Tsetseeni kansainvälisen vakoilun uhrina * * * *

Älykkäiden ja monikerroksisten vakoiluromaanien kirjoittaja John le  Carré punoutui ajankohtaiseen jälki-9/11 -traumaan uudessa romaanissaan, josta Anton Corbijn on ohjannut mielenkiintoisen elokuvaversion A Most Wanted Man. le Carré palaa romaanissaan Saksaan, nyt Hampuriin. Muistamme vielä hyvin Martin Rittin 1960-luvun puolivälin hienon le  Carré -filmatisoinnin Mies kylmästä, jossa Richard Burton toimi silloisessa jaetussa Berliinissä.

Ajat ovat nykyisin aivan toiset. Martin Rittin elokuvan tullessa ensi-iltaan elettiin kylmän sodan vaaran vuosia. Anton Corbijn´n elokuvassa näkyy ja korostuu kansainvälinen terroristijahti, jossa ilmenee paranoian merkkejä. Elokuva osoittaa selvästi, että jahdissa on menty liiallisuuksiin.

Toteutukseltaan A Most Wanted Man muistuttaa hetkittäin ruotsalaisen Tomas Alfredsonin le Carré -elokuvaa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (2011). Sama tarina nähtiin loistavana tv-sarjana 1980-luvun lopulla – kirjailijan hahmo George Smiley juoni Britannian salaisen palvelun sokkeloisessa maailmassa.

A Most Wanted Man kertoo tsetseeni-venäläisestä Issa Karpovista (Grigori Dobrygin), joka saapuu laittomasti Hampuriin. Hänen tarkoituksensa on selvittää isänsä kadonnut omaisuus. Tässä mielessä Willem Dafoen esittämällä pankkiirilla saattaa olla osuutta Issan isän taloudellisessa tilanteessa. Issan toimista kiinnostuvat niin saksalaiset kuin amerikkalaiset agentit. Robin Wright näyttelee CIA-agenttia ja Philip Seymour Hoffman saksalaista Günther Bahrmania. Tapahtumiin liittyy monia muitakin henkilöitä – kuten ihmisoikeusjuristi (Rachel Adams).

=====================================================================================================

A Most Wanted Man näyttää seikkaperäisesti, miten yksilön saattaa käydä, jos hän joutuu tahtomattaan vakoilu- ja terrosristipelin uhriksi. John le Carré ei olisi maineensa veroinen, jos hän ei sekoittaisi pakkaa ja heittäisi vakoilukuvioon salaperäisiä harhautuksia. Elokuvassa pohditaankin, mikä on tsetseeni-venäläisen tulijan todellinen identiteetti.

Kritiikeissä on ehditty huomioida ohjaaja Anton Corbijn ekonominen, kirjailijalle oikeutta tuova, hiukan kuivakin ilmaisu. Arkkitehtoniset kuvadetaljit ovat myös herättäneet arvostusta. Ja vaikka näyttelijäryhmä on suuri, niin A Most Wanted Man kohoaa erinomaisen luonnenäyttelijän Philip Seymour Hoffmanin bravuuriksi. Elokuva on Hoffmanin viimeisiä suorituksia valkokankaalla.

Ajankohtainen kommentti

Vilkaistaanpa katsojatilastoja, kun niistä on tullut sekä valkokankaalla että televisiossa niin tärkeitä. Nyt Finnpanel mittaa myös netti-tv:n käynnistykset. Tutkinnan kohteena ovat Ylen Areena, Nelosen Ruutu ja MTV3:n Katsomo. En ryhdy tässä luettelemaan netti-tv:n katselijamääriä, mutta kyllä ne ovat suuret – ymmärsinkö oikein, että käynnistysmäärä saattaa nousta jopa puoleen miljoonaan? Ja syyskuussa tapahtui oikea nousupiikki. Areena johtaa käynnistyksiä edelleen, mutta alkusyksynä Katsomo oli nousussa ja Ruutu oikein hyppäsi lentoon.

Perinteisten tv-kanavien odotetut, iltapäivälehdissä jatkuvasti mainostetut suosikit ovat Nelosen Vain elämää, joka keräsi 1, 115 000 katsojaa ja MTV3:n Tanssii tähtien kanssa, joka ”joutui tyytymään” 978 000 silmäpariin. Onhan ne kovia lukuja.

Kontrastiksi voi ottaa Ylen Teema -kanavan, jonka katsotuimpia oli jo päättynyt italialainen tv-sarja Isä Matteon tutkimuksia, katolisen papin osassa Terence Hill, joka ratsasti 1970-luvulla ja hiukan myöhemminkin Budd Spencerin kanssa hölmöissä koomisissa westerneissä. Edelleen Teeman ohjelmistossa pyörivä laadukas espoanjalainen sarja Gran Hotel on saavuttanut sentään 174 000 katsojan suosion. Itsekin olen siinä mukana.

=====================================================================================================

Entä uudet kotimaiset elokuvat? Dome Karukosken ohjaama Mielensäpahoittaja on rikkonut 300 000 katsojan rajan lippuluukuilla. Äskettäin ensi-iltaan tullut Muumit Rivieralla keräsi ensi-illassa jopa 28 524 lipun lunastanutta. Mutta missä on J-P Valkeapään uutuus He ovat paenneet. En löytänyt sitä SES:n tilastosta. Laatu ei siis kiinnosta, eikä sellainen raju todellisuuskuvaus, jonka toivoisi kansasta vieraantuneiden poliitikkojenkin käyvän katsomassa.