Oppipoika majakkasaarella * * *

Långfilm Productions Finland Oy

Vuosia lyhytelokuvia ohjannut Ulrika Bengts on suomenruotsalainen elokuvantekijä. Muistaakseni hän ohjasi pari vuotta sitten ensimmäisen pitkänelokuvansa Iiriksen, mutta nyt hän on päässyt toteuttamaan itseäään toisen kerran kokoillanelokuvan parissa. Esikoiseen Irikseen verrattuna uutuus Oppipoika on harvinaisen kypsä, jopa onnistunut elokuvatyö. Sitä paitsi se tuo aivan uuden näkökulman kotimaiseen elokuvaan.
Näkökulmalla tarkoitan niin näyttelijöiden valintaa kuin ympäristöä, jossa elokuva on kuvattu. Se on Ahvenanmaa, jota suomalisessa elokuvassa ei ole käytetty tapahtumapaikkana kovin usein. Ja Ulrika Bengts on valinnut vielä kiehtovan ympäristön, majakkasaaren, jonne hän on kehittänyt kiinnostavn draaman. Kysymys on vallankäytöstä, aikuisen miehen lähes väkivaltaisesta suhtautumisesta lapsiin. Nuoren Gustafin isä on tämä sadisti, joka ei tajua mitään lasten humanistisesta kasvatuksesta.
Ulrika Bengts (s. 1962) on teatteri- ja elokuvaohjaaja. Hän opiskeli Tukholman Dramatiska Institutenissa. Hän on ohjannut tv-sarjoja ja dokumentteja sekä lyhytfilmejä. Bengtsin töistä voidaan mainita Goodbye Gibraltar (1993) ja tv-sarja Fling, joka valmistui 2004. Teatterissa Bengts on ohjannut Vittran Svenska Teaterniin (2008) ja Oleannan Viirukseen vuonna 2007. Bengtsillä on siis aika vahva pohja henkilöohjauksessa, joka näkyy selvästi esimerkiksi lapsinäyttelijöiden opastamisessa Oppipojassa.
Oppipoika on ajoitettu vuoteen 1939, siis hetkiin jolloin talvisota oli ovella. Valitettavasti Ulrika Bengts jättää lähes tyystin huomioimatta merkittävän ajankohdan historialliset faktat. Tosin voi ajatella, että vuoden 1939 tapahtumat olivat aika kaukana Ahvenanmaan todellisuudesta. Mutta silti: Elokuva olisi saanut lisäbonuksen tämän historiallisen tapahtumakuvion huomioimisesta. Näin ei nyt käynyt.
Ulrika Bengts ohjaa varmalla kädellä poikia ja aikuisia. Erik Lönngren, Patrick Kumpulainen ja Niklas Grundstroem ovat erinomaisia pääosissa. Sampo Sarkola näyttelee vakuuttavasti lehtoria. Mutta maisemakuvaus on sittenkin elokuvan isoin lisäarvo. Käsikirjoitus olisi vaatinut vielä lisää hiontaa ja – jonkinlaisia yllätyksellisiä momentteja.
Oppipoika on valittu suomalaisten Oscar-ehdokkaaksi.

 

Ajankohtainen kommentti

Yle Teema -kanava ansaitsee kiitoksen. Kirjavan ohjelmiston sekaan on saatu ripaus, isokin, klassisen musiikin tarjontaa. Ylen RSO:n uuden ylikapellimestarin Hannu Linnun johtamat konsertit välitetään tv-katsojille suoraan Helsingin uudesta musiikkitalosta. Aloitus oli aivan fantastinen. Ylellä on vahvat perinteet suorien musiikkiohjelmien välittämisessä. Kun katsoin Linnun johtamaa Verdin Requiemea Teemalta tuntui, että istui Musiikkitalon täydessä salissa. Hannu Lintu johti uskomattoman hyvin niin orkesteria, kuoroa kuin solisteja Soile Isokoskea, Matti Salmista, Lilli Paasikiveä ja Sergei Semishkusta. Kaikki osaset loksahtivat upeasti paikalleen musiikkikokonaisuuteen.

Hannu Lintu on muuten esittänyt vahvoja kommentteja nykyisen kulttuuri- ja urheiluministerin nihkeästä suhtautumisesta todelliseen suomalaiseen luovaan kulttuurityöhön. Urheilu taitaa sittenkin olla Arhinmäen lempilapsi ja – katutaide. Alkaa vaikuttaa, että Arhinmäki on yksipuolinen ja kapea-alainen päättäjä. Tulee ikävä Claes Anderssonin kulttuuriministerin aikoja. Eikö olisi syytä pohtia eduskunnassa ja puolueissa, että urheilu- ja kulttuuriministerin postit jaettaisiin kahdelle henkilölle?