja kulttuurin ulkoa. On siinä kaveri. Niin, näytttelijä Jonas Karlssonin kunniaksi täytyy todeta, että hän opiskeli sitkeästi suomea. Saa sitten nähdä, miten täällä härmässä otteaan vastaan Karlssonin “suomi”.

=========================================================================================

Vadelmvenpakolaisessa puretaan tunteita vähän kaikkeen. Tavaraa ja ihmissuhteita on roppa kaupalla. Lindblom ei ole pystynyt välttämään liiottelun ja kliseiden tuomista tapahtumiin. Toki romaanin mukaan mennään noin niin kuin pääpiirteissään, mutta Miika Nousiaisen kirjoittamaa tapahtumavyyhtiä olisi voitu karsia.

Elokuvan pääteemaksi nousee ihmisen identiteetti. Baarissa Mikko Virtanen kysyy alkoholisoituneelta opettajalta Anderssonilta, voiko hän ottaa miehen identiteetin. Saapa nähdä, miten identiteettimuutos tapahtuu. Ja onko Virtasesta todellakin kunnon Anderssoniksi vai jääkö hän valheiden seittiin?

========================================================================================

Leif Lindblomin elokuvaersio on toiminnallinen. Tyylilajista ei oikein osaa sanoa mitään. Olisiko se tragikomedia? Vai vauhtikomedia? Joka tapauksessa ohjaaja ja käsikirjoittajat Erik Ahrnbom ja Daniel Karlsson ovat pyrkineet kevyeeseen ”soitantaan”. Ja onhan Mikko Virtasen valituksissa hiukan samaa kuin Dome Karukosken Tuomas Kyrö -elokuvan Mielensäpahoittajan päähenkilön rutinoissa, mutta nähtäväksi jää, miten innostuneesti suomalaiskatsojat jaksavat seurata elokuvan kliseitä ja sterotypioita.

 (Ensi-ilta 3.10. 2014)

Ajankohtainen kommentti

Viime viikkojen mediauutinen oli Ylessä aloitetut YT-neuvottelut. Aiotaan lopettaa 185 työpaikkaa. Tuhat yleläistä on joutunut YT-neuvotteluiden piiriin. Neuvotteluista pelastuvat tiettävästi uutistoiminta, Yle-urheilu ja Yle-Uutisten ulkomaantoiminta. Entä Ylen ajankohtaistoiminta? Ja miten käy ruotsinkielisen Ylen? Paletin uskotaan olevan valmis maarraskuussa.

Yhtiössö pidetään väen vähennystarpeen syynä Yle-veroa, joka ei nouse ensi vuonna, koska Suomen hallitus päätti jäädyttää indeksikorotuksen. Nyt puhutaan noin kymmenen mijoonaan euron tulevasta vajeesta Ylen budjettissa.

Onko sittenkin kysymys Ylen huonosta taloudenpidosta. Vai liian laajan ohjelmapalvelun syöttämisestä Yle-kanaville? Ylessäkin vedotaan median nopeaan murrokseen. Yllättikö se julkisen palvelun yhtiön, kun muualla on osattu valmistautua kiihtyvään kehitykseen. Että perinteinen uutisvälitys siirtyy nopeammin ja nopeammin nettiin ja mobiiliin. Yle aikookin kasvattaa osuuttaan verkossa, ja se kyllä taas suututtaa kaupalliset mediatalot.

=================================================================================

Yle-television ohjelmien uusinnat närkästyttävät meitä monia. Ja viime kesäkausi osoitti, miten eri ohjelmia uusittiin vauhdilla eri tv-kanavilla. Luonto-ohjelmat ovat kaiketi Yle-television suola, mutta kuka enää pystyy sanomaan, mikä Avara luonto -kattaus oli uusinta ja mikä mahdollinen uutuus. Puhumattakaan vanhoista elokuvista, joiden uusintamäärää ei pysty enää sanomaan.

================================================================================

Finnpanelin tutkimusten mukaan pääkanavien osuudet televison katselusta olivat elokuussa 2014 seuraavat: Yle TV1 26,4 %, TV2 17,3 %, Yle Teema 2,9 %, Yle Femma 1,1, MTV3 24,4, % ja Nelonen 7,1 %. Per päivä televisiota katsottiin 2 tuntia ja 34 min. Surkeat ovat ruotsinkielisen tv-kanavan katsojamäärät ja kulttuurikanava Yle Teema ei tahdo millään lähteä lentoon. Hiukan ihmetyttää MTV3: osuus. Toki siellä katsojia on siirtynyt lukuisille maksukanaville. Nelosen heikko katsojaosuus ei voi olla muuta kuin epäonnistuneen ohjelmapolitiikan syytä.