Siitä on kohta neljäkymmentä vuotta, kun Sylvester Stallone (s. 1946) pamahti julkisuuteen John G. Avildsenin realistisessa nykkeilijäkuvauksessa Rockyssa. Menestys oli niin kova, että jatko-osia alettiin tehtailla. Niiden taso ei enää tyydyttänyt. Robert De Niro (s. 1943) näytteli 1970-luvulla Martin Scorsesen elokuvissa. Vuoden 1980 Kuin raivo härkä oli ainutlaatuinen mestariteos, jossa sukellettiin 1940-luvun nyrkkeilijän Jake La Motan elämään ja kehäkamppailuihin.Tempperamenttia löytyi.
Peter Segalin ohjaama Legendat kehässä on realistinen nyrkkeilykuvaus, jossa Robert De Niron esittämä The Kid ja Sylvester Stallonen Razor ovat pitäneet vihaa yllä kolmekymmentä vuotta. Molemmat ovat luopuneet nyrkkeilijän urasta liian aikaisin, mutta vihanpitoon on syynä nainen – kukas muu. Kim Basinger ilmestyy valkokankaalle pitkästä aikaa tuona naisena, joka erehtyi kerran menemään sänkyyn väärän miehen kanssa. Naiselle on aikuinen poika, joka isänsä jäljillä on kokeillut kykyjään kehässä.
Legendat kehässä -elokuvassa molemmat vihanpitäjät yrittävät päästä vielä kerran kuntoon ja kohdata toisensa viimeisessä erässä. Heitä siivittää ja promotoi nuori Dante Slate Jr. (Kevin Hart), jonka ainoa tarkoitus on hankkia rahaa – ja paljon. Kiinnostavasti Razor työskentelee pittsburghilaisessa terästehtaassa (vrt. Kauriinmetsästäjä), kun taas paskamainen The Kid pitää yllä baaria ja autoliikettä.
================================================================================================
Robert De Niroa olen kehunut vuosikymmenien ajan. Tosin viime vuosina hän on erehtynyt huonoihinkin elokuviin, perhekomedioihin ja viimeksi Mafiaperheeseen. Hyvääkin jälkeä on tullut elokuvissa Unelmien pelikirja ja Last Vegas. Sylvester Stallonea en ole kehunut sitten ensimmäisen Rockyn. Tuntuu kuitenkin ironiselta, että 1980-luvun tähti vasta ”vanhoilla päivillään” tekee Legendat kehässä -elokuvassa uransa hienoimman roolisuorituksen.
Valmistautuminen salilla kohottamaan kuntoa sujuu Stallonelta ja De Nirolta loistavasti. Ja siinä 18 000 katsojan kansoittamassa hallissa taisteltu viimeinen erä on realistisuudessaan todella mehevää nyrkkeilykuvausta. Viime vuosina harvemmin ohjannut, 1962 syntynyt Peter Segal (Anger Management) saa taistelun lentämään ja käsikirjoituksen napakat sanailut osoittavat jälleen, että amerikkalaisessa elokuvassa osataan kirjoittaa tarinoita. Sivuosassa erottuu Razorin vanha ystävä, tukija ja valmentaja, jota Alan Arkin tulkitsee vastaansanomattomasti.
Elokuvassa hyödynnetään myös hauskasti uutta tekniikkaa, videopeleistä iPadiin. Ja videoklippejä näytetään YouTubessa, joten ottelun mainontakin on siirtynnyt aivan uusille urille.
Ajankohtainen
kommentti
Pääkaupunkiseudun Radio
Helsinki aloitti viime viikon lopulla kolmen euron vapaaehtoisen
kuuntelijamaksun. Radiokanavalle on rekrytoitu joukko toimittajia,
joilla on kokemusta muun muassa lehtityöstä. Reetta Räty alkaa
toimittaa torstaisin Paula Salonvaaran kanssa Vain työelämää
-ohjelmaa. Lisäksi kanavalla saavat huseerata dj. tyypit,
rap-artistit, ravintoloitsijat ja muut muusikot. Aamuohjelman
vetoakin kokeillaan.
Eilen lehdissä
julkaistiin koko sivun ilmoitus, jonka sanansaattajaksi oli palkattu
muusikko Stig. Hän ilmoittaa mainoksessa muun muassa seuraavaa:
”Maksaisin mielelläni muutaman euron kuukaudessa Radio Helsingin
kuuntelusta, sillä mielestäni musiikista – sen luomisesta,
soittamisesta aalloilla, sekä kuuntelusta voisi maksaa.”Saa nähdä.
Minusta on hyvä, että tässä media-alan murroksessa kokeillaan uusia konsteja ja konsepteja. Radio Helsinki ilmoittaa hauskasti ilmoituksessa yllättävän pointin: ”Miksi kuunnella radiota ilmaiseksi, jos siitä voi maksaa.” Kanavan uusi toimintastrategia on avoin, kun taas Yle Radio 1:n kuuntelijana en voi tietää, mikä summa Yle-verosta menee radiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti