Kuolema pukee tyttöä * * *

Englantilainen näyttelijä Roger Allam on lainannut äänensä Brian Percivalin uutuuselokuvaan Kirjavaras, joka käittelee kuoleman teemaa niin kuin Victor Sjöström 1920-luvulla Ajomiehessä ja Ingmar Bergman 1950-luvulla Seitsemässä sinetissä. Englantilaisohjaaja Percivalin elokuva perustuu Markus Zusakin romaaniin, jonka aiheena on Kolmannen valtakunnan saksalaiset kirjaroviot.
Sophie Nélisse näyttelee vakuuttavasti Kirjavarkaan tyttöä, joka pitää lukemisesta. Hän pelastaa kirjoja natsien synnyttämistä rovioista. Nyt ei liikuta Berliinissä, vaan elokuvan tapahtumat on sijoitettu vuoteen 1938 saksalaiseen pikkukaupunkiin. Sophie Nélissen esittämän Liselin tapahtumarikasta toimintaa seurataan aina vuoteen 1945, eli toisen maailmansodan päättymiseen ja Hitlerin Saksan tuhoon. Tämä on tuskin enää mikään uutinen, mutta näyttää siltä, että Saksan natsiajan menneisyyttä tutkitaan edelleen ja edelleen kirjoissa ja elokuvissa.
Kirjavaras ei ole kovin omaperäinen elokuva. Historiallisen ajankuvan saavuttamiseksi on tehty kovasti töitä, ja amerikkalaisäveltäjä John Williamsin musiikki siivittää kertomusta. Ettei vain ohjaaja olisi tutkinut liikaa Steven Spielbergin 1990-luvun Schindlerin listaa. Sophie Nélisse on hyvin ”kuoleman tytön” roolin sisällä, mutta sivuosien esittäjistä kohoaa kaikkien yli Emily Watson Liselinin äitinä – vai pitäisikö sanoa kasvattiäitinä.

Ajankohtainen kommentti

Viime lauantaiyönä sain suruviestin: Sakke Salko (s. 1951) on kuollut. Hän oli kaatunut asunnossaan Hakaniemessä, päässyt ambulanssiin ja hoitoon Meilahteen. Terveystilanne pahentui. Lääkäri tuli iltapäivällä ilmoittamaan Saken pojalle ja veljelle, että potilas ei selviytynyt.

Sakke Salko oli perinnetietoinen filmihullu, joka toimi elokuvakriitikkona muun muassa lyhyen ajan Ilta-Sanomissa ja Keski-Suomalaisessa. Tapasin Saken ensimmäisen kerran 1970-luvun puolivälissä ollessani SEKL:n toiminnanjohtaja. Hän oli tullut tilaamaan elokuvia johtamaansa Varkauden elokuvakerhoon. Koulun jälkeen Sakke saapui opiskelemaan Helsinkiin. Hän toimi töissä muun muassa Domuksen kirjastossa.
Palattuani 1979 työkomennukselta Keski-Suomesta minut valittiin työryhmään, joka suunnitteli HYY:n laatuelokuvateatteri Illusionin ohjelmistokaavion. Mukana ryhmässä olivat Sakke, Antti Lindqvist ja Ywe Jalander – kaikki intohimoisia elokuvaihmisiä. Nyt Sakke liittyi aikaisemmin kuolleen Ywen ja viime kesänä menehtyneen Antin joukkoon. Näin parhaat lähtevät ensin.
Sakke Salko istui 1980-luvulla usein pressinäytännöissä. Hänet valittiin töihin Ylen Koulutelevisioon, jonne Sakke hankki laadukasta filmiohjelmaa ulkomailta. Hän pääsi Koulutelevision pestin jälkeen Ylen Radio- ja tv -instituuttiin, jonne Sakke toi lukuisia luennoitsijoita Yhdysvalloista ja Britanniasta. Sakke vei myös käsikirjoitusryhmän Suomesta Texasin Austinin yliopistoon. Sakke osallistui vuosittain vuorotellen Yhdysvalloissa ja Euroopassa järjestettäviin Input-festivaaleihin, joka oli laatutelevisioiden edustajien globaali kohtauspaikka. Itsekin olin Saken kanssa vuonna 1990 Edmontonissa järjestetyssä festivaalissa. Niinköhän se oli, että vielä 1990-luvulla uskottiin sivistyneeseen televisiotuotantoon. Tämäkin usko on hiipunut.
Koulu-televisiota ei enää ole ja Radio- ja tv -instituuttikin lopetettiin. Sakke kuten moni muukin yleläinen joutui 1990-luvulla ”ulos talosta”. Omalla tavallaan Sakke joutui tyhjän päälle, mutta sinnitteli vuodesta toiseen. Viime vuosina hän kirjoitti Kansan Uutisiin ja joskus Filmihulluun. Saken suuria elokuvaidoleita olivat Ranskan uuden aallon ohjaajat ja amerikkalaiset veteraanit John Fordista Howard Hawksiin. Ja tietenkin Billy Wilder. Hänen bravuureita oli luentosarja "Komiikan koulu." Minä ymmärsin, että tämän hetken elokuvantekijöistä hän arvosti eniten brittiläistä Mike Leighia.
Ystävyytemme oli syvää. Se jatkui lähes neljäkymmentä vuotta. Tapasimme usein, mutta viime vuosina yhteydenpito kutistui lähes päivittäisiin tekstiviesteihin. Vierailut Saken vanhempien luona Varkaudessa ja kesäasunnossa Jäppilässä eivät unohdu koskaan. Elokuvan lisäksi Sakke oli kulinaristi, mallasvisikin tuntija ja kirjallisuuden ystävä. Hän oli vanhan koulun humanisti, suuri ihminen. Tieto Saken kuolemasta lamaannutti. Mutta elämän täytyy jatkua.