KIAROSTAMI TOSCANASSA * * * *

Iranissa ohjaajia suljetaan vankilaan, jos he esittävät poikkeavia mielipiteitä tai heidän elokuvissaan huomataan vallitsevalle valtaeliitille vahingollista materiaalia. Iranin kuuluisin ja arvostetuin elokuvaohjaaja
Abbas Kiarostami (s. 1940) on säästynyt vankeustuomiolta. Onko hän sitten jättänyt synnyinmaansa, jossa syntyivät 1990- ja 2000-luvuilla sellaiset häikäisevät elokuvat kuin Ja elämä jatkuu, Oliivipuiden katveeessa, Kirsikan maku ja Kymmenen.
Abbas Kiarostamin toistaiseksi viimeisin lännssä nähty iranilainen elokuva Kymmenen valmistui jo 2002. Kiarostami kuvaa autosta käsin ja naisen näkökulmasta nykypäivän iranilaista elämää. Kiarostamin ote on dokumentaarinen. Elokuvassa puhutaan paljon, kun taas Oliivipuiden katveessa on hieno maaseutukuvaus. Autolla tuossakin elokuvassa matkataan.
Kiarostami käytti elokuviensa dialogeissa iranilaisten runoilijoiden tekstejä. Kiarostami on itsekin kirjoittanut runoja, joiden inspiraationa ovat toimineet persialaisen Sohrab Sepehrin tekstit. Kiarostomia on usein verrattu suuriin ohjaajiin kuten Vittorio de Sica, Satyajit Ray, Eric Rohmer ja Jacques Tati.
=====================================================================================================
Iltapäivä Toscanassa valmistui viime vuonna. Jostakin luin, että kuuluisa ranskalainen elokuvanäyttelijä Juliette Binoche yritti saada Abbas Kiarostamin matkustamaan Iranin ulkopuolelle ja ohjaamaan elokuvan lännessä. Lopulta Kiarostami suostui Binochen suunnitelmaan.Iltapäivä Toscanassa - elokuvan aiheena on ranskalaisen galleristin ja yksinhuoltajan Ellen (Binoche) ja brittiläisen kulttuurikriitikon Jamesin (William Shimell) kohtaaminen. Kriitikko on esitellyt toscanalaisessa tilaisuudessa kirjansa, jossa käsitellään taideteoksen autentttisuutta ja perinnetietoisuutta. Ovatko uudet teokset vain vanhojen mestaritöiden kopioita? Luoko kukaan enää omaperäistä taidetta?
Ellen ja James kiertelevät tilaisuuden jälkeen toscanalaisissa kylissä. Jamesille esitellään kulttuurikohteita. Ellenin näsäviisas poika jää kotiin, mutta äidin muistissa pyörii monta kiperää huomiota, jotka poika on tehnyt Jamesista. Iltapäivän kävelyjen ja keskustelujen Ellen ja James ovat lähellä suhteen alkua, mutta brittimies käyttäytyy ylimielisesti ja torjuu innostuneen naisen. Ellenille tutussa hotellissa koetaan totuuden hetki: Ovatko he olleet aikaisemmin rakastavaisia, muistaako James hotelliyön tapahtumat?
Iltapäivä Toscanassa -elokuvan alkuperäinen nimi Certified Copy kertoo enemmän Abbas Kiarostamin pyrkimyksistä. Mysteeriäkö nyt jäljitetään? Vaikea on sanoa, mihin iranilaisohjaaja on elokuvallaan pyrkinyt. Hän on ilmeisesti halunnut kuvata tilanteita, joissa miehen ja naisen ajatukset muuttuvat. Tai hän on halunnut tehdä elokuvan, jossa verrataan rakkautta nuorena ja rakkauden mahdottomuutta keski-iässä. Joka tapauksessa elokuva jättää katsojan ymmälleen, jopa kylmäksi.
=====================================================================================================
Abbas Kiarostamin tiedetään käyttäneen amatöörejä näyttelijöitä iranilaisissa elokuvissaan. Iltapäivä Toscanassa -elokuvaa kuvatessaan hän halusi murtaa Juliette Binochen ammattinäyttelijän rutiinit esiintyä kameran edessä. Kiarostami tavoitteli autenttisuutta, mutta on kertonut epäonnistuneensa Binochen kohdalla. Miespääosaan valittu William Shimell on amatööri, brittiläinen laulaja, mutta niin siinä vain käy, että hänen mieskuvansa jää etäiseksi. Elokuva kuvattiin digitaalisella kameralla. Abbas Kiarostami on pitänyt tätä uutta kameraa siunauksena. Itse asiassa hän ei ajattele ilmaisuvälinettään kamerana, vaan ystävänä. Hän on sanonut digitaalisen kameran suoneen täydellisen vapauden kuvata elämää ja ihmisten liikkeitä - siis kiarostamimaisesti kopioida elämää ja elämän mysteeriä valkokankaalle.

Ajankohtainen kommentti

Historiallisten eduskuntavaalien tulosillan seuraaminen televisiosta ei enää maistunut entiseltä. Puoluejohtajat eivät saapuneet Yleisradion Ison Pajan perinteiseen vaalivalvojaisiin, sillä televisiointipaikaksi oli muuttunut lähes valmis Musiikkitalo. Ylen tulosillan lähetys Pasilasta ammotti autiuttaan. Ei syntynyt samaa jännittävää vuoropuhelua, johon olimme tottuneet: Pasilassa on aikaisemmin ollut äänestystuloksen kehittymistä seurannut tulosstudio, kommentoijien paneeli ja itse Ison Pajan täyteen ahdettu lattiatila, jossa eri tiedotusvälineiden toimittajat kyselivät mielipiteitä puoluejohtajilta. Nyt entinen vaalien suuri tv-finaali oli hajonnut.
Ylen eläkkeellä oleva toimittaja Tarmo Ropponen, joka oli mukana Yleisradion kaikissa vaali-illan tv-lähetyksissä vuoden 1970 protestivaaleista alkaen aina 2006 presidenttivaaleihin, kertoo uudessa Kanavassa (3/2011), miksi Isolle Pajalle kävi huonosti. "Suurten puolueiden puoluesihteerit Ylestä potkut saaneen SDP:n Mikael Jungnerin johdolla päättivät, että puoluejohtajat eivät tule enää Ylen tiloihin." Syyksi sanottiin, että puoluejohtajat joutuivat Pasilassa olemaan liian kauan poissa omista vaalivalvojaisistaan.
Täytyy yhtyä Tarmo Ropposen huomioon, että puoluesihteerit eivät ajatelleet yhtään niitä miljoonaa tv-katsojaan, jotka aikaisemmin pääsivät aistimaan Ison Pajan kiihkeän ja jännittävän ilmapiirin. Todellakin: Viime sunnuntaina tuo ilmapiiri oli ainakin Pasilassa laimea.