ENGLANTILAISET INTIASSA * * *

Ison-Britannian alusmaa Intia itsenäistyi 1940-luvulla. Englantilaiset elokuvantekijät ovat kuvanneet usein vanhaa brittiläistä alusmaata. Muistamme muun muassa David Leanin 1980-luvun eeppisen Matka Intiaan. Richard Attenboroughin Gandhi liittyi Intian vapaustaistelun ja itsenäistymisen aikaan. Elokuva oli väkevä kannanotto rauhanomaisista ratkaisuista ilman väkivaltaa.
Nyt englantilaiset haluavat kertoa intialaisesta nykytodellisuudesta - tietenkin brittien silmin. John Maddenin ohjaama siisti The Best Exiting Marigold Hotel tapahtuu Jaipurissa. Kaupunki sijaitsee Rajasthanin osavaltiossa. Palatsikompleksi Hawa Mahal on kaupungin tärkeä nähtävyys. Sen sanotaan tuoksuvan intialaiselle perinteelle ja kulttuurille.
John Maddenin elokuvassa joukko ikääntyviä englantilaisia tapaa toisensa hotellissa, jota nuori idealistinen intialaismies Sonny vetää. Hotelli on kurjassa kunnossa, mutta Sonny-isännän (Dev Patel) usko huomiseen on horjumaton. Ehkä koettaa päivä, jolloin hotelli on todella paikkakunnan paras. Ja ehkä hän saa solmia avioliiton rakastamansa tytön kanssa.
John Madden muistetaan 1990-luvun lopun mielenkiintoisesta historiallisesta draamaelokuvassa Shakespeare in Love. Pari vuotta myöhemmin Madden ohjasi elokuvan Kapteeni Corellin mandoliini, jota en ehtinyt koskaan nähdä. John Madden (s. 1949) on portsmouthilaista syntyperää. Hän on työskennellyt niin englantilaisessa televisiossa kuin teatterissa. Maddenin kuuluisia tv-töitä oli Inspector Morse, ehkä kaikkien aikojen paras brittiläinen poliisisarjatuotanto. Madden ohjasi myös sarjan Nuoresta Sherlock Holmesista.
Esikoiselokuva Ethan Frome valmistui vuonna 1993. Tämä Edith Whartonin romaanin filmatisointi oli Hollywood-tuotanto. Tapahtumat keskittyvät 1900-luvun vaihteen Uuden Englannin maaseudulle. Vuonna 1997 valmistunut Mrs. Brown oli taas BBC-tuotanto. Shapespeare in Love oli taas näyttävä fiktiivinen kuvaus nuoren kirjailijan romansseista ja tekstin tekemisestä.
=====================================================================================================
The Best Exiciting Marigold Hotel näyttää pinnalta turistielokuvalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan John Madden lataa jaipurilaiseen hotelliin lukuisia ihmissuhdedraamoja. Paikallisen väestönkin elämää kuvataan. Elokuva nojaa paljolti vahvaan jaipurilaiseen paikallisväriin, kaupungin ääniin ja yksityiskohtiin. Elokuva ei ehkä olisi niin onnistunut, jos Madden ei olisi saanut mukaan loistavia englantilaisia näyttelijöitä - sieltä ikääntyvästä päästä. Heitä ovat Jud Dench (Evelyn), Bill Nighy (Douglas), Penelope Wilton (Jean), Maggie Smith (Muriel), Tom Wilkinson (Graham), Ronald Pickup (Norman).
The Best Exiciting Marigold Hotel on toivoa herättävä elokuva. Hiukan romanttinen kyllä, hiukan kliseemäinen kyllä (intialainen rakkauspari), mutta kuvien välissä ohjaaja heittää kysymyksen Intian muutoksen mahdollisuudesta. Voivatko vanhemmat enää määrätä avioliittoja, vaan saavatko nuoret tehdä omia valintojaan (Tena Desae on Sonnyn kaunis rakastettu Susaina). Tätä elokuvaa katsoessa oikein kutkutti päästä joskus käymään Intiassa.

Ajankohtainen kommentti

Viime kerrralla kirjoitin teatteriohjelmiston täyttävistä kotimaisista elokuvista. Unohtui mainita pitkän linjan tuottajan ja ohjaajan Claes Olssonin (Akvaariorakkautta) uusi elokuva Taistelu Näsilinnasta 1918. Kysymys on sisällissodan tapahtumista Tampereella. Historian kirjojen mukaan Gunnar Melinin johtama valkoinen, suomenruotsalainen komppania lähti valloittamaan Tamperetta punaisten vallasta.
Olssonin elokuva on draamadokumentti. Pertti Mutanen on kuvannut taistelukuvia, Nicke Lignell on näyttelijänä draamaosuuksien pääosassa. Lisäksi Olsson on liittänyt elokuvaansa paljon arkistomateriaalia ja valokuvia. On ehditty jo todeta, että Olssonin kelvollisen draamadokumentin esikuvana on toiminut amerikkalainen tv-suursarja Taistelutoverit. Iso osa aika lyhyestä elokuvasta on pelkkää juoksua hämärässä kohti Tamperetta. Loppupuolen Näsinlinnan vaiheista ei oikein tiedä, mitä siellä todella tapahtuu. Ei täsmennetä asioita. Parasta elokuvassa ovat Melinin kompanian sotilaiden lyhyet tilanneselostukset, joiden aikana näyttelijä puhuu suoraan kameralle. Nuorten, tuoreiden näyttelijöiden ruotsinkieli on vakuuttavaa, kivan kuuloista.
Claes Olssonin kunnianhimoisen elokuvan viimeisten minuuttien arkistokuvien ja musiikkien aikana tunnelma kyllä kohoaa katsomossa. Jotakin ohjaaja sai sittenkin sanottua sisällissodan veljesvihasta. Myöhemmin ajattelee, että näin hyvästä arkistomateriaalista olisi voitu saada todella vaikuttava draamaelokuva. Ehkä sellaiseen ei ole tällä hetkellä varaa suomalaisissa tuotantoyhtiöissä.
=====================================================================================================
Viime viikolla teattereihin saapui myös halpiselokuvien tekijän Anssi Mänttärin Saunavieras, jota en ole vielä päässyt näkemään. Mänttäri oli hyvässä vedossa etenkin 1980-luvulla ajankohtaisten suomalaisaiheiden kuvaajana. Muistetaan sellaiset työt kuin Rakkauselokuva, Morena, Kello, Huhtikuu on kuukausista julmin ja vielä 1990-luvun alussa valmistunut isä-tytär -kuvaus Muuttolinnun aika.Viimeksi mainittu on mielestäni Mänttärin uran hienoin saavutus.

P.S. Pääsiäisviikolla pidetään lomaa. Sunnuntaina tulee vielä sarjan 129 elokuva Vincent ja Theo. Pääsiäispyhien jälkeen palataan jälleen asiaan. Esimerkiksi amerikkalainen Nälkäpeli jätti ristiriitaiset tuntemukset. Onko Hollywoodin "viihdefasismi" sittenkin liian painavaa?