Pintaliitäjä Rooman yössä * * *

Pitkänä perjantaina Helsingin teatteriohjelmistoon saadaan vuoden italialainen palkintoelokuva Suuri kauneus. Cannesissa Paolo Sorretinon ohjaama ja yhdessä Umberto Caontareron kirjoittama elokuva ei saanut palkintoja, mutta Euroopan elokuva-akatemia helli sitä lukuisilla pysteillä (paras elokuva, paras ohjaus, paras miespääosa, paras leikkaus). Keväällä tuli sitten Golden Clobe-palkinto ja lopulta arvostettu parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar.

Onko Suuri kauneus kaiken palkintotulvan arvoinen? Osaltaan on, mutta täytyy taas muistaa, että joku kirja tai elokuva saattaa elää julkaisemisen jälkeen omaa elämää suurempana, mitä se lopulta on. Alkaa julkisuusmylly, alkaa katsojien ihastelu ja alkaa lopulta pohdiskelu, onko kaikki manipulointia, mainosmiesten strategisia ratkaisuja. ”Tämä elokuva” viedään vaikka väkisin eurooppalaisen julkisuuspelin huipulle.

Suuri kauneus on tällainen elokuva. Pitää antaa synninpäästö ohjaaja Paolo Sorrentolle. Tuskin Sorrrento on tajunnut ohjaustyötä aloittaessaan, että hänellä on kultakimpale hyppysissään. Sorrento ohjaa suurella sydämellä ja italialaisen maestron Federico Fellinin perinnettä kunnioittaen. Selvästi Sorrenton vaikuttimena on ollut Fellinin 1950-luvun lopun huipputyö Ihana elämä, joka kuvasi monerdia roomalaista ”nautintoelämää”. Marcello Mastroianni ja Anita Ekberg olivat unohtumattomia Fellinin ”nautiskelijoita”.

Suuren kauneuden ”Marcello” on Toni Servillon esittämä Jeb Campardella, joka aikoo valloittaa Rooman huvielämän. Nyt ei hypätä suihkulähteeseen, vaan ilakoidaan yökerhon hakkaavan musiikin ja eroottisen ilmapiirin katveessa. Elokuvan muita keskeisiä näyttelijöitä ovat Carlo Verdone (Romano) ja Sabrina Ferilli (Romana). Nähdäänpä Francois Truffautin myöhäiskauden näyttelijä Fanny Ardant esittämässä itseäään.

====================================================================================================
Suuri kauneus on draamakomedia, jossa Rooman sykähdyttävät kadut ja huikeat marmoripalatsit tarjoavat ihanan kaikupohjan modernin elämän vastuuttomille suorituksille. Elokuva on kuitenkin kaikkea muuta kuin vastuuton viihteellinen katsaus elämään, jonka syvimmissä vesissä vaikuttaa tyhjyyden taakka. Kaikki kestää aikansa.

Jeb Campardella tajuaa neljänkymmenen vuoden juhlimisen jälkeen, että näin ei voi jatkua. Hän on halunnut valloittaa kaiken yön kimalluksen ja sykkivät rytmit, upeat nuoret naiset, mutta nyt hän yrittää hakeutua muutokseen. Aina täytyy vain kysyä: Voiko ihminen muuttua, voiko ihminen muuttaa elintapojaan?

Suuri kauneus on viihdyttävä, hersyvä ja raikas italialaiselämän karuselli. Ei suuri elokuvatyö.

Ajankohtainen kommentti

Kun matkustan metrolla keskustaan, Kino-Palatsiin tai Tennispalatsiin, niin Itä-Keskuksen ja Siilintien jälkeen tulee Herttoniemen pysäkki. Tullessani nuorena opiskelemaan Helsinkiin Herttoniemi oli kuuluisa helsinkiläinen lähiö. Nyt siitä tuskin puhuu kukaan.

Elokuvaohjaaja Sami Laitinen näyttää rakastavan Herttoniemeä. Teattereihin tullut Muutoksii on Laitisen ohjaama elokuva herttoniemeläisistä nuorista, joille osoitetaan jotakin kannustavaa tekemistä. Kun viime aikaisissa uusissa kotimaisissa elokuvissa – muun muassa Korso - olemme nähneet syrjäytyneiden nuorten lohdutonta taivallusta elämän polulla, niin Muutoksii pyrkii etsimään optimistista suuntaa. Syrjäytyminen voidaa estää.

Sami Laitisen elokuva on harrastelijamainen, se olisi aivan hyvin voitu säästää televisiooon, mutta siinä on kunniallinen ajatus ja hyvä tavoite. Itse asiassa Laitinen perusti herttoniemeläisille nuorille elokuvapajan. Tämän pajan jatkotuotteena valmistui Muutoksii-elokuva. Hyvä niin.