Solar Films |
Mitä tapahtuu, kun epätasainen elokuvaohjaaja filmaa heikohkon kirjailijan dekkarin? Syntyy ainakin tuote, josta Reijo Mäen dekkareiden ystävät voivat lausahtaa: Totta vie, ohjaaja Lauri Törhönen on toteutuksessaan syvästi uskollinen alkuperäistekeleelle. Eli: Vares - huhtikuun tytöt on kauttaaltaan varman päälle kaupallisesti laskelmoitua selluloidiviihdettä. Seuraavat Varekset esitetään kuulemma televisiossa.
Vares - huhtikuun tytöt tapahtuu tietenkin Reijo Mäelle rakkaassa Turussa. Iltapäivälehden toimittaja Ruuhio (Mikko Leppälampi) pyytää yksityisetsivä Jussi Varesta (Antti Reini) tutkimaan viidentoista vuoden takaista tapausta. Kolme kaunista opiskelijaneitoa on kadonnut hämärissä olosuhteissa. Ei kun töihin vain.
Samaan aikaan ryyppäämisen lopettaneen Gunnarin (Ismo Kallio) katkera ja armoton poika Henrik (Taisto Oksanen) palaa kuoleman töistä Afrikasta ja aloittaa kostopelin. Tapahtumiin liittyvät turkulainen
hämäräperäinen liikemiesporho (Mikko Reitala) ja kiipijänainen (Riitta Viiperi), joka pyrkii eteenpäin politiikassa. Tietenkin reijomäkimäisesti kulutetaan aikaa turkulaisissa kapakoissa.
Niin, sen verran täytyy korjata lausuntoa, että Markus Selinin Solars Filmsin tuottama Vares - huhtikuun tytöt on tehty aivan kuin ensin olisi selvitetty tarkasti, miten kioskikama vetoaa suureen yleisöön. Niin, ja tekijät ovat kaiketi tutkineet, miten ulkomaiset vaikutteet saadaan sulautettua suomalaiseen elokuva-aineistoon. Tässä mielessä tekijät ovat onnistuneet kelvollisesti.
=====================================================================================================
Yritin kysellä elokuvan katsoneelta feministinaiselta, tuohtuuko hän, jopa suuttuu ja vihastuu, kun Vares - huhtikuun tyttöjen kaltaista sovinistista sanomaa ujutetaan valkokankaalle. Sain vastauksen, jonka mukaan kapakassa pyörivien, lasten tasolle jääneiden kundien puheet ja teot eivät ole yllättäneet enää vuosikausiin. On sentään läpinäkyvää äijäsovinismia. Vaarallisempaa on työpaikoilla tapahtuva salakalava naisten syrjiminen ja nimittely. Itse melkein pillastuin, kun tulin ulos pääsiäisajan näytännöstä. Takana tulleet teinitytöt kummastelivat yhteen ääneen, että eivät ymmärtäneet elokuvasta mitään. Pitäisi ainakin olla selvillä takavuosien "Turun taudista" ja politiikan sekä liike-elämän kytkyistä. Sitä paitsi elokuvan käsikirjoittaja, tv-sarjoja romaanejakin rustannut, Katariina Souri selittää puhki lähes jokaisen tapahtuman, tilanteen ja henkilön aikeet. Siihen liitetään vielä Jussi Vareksen sisäinen monologi, joka sekin selvittää lisää tapahtumia ja tunnelmia.
Mutta se täytyy sanoa, että Vares - huhtikuun tyttö ei ole mitään kökköä elokuvaa, vaan kerronta kulkee puitteissaan mallikkaasti, jopa vivahteekkaasti. Turkua on kuvattu todella komein otoksin - niin ilmakuvina kuin kaupungin erilaisissa portaikko- ja pihaeksteriööreissä. Pisteet kuvaaja Jari Mutikaiselle. Antti Reini on erinomainen Jussi Vares. Sivuosista poimin mainiot Matti Onnismaan ja Eppu Salmisen yksityisetsivän kapakkakavereina sekä tietenkin Taisto Oksasen pahisten pahiksena.
Ajankohtainen kommentti
Sanoma ei enää uskonut elokuvabisnekseen, vaan myi Finnkinon Ruotsiin. Netin ansaintalogiikkaa ei saatu Sanomassakaan millään ratkaistua, joten yhtiö panostaa jatkossa massiivisesti tv-toimintaan. Pääsiäisen aikoihin kerrottiin, että Sanoma ostaa kumppaneidensa kera kaikkiaan viisi tv-kanavaa Hollannista ja Belgiasta. Tuolla suunnalla Sanomalla on liiketoimintaa aikakauslehtibisneksessä.
Huomataan muuten, miten nykyään kukaan ei enää puhu julkaisutoiminnasta ja sen kulttuuriarvoista, vaan kaikki on bisnestä, jonka menestystä mitataan pörssimarkkinoilla.
Sentään Sanoman päälehti Helsingin Sanomat totesi rehellisesti, että ostetut tv-kanavat tarjoavat "hömppää ja sarjoja (HS, 21.4. 2011). Vielä rehellisempi olisi ilmaisu "roskaa". Sitähän kaupallisten tv-kanavien tarjonta on pääsääntöisesti.
Sanoman pyörittämä kotimainen Nelonen on tästä hyvä esimerkki. Yle Radio 1:n hyvässä maanantaisessa aamuohjelmassa vieraillut Timo-Erkki Heino, joka tekee merkittäviä talousdokumenttiohjelmia julkisen palvelun televisiossa, ei antanut juurikaan arvoa Nelosen journalistiselle toiminnalle. Sen sijaa Heino huomautti painokkaasti, että MTV3:n uutistoiminnassa ja 45 minuuttia -lähetyksissä näkyy vielä vahvana journalistinen suuntaus. Heinon mielestä joskus MTV3:n uutiset ylittävät Ylen vastaavat lähetykset. Samaa olen itsekin korostanut tällä palstalla.
P.S
Alkaa harmittaa Tennispalatsin ja Kino-Palatsin näytäntöjen alkuun sijoitetut Clear Chanelin mainosfilmit. Jotkut niistä ovat niin pitkiä, että penkilllä kiemurtelee väsymyksestä. Sellainen oli Keno-mainos.
Ensimmäisen kerran nähtynä se vaikutti näppärältä. Toisen, kolmannen, neljännen...katsomisen jälkeen se tuntui pitkästyttävältä. Samanlaiseen lopputulokseen päätyi katsoessaan Laama-mainosfilmiä yhä uudelleen ja uudelleen. Laama-osuus on niin pitkä, että mainosfilmin loppuun tullut lyhyt Saunalahden tietoisku vaikutti hölmöltä Toinen observointi nykyisistä multiplex-teattereiden näytännöistä. En suinkaan jaa kristillisten Päivi Räsäsen kaikkia mielipiteitä, mutta siinä hän on ollut oikeassa, että verotusta voitaisiin nostaa esimerkiksi makeisten kohdalla. Uskomattomia popcornien ja limujen comboja nuoret ja lapset kantavat saleihin. Ei ihme, että terveysihmiset ovat huolissaan suomalaisen nuorison paino-ongelmista ja niistä aiheutuvista terveysriskeistä.
1 kommentti:
No itse en osta koskaan oheistuotteita, mutta perheessä on kerätty niitä mukeja ja on ollut hankaluuksia ostaa muki ilman limua, vaikka olisi maksanut koko hinnan limustakin.
Mitä Varekseen tulee olen lukenut kirjan ja katsonut sen "linnateatterin esityksenä". Lähinnä molemmat olen tehnyt yleissivityksenä.
Mitä Kenomainokseen tulee, jo ensimmäisellä kerralla puudutti. Kenossahan muuten jossain vaiheessa sattui virhe, että voittoja jouduttiin maksamaan 2liikaa".
Lähetä kommentti