perjantaina, huhtikuuta 08, 2011

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 86

Fedora (Fedora, USA-Länsi-Saksa 1978) ohjaus: Billy Wilder, käsikirjoitus: Wilder ja I.A. Diamond - perustuu Thomas Tryonin tarinaan "Fedora" kokoelmasta "Crowned Heads", kuvaus: Gerry Fisher, leikkaus: Frederick Steinkamp, lavastus: Alexander Trauner, musiikki: Miklos Rozsa, pääosissa: William Holden (Barry Detweiler), Marthe Keller (Fedora/Antonia), Hildegard Knef (kreivitär Sobryanski), Jose Ferrer (tohtori Vando) sekä Henry Fonda ja Michael York omissa persoonissaan. Tuotanto: Geria-Bavaria-Atelier/Billy Wilder.

"En koskaan yritä toistaa omia menestysfilmejäni. Mutta jatko-osat ovat hyvin muodikkaita tänään. Elokuva jota valmistelen parhaillaan, Fedora, niin, olen ajatellut vakavissani antaa sille nimen Fedora II, koska se olisi muodikkaampaa." Billy Wilder 1978.
Itävaltalais-amerikkalainen, 1933 Hitleriä pakoon lähtenyt juutalainen Billy Wilder (1906-2002) oli Hollywoodin kultakauden viimeisiä suuria ohjaajia. Hänen uransa kesti Hollywoodissa 1930-luvun puolivälistä 1980-luvulle. Hän aloitti käsikirjoittajana. Wilderin kuuluisin käsikirjoitus antoi lentävän lähdön Ernst Lubitschin poliittiselle satiirille Ninotchkalle (1939), jossa näytteli hymyilevä Greta Garbo. Ohjaajana Wilder debytoi unelmien kaupungissa 1942 Kadettiheilalla. Billy Wilder ei jahkaillut, vaan tiesi aina, mitä halusi. Hän pystyi liikkumaan syvällä amerikkalaisessa elämänmuodossa (Nainen ilman omaatuntoa, Tuhlattuja päiviä, Auringonlaskun katu, Tuhansien silmien edessä, Kesäleski, Piukat paikat, Poikamiesboksi). Toisaalta irvileukana ja kyynisenä humanistina pidetty Wilder palasi mielellään Eurooppaan (Kaunis Sabrina, Yksinäinen kotka, Yks´, kaks´kolme, Avanti!).
Wilder-tutkijoiden Neil Sinyardin ja Adrian Turnerin mukaan Amerikka oli Wilderin nykyisyys, koti, työ ja vaimo, mutta Eurooppa - etenkin Pariisi ja Berliini - edustivat menneisyyttä. Vanha maailma oli irvokkkaita aineksia ja kitkeriä kommentteja ihmisyydestä esittäneen Wilderin rakastajatar, hänen sydämensä.
Fedora oli Billy Wilderin moraaliset jäähyväiset niin Hollywoodille kuin Euroopalle. Hän ohjasi 1980-luvun alussa vielä Jack Lemmon-Walter Matthau -komedian Buddy, Buddy - Varsinaiset kumppanukset, mutta se ei ole enää merkittävä hauskoista kohtauksistaan huolimatta. Mutta Wilderin suosikkinäyttelijät Lemmon ja Matthau olivat hyvässä vedossa.
Fedora tapahtuu Euroopassa, muun muassa Korfun saarella, jota kirjailija Lwrence Durrell on kuvannut teoksissaan. Wilder haikaili elokuvaansa sellaisia näyttelijöitä kuin Garbo oli nelikymppisenä ja Spencer Tracy viidenkymmenenviiden vuoden ikäisenä. Wilder ei saanut heidän laisiaan, mutta ei suinkaan huonoja korvikkeita. William Holden oli Wilderille tuttu 1950 julkaistusta mestarillisesta Auringon laskun kadusta, Marthe Keller ei ollut suuri filmitähti, mutta sopiva kaksoisrooliin. "Ajattelevien miesten" Marlene Dietrichiksi kutsuttu, saksalaissyntyinen Hildegard Knef (s. 1925) toi henkilöhtaisen tragediansa Fedoraan esittämällä pyörätuolissa liikkuvaa kreivitärtä. Knef sairastui syöpään ja taisteli hengestään lukuisten leikkausten ravisuttamana.
=====================================================================================================
Fedoran päähenkilö Barry Detweiler on riippumaton amerikkalainen elokuvatuottaja. Hän matkustaa Korfulle suostuttelemaan ikinuorta, kasvoleikkauksen läpikäynyttä 1940-luvun Hollywood-tähteä Fedoraa palaamaan kameroiden eteen. Tähden täytyisi esittää Anna Kareninaa. Barry Detweilerilla on ollut 1940-luvulla yöllinen pikaromanssi Fedoran kanssa. Kaukaiseen romanssiin vedoten Detweiler uskoo saavansa tähden elokuvaan. Mutta Detweilerin matkasta ei tule suunnitellun kaltaista. Fedoran taakse kätkeytyy salaisuus - vapauden riisto. Palapelin osaset kootaan Korfulla, mutta lopulta salaisuudet paljastetaan Ranskassa, Fedorassa viisi henkilöä etsii tekijää itsemurhan suorittaneen tunnetun Hollywood-tähden arkun äärellä. Henkilöt ovat kreivitär, kreivi, palvelija, lääkäri ja elokuvatuottaja. Arkku on nostettu näytteille
Pariisissa. Spesialistit ovat tehneet suuren urakan entisöimällä tähden ruhjoutuneet kasvot. Ihailijat saavat jättää tähdelle viimeisen tervehdyksen. Ratkaisevissa kohtauksissa soi Jean Sibeliuksen "Valse Triste".
Fedorassa toistuu takautuma naistähden yrityksestä tehdä comebackia 1960-luvulla. Hän filmaa Michael Yorkin kanssa elokuvaa Viimeinen valssi. Musiikki täyttää tanssiaishuoneiston. Kristallit kimaltelevat. Äkkiä Fedora ja York tanssivat sivummalle. Ikkunoista avautuu näkymä Wienin Schönbrunniin. Kuvaus keskeytetään, mutta Fedora ja York eivät irrottaudu toisistaan. Silmänräpäyksenä elokuva ja todellisuus yhtyvät.
Takautuma tekee kunniaa Wienille, jossa Billy Wilder syntyi. Se tekee kunnian menneen maailman loistolle, siinä välähtää Wilderin oppi-isän Lubitschin maaginen kosketus. Mutta siinä elää myös menneen Hollywoodin kuihtumaton muisto.
Billy Wilder ikään kuin palaa Fedoran hahmossa Auringonlaskun kadun tunnelmiin ja huoneisiin. Tuossa Wilderin ehkä kaikkein arvostetuimmassa elokuvassa Gloria Swanson, mykänkauden erakoitunut tähti, ja kirjialija-gigolo (William Holden) tanssivat isossa, tyhjässä salissa. He yrittävät palauttaa 1920-luvun mykän kauden muiston.
Fedora ei olisi irvileuan elokuva, jos siihen ei sisältyisi Wilderille ominaista älyllistä ironiaa. Wilder pistelee 1970-luvun lopun Hollywoodia, erityisesti uutta blockbusterpolvea, sen tapaa tehdä elokuvia. Wilder kirjoitti elokuvaansa toteamuksen: "He eivät tarvitse käsikirjoituksia, riittävät käsikamerat ja zoomlinssit". Häijy hutaisu oli ymmärrettävä, sillä Wilderin kaltaisilla vanhan polven neroilla ei ollut enää mahdollisuuksia uudessa Hollywoodissa.
Ironista leikittelyä sisältyy Fedoran alkupuolelle sijoittuvaan kohtaukseen, jossa korfulainen hotellinomistaja (Mario Adorf) mainitsee tuottaja Detweilerille: "Meillä on aina valmiina sviitti Foxille ja Paramountille." Kuultuaan, että Detweiler on riippumaton tuottaja omistaja ohjaa Detweilerin halpaan huoneeseen. Muistettakoon, että Paramount oli Billy Wilderin koti aina Hollywood-uran alusta 1950-luvun puoliväliin.
=====================================================================================================
Fedora ei tahtonut saada maailmalla millään kunnollista levikkiä. Suomen ensi-ilta oli 26.9. 1980 Dianassa. Se oli jälleen kulttuuriteko Aito Mäkiseltä. Ihastuin elokuvaan niin suuresti, että ryhdyin suunnittelemaan siitä laajaa, koko sivun artikkelia, jossa analysoitaisiin Billy Wilderin tuotanto ja ominaispiirteet kultakauden Hollywood-ohjaajana. Artikkeli valmistui. Tarjosin sitä poikkeuksellisesti Helsingin Sanomien arvostettuun Sunnuntaiosastoon. Artikkeli julkaistiin 12.10. 1980, hienosti taitettuna koko sivulle. Juttuni otsakkeessa luki isolla: "Jäähyväiset elokuvalle".
Olimme matkustaneet lauantaina 11.10 kriitikko-ystäväni Sakari Salkon kanssa Varkauteen. Se on Salkon syntymä- ja koulukaupunki, jossa hän oli vetänyt elokuvakerhoa. Luennoin kerhon näytännössä D.W. Griffithin mykän kauden mahtielokuvasta Kansakunnan synnystä. Salkoille tuli Uusi Suomi, joten menimme sunnuntaiaamuna kaupungin kioskille ostamaan Helsingin Sanomia. Ylpeyttä tuntien luin juttua ja sain Salkoltakin, joka siihen aikaan kirjoitti Keskisuomalaiseen, hyväksyvän lausunnon. Billy Wilder -artikkeli oli ainoa työni Sunnuntaiosastoon. Taiteen kerääjänäkin tunnettu Billy Wilder kuoli varsin iäkkäänä, 27.3. 2002. Hildegard Knef oli kohdannut loppunsa vajaa kaksi kuukautta aikaisemmin, 1.2 2002. Amerikan filmi-instituutti valitsi Oscareilla aikanaan palkitun Piukat paikat 100 hauskimman amerikkalaisen elokuvan listalle. Minä voisin valita lähes jokaisen Wilder-teoksen.maailman sadan parhaan elokuvan listalle.

1 kommentti:

Jaakko kirjoitti...

Olen nähnyt useita Billy Wilderin elokuvia, mutta täytyy sanoa, että tästä teoksesta ei ollut minkäänlaista hajua. On tainnut olla aika vähälle huomiolle (?) jäänyt. Tai on multa mennyt täydellisesti ohi.

Onko tätä esitetty Suomen televisiossa ollenkaan? Onko ollut videolevityksessäkään?