Siitä on kaksikymmentäkolme vuotta, kun nuori amerikkalaisohjaaja Steven Soderbergh julkaisi sensaatiomaisen hyvän esikoiselokuvan seksiä, valheita, videonauhaa. Se oli riippumaton elokuvatyö, niin kuin vapautuneessa Prahassa kuvattu hieno Kafka-elokuva (1992), pääosassa Jeremy Irons. Näiden kahden elokuvan jälkeen Soderberghin kehitystä ja elokuvavalintoja on seurattu tarkasti.
Täytyy heti muistuttaa, että riippumattomasta Steven Soderberghista tuli pian Hollywoodin ammattilainen, joka tosin ei ole päästänyt käsisitään yhtäkään kelvotonta kaupallista elokuvaa. Soderberghin seuraavista elokuvista mieluisia ovat olleet pakodraama Mieletön juttu (1998), saasteongelmaa ja naisen kasvua kuvaava Erin Brockovich (1999), huumekauppaa sivuava Traffic (2000), valloittava kaveruusfilmi Oceans´s Eleven (2001) ja kaksiosainen sissinostalgia Che (2008). Mikään niistä ei ole "uusi suuri amerikkalainen elokuva", mutta jokainen puolustaa paikkaansa ajattelevan ohjaajan tavallista haastavimpana teoksena.
Steven Soderberghin uusin ohjaustyö Magic Mike tuli Helsingin ohjelmistoon syyskuun lopulla. Jälleen kerran ohjaaja tarttuu rohkeaan aiheeseen. Soderbergh kuvaa mies-strippariryhmän elämää ja työtä. Nykyisenä seksistyneenä ja pornoistuneena aikakautena eivät vain naiset toimi ns. aikuisviihdetyöläisinä, vaan miehetkin ovat ryhtyneet täyttämään markkinarakoa. Stripataan hullaantuneille naiskatsojille.
Magic Mike ei ole aihemaailman uusi aluevaltaus, sillä Peter Cattaneo ohjasi Britanniassa vuonna 1997 elokuvan Housut pois (The Full Monty). Brittielokuvan lähtökohta oli yhteiskunnallinen, sillä kuusi työtöntä terästyöläistä joutui kehittämään uuden keinon hankkia elantoa. Ryhdyttiin harjoittelemaan strippausta. Ryhmää johti taitava brittinäyttelijä Robert Carlyle, joka on viime aikoina joutunut työskentelemään tv-sarjoissa. Brittielokuva oli enemmän hauska ja rento, jopa viaton kuin rohkea tai kovin eroottinen.
Steven Soderberghin elokuvassa on myös humorististen hetkien kavalkadeja, mutta muuten se peilaa jopa pintaa syvemmältä amerikkalaista seksiteollisuutta. Elokuva on hiukan ahdistava, mutta myös viihdyttävä. Soderbergh hallitsee henkilöohjauksen. Hän hallitsee miljöökuvauksen. Joskin elokuvan sisältö ja visuaalinen tyyli eivät ole aivan sopusuhtaisessa tasapainossa. Kaikkea ei ole ajateltu loppuun.
Soderberghin elokuvassa miehet ovat oikeastaan vain helpon rahan perässä. Heitä kiehtovat erilaiset tavat iskeä naisia. Mies-stripparien elämän kuvaaminen jää tosin laihaksi. Soderbergh on sittenkin innostunut enemmän mieskehon magiikasta.
Magic Mike on joka tapauksessa osuvasti valittujen näyttelijöiden juhlaa. He ovat Channing Tatum (Magic Mike), Alex Pettyfer (Adam), Joe Manganiello (Big Dick Ritchie) ja Matthew McConaughey (Dallas). Heistä viimeksi mainittu on oikeastaan laajemmin tunnettu filmikasvo. McConaughey nähdään muuten pääosassa ohjelmistoon tulleessa William Friedkinin mustassa komediassa Killer Joessa.
