Catherine Deneuven isoäiti lähtee matkalle * * * *

Uskomattomalta se vaikuttaa, mutta totta se on. Kahdeksan päivää sitten 70 vuotta täyttänyt Euroopan ehkä suurin naistähti Catherine Deneuve hallitsee nuorekkaalla suorituksellaan uutta ranskalaiselokuvaa Bettien matka. Emmanuelle Bercotin roadmoviessa Deneuve esittää ravintoloitsijaa ja isoäitiä, joka päättää häipyä työpaikaltaan muille mitään kertomatta. Hän lienee tajunnut, että ravintola ei enää kannata ja maksutkin ovat myöhässä.
Bettien matkassa päähenkilö lähtee ajamaan autolla päämäärättömästi. Hän tupsahtaa maalaiskapakkaan ja saa yöseurakseen nuoren miehen. Myöhemmin Bettie kohtaa maanisen tyttärensä Murielin (Camille) 11-vuotiaan pojan Charlyn (Nemo Schiffman), joka on todella vaikea tapaus. Vaikkakin viehättävä jos haluaa käyttäytyä kunnolla.
Tupakka on Emmanuelle Bercotin elokuvan nimittävä tekijä. Vaikka maassa kuin maassa yritetään kitkeä tupakanpolttoa erilaisin lainsäädännöllisin keinoin ja EU:kin säätää direktiivejä, niin Bettien matkassa ollaan poliittisesti epäkorrekteja. Suotakoon se taiteelle. Ei tämä mikään tupakanpolton mainoselokuva ole, vaan savukkeet ovat vain autolla liikkuvalle Bettielle tapa rauhoittaa hermonsa.
Catherine Deneuve näyttää hetkittäin kuin 1960-luvun ranskalaistähdeltä, joka sai työskennellä lukuisten huippuohjaajien kanssa. Läpimurto oli tietenkin Jacques Demyn raikas Cherbourgin sateenvarjot (1963). Sitten tuli Roman Polanskin makabeeri Inho (1965) ja lopulta Luis Bunuelin eroottinen Päiväperho (1967).
Deneuve yhdisti työnsä Bunuelin kanssa vielä vuonna 1970 Tristanassa. Francois Truffautin ohjauksessa Deneuve työskenteli 1969 Mississippin velhossa ja 1980 Viimeisessä metrossa. Catherine Deneuven isoja töitä oli Indokiina (1992), josta hänet nimettiin Oscar-ehdokkaaksi.
================================================================================================
Bettien matka on lukuisia eri ihmisiä tapaava roadmovie, mutta se on myös eräänlainen yhteenveto Catherine Deneuven urasta. Jo elokuvan alussa vilautetaan valokuvaa nuoresta Catherinesta. Kysymys ei ole elokuvaroolista, vaan Bettien matkan sisälle rakennetusta nuoruuden ja ikääntymisen kontrastista. Bettie oli nuorena ranskalainen aluemissi, joka suostuu nyt matkansa aikana kohtaamaan kaikki muut entiset missit. Jos en väärin huomannut, niin tapaaminen järjestetään Como-järvellä, Italian puolella.
Emmanuelle Bercotin elokuva tekee siis kunniaa vanhenemiselle. Missi-kokoontumisessa näyttäytyy myös toinen entisaikojen ranskalaitähti Myléne Demongeot (s. 1936), joka esiintyi muun muassa 1958 Otto Premingerin Tervetuloa ikävä -elokuvassa. Demongeotista ei koskaan tullut lähellekään Catherine Deneuven kaltaista huipputähteä.
Bettien matka on myös kuvaus yhteisöllisyydestä ja läheisten kokoamisesta yhteen maaseutuasuntoon, jossa Bettien enstinen mies odottaa tietoja kylän pormestarinvaaleista. Elokuvan mukaan perhe on paras turvaverkko silloin, kun kaikki romahtaa.
Bettien matka on hyvä esimerkki ranskalaisen nykyelokuvan laadusta ja tasosta. Vaikka suurten ohjaajien aika on ohi, niin Emmanuelle Bercotin tapaiset kyvykkäät telijät pitävät liekkiä vielä palamassa.

Ajankohtainen kommentti

MTV3:n vaikeudet jatkuvat. Nyt on kerrottu yhtiön lopettavan kaksi ajankohtaisohjelmaa, nimittäin 45 minuuttia ja aamulla tuleva Huomenta Suomi. Tosin jälkimmäinen ulkoistetaan, sitä alkaa tuottamaan ulkopuolinen tv-yhtiölle. Saa sitten nähdä, joutuuko aamulähetystä vuosia juontanut Lauri Karhuvaara siirtymään sivuun. Taas 45 minuuttia on ollut pitkään epätasaisuudestaan huolimatta MTV3:n ainoa varteenotettava asiaohjelma - tv-uutisten ohella. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin tämän ohjelman ja uutisten tasot ovat pudonneet selvästi takavuosien laaadusta. Onko niin, että tekijät ovat joutuneet viihteellistämään ajankohtaistarjontaansa, jotta yleisöä saataisiin lisää?

Meidän veronmaksajien kukkarosta kustannettava julkisen palvelun Yle porskuttaa myötätuulessa. Ajankohtasohjelmia riittää melkein viikon jokaiselle päivälle. Juontajat eivät ole aina tasokkaassa vedossa, mutta tuskinpa se kovin paljon haittaa, jos aiheet ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia. Esimerkiksi A-Talk oli edustava käsitellessään nuorten asioita työmarkkinoilla ja paljon puhuttua syrjäytymisuhkaa. Oli hienoa nähdä insertti nuorten työpajasta, jossa vallitsi iloinen ja optimistinen tunnelma. A-Talkiin pyydetty työtön nuori mies vakuutti rehellisyydellään ja halullaan tehdä töitä, jos niitä vain löytyisi. Kursseja on käyty ja työtä haettu, mutta ei ole tärpännyt.
================================================================================================
MTV3 oli takavuosina melkein täyden palvelun tv-kanava, jossa omat toimittajat näkyivät ja kuuluivat ruudussa. Viihdepuoli oli tietenkin korostunut, mutta asiastakaan ei tingitty. Käykö nyt niin, että kanavalla ei ole enää muuta omaa kuin Seitsemän ja Kymmenen uutiset? Lopputarjonta on sitten amerikkalaista tv-sarjaa ja elokuvia. Ja tosi-tv -rykäyksiä.
Talouskriisin koetellessa Suomeakin on selvää, MTV3:n aikaisempi panostus maksukanaviin ei enää tuota samanlaista mammonaa kuin ennen, jolloin katsojat kerääntyivät seuraamaan muun muassa Formula-kisoja. Ja lätkäkin siirtyi Neloselle. Pahalta näyttää ruotsalaisomisteisen tv-kanavan tulevaisuus.

P.S. Jos kuuntelitte viime sunnuntaina Yle-radion Pääministerin haastattelua, niin panitte varmasti merkille, miten Jyrki Katainen oli huolissaan kaupallisen median tilanteesta. Kataisen mukaan sivistysyhteiskuntaan kuuluu moniääninen mediakenttä. Nyt se alkaa siis rapistua. Muuan viime aikojen vireistä mediakeskustelijoista oli Helsingin Sanomien sivistynyt ex-päätoimittaja Mikael Pentikäinen, joka analysoi lehtien tulevaisuutta ja yleensä median murrosta erittäin syvällisesti Yle-television ajankohtaisohjelmassa. Miten Sanomilla oli varaa potkia tällainen näkijä ja tekijä ulos HS:n vastaavan päätoimittajan paikalta?