John Turturron löysä komedia gigolosta * *

C 2103 Zuzu Licensing, LLC, Allrights Reserved

En tiedä, onko tuottaja vaatinut Woody Allenin mukaan elokuvaan Fading Gigolo, joka yrittää olla romanttinen komedia – aivan kuin 1980-luvun lopun suosikin Pretty Womanin miehinen versio. Mutta John Turturron kirjoittama ja ohjaama komedia on todella huono. Käsikirjoitus on puolinainen, ohjaus hyvin epätasainen. Ja musiikkikappaleiden jatkuva soitto ärsyttää. On kai leikkauspöydässä ajateltu, että kerronta ei kanna ilman musiikkia.

Fading Gigolo yhdistää kirjakauppias Murrayn (Woody Allen) ja kukkakauppias Fioravantellen (John Turturro) elämät. Ollaan Brooklynissa, ja ollaan oikein juutalaisessa yhteisössä. Murrayn kauppa joudutaan sulkemaan – kukapa enää kirjoja lukisi – joten hän ehdottaa ystävälleen Fiorovantelle, että tämä ryhtyy osa-aikaiseksi gigoloksi. Murray haluaa toimia parittajana ja saada osuuden ”isoista rahoista”.

John Turturron elokuvaa katsoessa melkein naurattavat monet kohtaukset, joissa näytetään ”kimppakivaa” tai kuullaan juutalaisyhteisön johtajien tuomion lukemiset. Niin kuin oltaisiin Daavidin maailmassa, niin kuin mikään ei olisi muuttunut 2010-luvulla brooklyniläisessä juutalaisyhteisössä. Sivuhenkilöksi tuodaan yhteisön moraalipartion jäsen, joka rakastaa leski Avigalia (Vanessa Paradise). Se vain, että Fioravantelle on myös kiintynyt leskeen. Saa nähdä, kuka saa Avigalin.

Elokuvan naisista Sharon Stone ja Sofia Vergara ovat kauniita, mutta kimppakivan aikana huomaamme, että näyttelijätyö jää vaatimattomaksi. Muutenkin elokuvassa näytellään huonosti, jopa Woody Allen on koko ajan tasonsa alapuolella. Jos John Turturro on halunnut, että Fading Gigolo kunnioittaa Brooklyniä ja juutalaisyhteisöä, niin olisi hän voinut karsia aika paljon juutalaisviitteitä.

Ajankohtainen kommentti

Uskomattoman hyvä on elokuva-arkiston kesäohjelmisto Eerikinkadun Orionissa. Arkiston eli nykyisin Kavan lähettämän kausiesittelyn mukaan teemana on amerikkalais-ranskalainen ohjelmisto. Helmikuussa huumeiden yliannostukseen menehtynyt Philip Seymour Hoffman saa oman sarjansa. Loistavalta luonnenäyttelijältä nähdään kesällä Onni, Capote ja harvinaisuus Before the Devils Know´s You Are Dead. Helsingin normaaliohjelmistossa on edelleen esillä mm. Hoffmanin näyttelemä A Late Quartet.

Ranskalaista tarjontaa edustaa muun muassa 1960-luvun uuden aallon mestari Jean-Luc Godard, jonka uutuuselokuva on valittu pian alkavien Cannesin festivaalien ojelmistoon. Godardin 1960-luvun tuotannosta arkistossa näytetään muun muassa Viimeiseen hengenvetoon ja Viikonloppu. Jean-Louis Trintignantin näyttelijätyöstä ovat esimerkkejä Brigitte Bardot -elokuva Ja jumala loi naisen vuodelta 1956 ja tuore Rakkaus.

Arkisto muistaa myös ensimmäisen maailmansodan satavuotistapahtumaa. Elokuvana on muun muassa amerikkalais-englantilaisen Joseh Loseyn 1964 valmistunut Kuningas ja isänmaa, jota ei ole useinkaan nähty ohjelmistoissa. Meitä pyöräilyn harrastajia kiinnostavat varmasti Fillarijengi (1979), Lystikäs kirjeenvaihtaja (1949) ja kiinalainen Polkupyörävarkaat (2001)