Bruce Dern muistetaan Suomessa Laura Dernin isänä. Bruce (s.1936) näytteli pienessä osassa 1964 Alfred Hitchcockin Marniessa ja sai sitten 1970-luvun alussa pääroolin saman ohjaajan Family Plotissa. Samoihin aikoihin Dern vakuutti Jack Nicholsonin kanssa traagisessa veljesdraamassa Vain unelmilla on siivet, jonka ohjasi Bob Rafaelson. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.
Bruce Dern oli Oscar-ehdokkaana Alexandre Paynen (About Schmidt) hienossa, mustavalkoisessa elokuvassa Nebraskassa. Dern esittää vanhaa Woody Grantia, joka on saanut lehtitalolta kirjeen. Sinulle on varattu miljoonaa dollaria. Woody uskoo asiaan, vaikka jokainen tietää, että mitään rahoja ei tule. Woody on itsepäinen. Hän lähtee vaimonsa ja toisen poikansa Davidin (Will Forte) varoituksista huolimatta matkalle. Woody tallustaa maantien reunaa kunnes David heltyy ja suostuu viemään autolla isänsä määränpäähän. Miljoonalla Woody ostaisi kompressorin ja avolava-auton.
Nebraska toimii kahden upean näyttelijäsuorituksen varassa. Isän ja pojan suhde syvenee matkan aikana. Phedon Papamichael on kuvannut keskilännen kuolevat pikkukaupungit ja maaseudun rauhan todella sielukkaasti. Tämä elokuva näyttää Amerikan keskilännen todellisuuden avoimesti ja suorasti. Maaseututodellisuus on elokuvan tärkeä nimittäjä Dernin ja Forten isä- ja poikakuvien ohella. Elokuvan loppupuolelle ajoittuu yllätys. Ja David näyttää, että hän ei voi palata takaisin kotiin, jos isä ei saa edes jonkinlaista tyydytystä matkansa tähden.
Nebraskaan liittyi myös toinen Oscar-ehdokkuus. Woody Grantin vaimoa esittävä June Squibb oli ehdolla, mutta ei hänkään saanut Oscaria. Viime vuosina vähän esillä ollut Stacy Keach nähdään sivuosassa miehenä, joka melkein pakottaa Woody Grantin pulittamaan ”miljoonastaan” osan itseelleen. Nebraskan jälkeen on oikeuetttua todeta, että Alexander Paynesta on kehittynyt omaperäinen ohjaaja ja Amerikan kuvaaja.
Ajankohtainen
kommentti
Lehtitalot eivät anna
periksi. Printtilehden ympärille kehitetään kaikenlaista
digitaalista välinetarjontaa. Uusin jippo on lehden tv-tarjonta.
Sanomien Ilta-Sanomat taitaa olla tässä edelläkävijä. Jos viime
viikkoina on joutunut pahoittelemaan tämän iltapäivälehden
pelottelu-uutisointia Ukrainan ja Venäjän tilanteesta, niin
viihdepuolella Ilta-Sanomat tarjoaa lukijoilleen oikein
televisioshowohjelmia. Lehden ns. tähtitoimittaja Rita Tainola on
viety studioon. Hänestä on muovattu Ylen/Production Housen Arto
Nybergin naispuolinen vastine.
Katsoin Tainola Show
-ohjelman, jossa hän haastatteli kuvanveistäjä ja
sisustusarkkitehti Stefan Lindforsia, tuota suomalaismedian
lellikkiä. Ei ohjelma huono ollut, nyt on vai kysymys siitä, miten
lehden lukijat ottavat tv-palvelun omakseen. Ja mitä se maksaa?
Tainola Show -ohjelman konsepti oli sitä samaa mitä olemme
tottuneet näkemään perinteisessä televisiossa. Joten mitään
uutta ei pystytä kehittelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti