Eväsrasiatoimitukset johtavat näkymättömään romanssiin * * * *

Helsingin laatuteatterissa Maximissa on esitetty jonkin aikaa intialaista elokuvaa The Lunch Box. Se ei ole mikään kimalteleva Bollywood-tuote, vaan ajattelevan käsikirjoittajan ja ohjaajan arkirealistinen draama kahden erilaisen ihmisen lähentymisestä kirjelappujen avulla. Elokuvan tekijä on Rites Batra, jonka nimi kannattaa painaa muistiin.

Näitä kirjelappuja paljastuu jatkuvasti eväsrasioista, joita kannetaan päivittäin toimiston työntekijöiden pöydille. Se on kuulemma nerokas mumbalainen käytäntö. Eläkkeelle lähtevä Saajan Fernandes (Irrfan Khan) ja avioliitossaan pettynyt nuori äiti Ila (Nihrat Kaur) viestittelevät jatkuvasti eväsrasioihin kätketyillä lapuilla.

Rakkauteen viestittely se saattaa johtaa, mutta näkymättömään sellaiseen. Saajanin äkillinen tajuaminen vanhenemisestaan estää näkyvän kohtaamisen kahvilassa? Nuori vaimo aikoo kyllä pakata laukkunsa ja muuttaa Bhutaniin, jonne Saajan on kertonut matkustavansa. Ohjaaja Rites Batran mukaan väärä voi johtaa oikeaan, niin eväsrasiatoimituksissa kuin junaliikenteessä.

====================================================================================================

The Lunch Box kiertyy kestonsa ajan eväsrasiatoimitusten jatkumoon. Rasioiden ja kirjelappujen ympärille nostetaan pari sivuhenkilöä. Äänellisesti mukana on Ilan täti, joka asuu yläkerrassa ja hoitaa sairasta miestään. Sänkyyn sidottu mies tuijottaa koko ajan kattoon, jossa pyörii vilvoittavaa ilmaa puhaltava propelli. Saajanin toimiston katto on täynnä vastaavia propelleja.

Toinen sivuhenkilö on iloinen nuori tulokas Shaikh (Nawazuddin Siddqui), joka saa Saajanin postin tämän siirryttyä eläkkeelle. Saa nyt sitten nähdä, ehtiikö hiukan arrogantti Saajan koskaan perehdyttää tulokasta laskentatyöhön.

Vähitellen miesten välinen kitka sammuu, ja jossain vaiheessa voidaan tavata ruuan merkeissä Shaikhin asunnossa. Siellä odottaa nuori ja kaunis morsian, jolle isä ei ole antanut vielä avioliittolupaa. Toivossa on hyvä elää. Ehkä pian lupa heltiää.

The Lunch Box syvenee tarinan kehittyessä. Henkilölaajennukset ovat välttämättömiä, jotta kohtaukset eivät tukehtuisi jatkuvaan rasiatoistoon. Ohjaaja huomioi elävin kuvakulmin Mumbain kuhisevan ja vilisevän kaupunkitodellisuuden: mikä mikä tungos kaduilla ja junissa.

Elämä näyttää kuitenkin toimivan, vaikka joka puolella ilmenee ylikansoituksen paino. Onneksi Rites Batra pyrkii välttämään Bollywood-filmeille ominaista liian värikästä eksotiikkaa ja musiikin pauhua. Yksi musiikkikappele riittää ohjaajalle, jonka ympäristötaju ja henkilöohjaus ovat hyvää luokkaa. Vihjeet ja viiteet rikastavat kahden viestittäjän tarinaa.

====================================================================================================

Saajan Fernandesia esittävän Irrfan Khanin kasvot ovat tutut. Mutta mistä elokuvasta? Tietenkin kirjeiden kirjoittajan roolista Mira Nairin kansainvälisesti kuuluisasta hinduelokuvasta Salaam Bombaysta, joka valmistui 1988.

Ajankohtainen kommentti

Pääsisäisen tv-ohjelmistossa kiinnosti ennen kaikkea Yle Teeman dokumentti Jerusalem 24 H. Eli pitkänperjantaian aamulla kello kuusi ohjelma alkoi päättyen seuraavan vuorokauden aamuna kello kuusi. Luulisi, että vuorokauden pituinen dokumentti ei kanna, mutta hyvin monipuolisesti tekijät kertoivat Jerusalemista ja pystyivät pitämään intensiteetin päällä koko ajan.

Dokumentti oli valaiseva kokonaiskuva Jerusalemista tänään, tuosta konfliktien pesästä, josta media raportoi yleensä vain silloin, kun tapahtuu terroritekoja, vastapuoli tulitttaa tai ampuu kranaatteja tai USA:n johto ilmoittaa, että nyt aletaan taas hieroa rauhaa osapuolien, israelilaisten ja palestiinalaisten kesken.

=====================================================================================================

Dokumentin tekijät vierailivat lukuisilla pyhilla paikoilla, aina Itkumuurista Getsemaneen ja Öljymäelle. Tarkasti selvitettiin länsirannan tilanne ja israelilaisten laajentumistoimet. Historiallinen katsaus oli olennainen, myös vuoden 1967 Kuuden päivän sodan selvittäminen. Kartat toimivat graafisina apuvälineinä.

Palastiinalaisten asema huomioitiin dokumentissa. Beduiinileirien todellisuus valottui. Tietenkin itse Jerusalemin merkitystä niin israelilaisten kuin palestiinalaisten kollektiivisessa tajunnassa ei korostettu turhaan.

Jerusalem 24 H oli ennen kaikkea kertomus arjesta, roskakuskeista ja hotellin siivoojista. Myös taiteellisen työn luojat huomiotiin. Kiinnostava oli kuvataiteilija, joka maalasi aamuyöllä Einsteinin kuvaa. Dokumentissa haastateltiin iäkästä pariskuntaa, joka oli selviytynyt holokausitista. Natsi-Saksan julmuuksien ja kauheuksien muistaminen ei laannu Israelissa.

Dokumentti osoitti, että Jerusalemissa vallitsee kaksi ehdotonta elämäntapaa – uskonto ja ruokakulttuuri. Eikä uskonto rajoitu vain juutalaisiin ja muslimeihin, vaan kristityt, armenialaiset ja fransisakaanit saivat omat puheenvuoronsa. Ja dokumentissa toistui uskonnonharjoittajien toteamus: ”Jumala on suuri”. Voisi ajatella kriittisesti , että tällaiset hokemat ovat evoluution ja tieteellisen maailmankuvan tiellä.