Ajankohtainen kommentti
Katsoin Yle-Areenasta Gilbert Lukalian ohjaaman ja Erkko Lyytikäisen tuottaman kohuelokuvan Suomen Marsalkka. Keniassa kuvatun, nelisenkymmentäkolme minuuttia kestävän lyhytelokuvan alussa satusetä saapuu lasten luo ja alkaa kertoa Mannerheimin tarinaa. Välikuvissa afrikkalainen Telly Savalas Otienon esittämä Mannerheim ratsastaa kenialaisessa maisemassa.
Suomen marsalkka on huono elokuva. Ei siis tarvitse olla konservatiivi tai radikaali, kun joutuu toteamaan tämän asian. Elokuvassa ei ole mitään järkeä, ei mitään merkitystä. No, on sentään afrikkalainen luonto, mutta riittääkö se pelastamaan projektin, jota varten rakennettiin kesällä oikea mainoskampanja.
Ylen yhteistyössä virolaisten kanssa tuottama elokuvan tekoprosessi avataan sitten kuusiosaisessa tosti-tv -sarjassa Operaatio Mannerheim, joka alkoi Yle Teemalla viime sunnuntaina - myöhäiseen aikaan klo 22.00.
Suomen marsalkka-elokuvan tekijät lienevät pitäneet itseään todella radikaaleina, kun ovat antaneet afrikkalaisen näyttelijän esittää Suomen kansan legendaarista suosikkihahmoa. Tai panna Gustafin setvimään perhe-elämän ja sotilastyön ristiriitoja. Niin, ja syrjähypyn mahdollisuutta. Elokuvan kaksi uutista ovat: "Elämä on kuin vuori, on ylämäkeä ja alamäkeä." "Kansakunta tarvitsee sankareitaan, myös perhe tarvitsee isäänsä." Ehkä elokuva onkin tarkoitettu oppimateriaaliksi afrikkalaiskoulujen ala-asteelle fiktiiviseksi kertomukseksi kaukaisen pohjoisen maan valkoisesta kenraalista, josta tuli musta.
Käsittämätöntä oli Mannerheim-projektin käsitteleminen viime viikolla lähes jokaisessa Ylen ajankohtaisohjelmassa. Ja vielä aamu-tv:n Jälkiviisaat valjastettiin asialle. Onneksi "viisaat" asettivat Ylen limbosatsauksen oikeaan kontekstiin. No, Suomen Marsalkka on herättänyt laajaa kiinnostusta ainakin Yle Areenassa. Kun elokuva julkaistiin viime lauantain vastaisena yönä, niin iltapäivään mennessä se oli katsottu 38 000 kertaa. Sunnuntai-iltana katsojamäärä oli jo 130 000.
Steven Soderberghin uusin ohjaustyö Magic Mike tuli Helsingin ohjelmistoon syyskuun lopulla. Jälleen kerran ohjaaja tarttuu rohkeaan aiheeseen. Soderbergh kuvaa mies-strippariryhmän elämää ja työtä. Nykyisenä seksistyneenä ja pornoistuneena aikakautena eivät vain naiset toimi ns. aikuisviihdetyöläisinä, vaan miehetkin ovat ryhtyneet täyttämään markkinarakoa. Stripataan hullaantuneille naiskatsojille.
Magic Mike ei ole aihemaailman uusi aluevaltaus, sillä Peter Cattaneo ohjasi Britanniassa vuonna 1997 elokuvan Housut pois (The Full Monty). Brittielokuvan lähtökohta oli yhteiskunnallinen, sillä kuusi työtöntä terästyöläistä joutui kehittämään uuden keinon hankkia elantoa. Ryhdyttiin harjoittelemaan strippausta. Ryhmää johti taitava brittinäyttelijä Robert Carlyle, joka on viime aikoina joutunut työskentelemään tv-sarjoissa. Brittielokuva oli enemmän hauska ja rento, jopa viaton kuin rohkea tai kovin eroottinen.
Steven Soderberghin elokuvassa on myös humorististen hetkien kavalkadeja, mutta muuten se peilaa jopa pintaa syvemmältä amerikkalaista seksiteollisuutta. Elokuva on hiukan ahdistava, mutta myös viihdyttävä. Soderbergh hallitsee henkilöohjauksen. Hän hallitsee miljöökuvauksen. Joskin elokuvan sisältö ja visuaalinen tyyli eivät ole aivan sopusuhtaisessa tasapainossa. Kaikkea ei ole ajateltu loppuun.
Soderberghin elokuvassa miehet ovat oikeastaan vain helpon rahan perässä. Heitä kiehtovat erilaiset tavat iskeä naisia. Mies-stripparien elämän kuvaaminen jää tosin laihaksi. Soderbergh on sittenkin innostunut enemmän mieskehon magiikasta.
Magic Mike on joka tapauksessa osuvasti valittujen näyttelijöiden juhlaa. He ovat Channing Tatum (Magic Mike), Alex Pettyfer (Adam), Joe Manganiello (Big Dick Ritchie) ja Matthew McConaughey (Dallas). Heistä viimeksi mainittu on oikeastaan laajemmin tunnettu filmikasvo. McConaughey nähdään muuten pääosassa ohjelmistoon tulleessa William Friedkinin mustassa komediassa Killer Joessa.
Ajankohtainen kommentti
Katsoin Yle-Areenasta Gilbert Lukalian ohjaaman ja Erkko Lyytikäisen tuottaman kohuelokuvan Suomen Marsalkka. Keniassa kuvatun, nelisenkymmentäkolme minuuttia kestävän lyhytelokuvan alussa satusetä saapuu lasten luo ja alkaa kertoa Mannerheimin tarinaa. Välikuvissa afrikkalainen Telly Savalas Otienon esittämä Mannerheim ratsastaa kenialaisessa maisemassa.
Suomen marsalkka on huono elokuva. Ei siis tarvitse olla konservatiivi tai radikaali, kun joutuu toteamaan tämän asian. Elokuvassa ei ole mitään järkeä, ei mitään merkitystä. No, on sentään afrikkalainen luonto, mutta riittääkö se pelastamaan projektin, jota varten rakennettiin kesällä oikea mainoskampanja.
Ylen yhteistyössä virolaisten kanssa tuottama elokuvan tekoprosessi avataan sitten kuusiosaisessa tosti-tv -sarjassa Operaatio Mannerheim, joka alkoi Yle Teemalla viime sunnuntaina - myöhäiseen aikaan klo 22.00.
Suomen marsalkka-elokuvan tekijät lienevät pitäneet itseään todella radikaaleina, kun ovat antaneet afrikkalaisen näyttelijän esittää Suomen kansan legendaarista suosikkihahmoa. Tai panna Gustafin setvimään perhe-elämän ja sotilastyön ristiriitoja. Niin, ja syrjähypyn mahdollisuutta. Elokuvan kaksi uutista ovat: "Elämä on kuin vuori, on ylämäkeä ja alamäkeä." "Kansakunta tarvitsee sankareitaan, myös perhe tarvitsee isäänsä." Ehkä elokuva onkin tarkoitettu oppimateriaaliksi afrikkalaiskoulujen ala-asteelle fiktiiviseksi kertomukseksi kaukaisen pohjoisen maan valkoisesta kenraalista, josta tuli musta.
Käsittämätöntä oli Mannerheim-projektin käsitteleminen viime viikolla lähes jokaisessa Ylen ajankohtaisohjelmassa. Ja vielä aamu-tv:n Jälkiviisaat valjastettiin asialle. Onneksi "viisaat" asettivat Ylen limbosatsauksen oikeaan kontekstiin. No, Suomen Marsalkka on herättänyt laajaa kiinnostusta ainakin Yle Areenassa. Kun elokuva julkaistiin viime lauantain vastaisena yönä, niin iltapäivään mennessä se oli katsottu 38 000 kertaa. Sunnuntai-iltana katsojamäärä oli jo 130 000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti