Zaida Bergroth on lupaavimpia suomalaisia ohjaajatulokkaita. Pari vuotta sitten hän vakuutti rankalla esikoiselokuvallaan Skavabölen pojat, joka oli traagisia sävyjä saanut kuvaus perheen hajoamisesta. Bergroth osoitti hallitsevansa draaman ja näyttelijäohjauksen. Elokuvallinen ajattelu oli persoonallista, ilmaisuherkkyys näkyi kuvissa. Toki esikoiselokuva perustui Antti Raivion tekstiin ja Q-teatterissa menestyneeseen näytelmään. Se muodosti pohjan, josta esikoiselokuvaohjaajan oli varmempaa ponnistaa ja luoda lopulta oma elokuvallinen maailma.
Zaida Bergrothin uutuuselokuva Hyvä poika jatkaa perheen ongelmien tutkimista. Nyt Bergroth kuvaa ennen kaikkea äidin ja poikien välisiä suhteita. Elokuva tapahtuu kesäisessä huvilaympäristössä. Kesä on kuuma, huvilassa on näköä ja kokoa, mutta perheen ihmissuhteet eivät ole kunnossa. Viinahöyryisten juhlien jälkeen ongelmat kiristyvät. Hyvä pojan henkilöitä ovat epäonnistumisen taiteellisessa työssä kokenut äiti Leila (Elina Knihtilä) ja hänen poikansa Unto (Eetu Julin) ja Ilmari (Samuli Niittymäki). Ilmari on jo aikuinen, mutta kameran kanssa luontoa ja ympäristöjä kuvaava Unto elää mielikuvitusmaailmassa - se saattaa olla pelastuskeino perheessä, jossa ei ole enää isää ja näyttelijätäräiti Leila on henkisesti epätasainen ihminen.
Huvilalle saapuvia vieraita esttävät muun muassa Sanna-Kaisa Palo, Pekka Valkeejärvi ja Eero Aho. Mukaan huviladraamaan liittyy vielä Ilmarin tyttöystävä (Anna Paavilainen), joka on läheisriippuvainen ja hanakas valehtelemaan. Eero Ahon kirjailija Aimosta kehittyy hyvin tärkeä henkilö, sillä hänen ja Leilan välille punoutuu suhde, jota Ilmari ei voi hyväksyä.
Hyvässä pojassa ei sievistellä, ei säästellä. Zaida Bergroth näyttää ihmisen raadollisimmillaan. Kateus ja mustasukkaisuus kalvavat ihmissuhteita. Ilmarin on vaikea käsittää äidin toimintaa, ja Bergroth kysyykin, onko pojalla oikeus toimia niin kuin hän toimii. Ongelma on vain siinä, että joissakin vaikeissa
ristiriitatilanteissa ihmisen tunteet joko kuumenevet liikaa tai kylmenevät jäätäviksi. Odipus-kompleksi ja sen ympärille nidotut asiat (mm. kasvatuksen epäonnistuminen) ovat elokuvan perusteemoja.
=====================================================================================================
Zaida Bergroth ohjasi halvalla Hyvän pojan. Hän käytti kevyttä kalustoa. Ja rohkeasti uutta digitaalista kameratekniikkaa. Olen aina kannattanut elokuvan kuvaamista perinteisellä kalustolla oikealle filmille. Hyvän pojan tapauksessa Bergrothin valinnan voi antaa rimaa hipoen anteeksi, sillä ehkä hän ei olisi voinut ohjata uutta elokuvaansa, jos budjetti olisi kohonnut liian korkeaksi. Digitekniikka näyttää toimivan rajatussa huvilaympäristössä ja intiimeissä ihmissuhteisssa. Ja lopullisen elokuvan kuvallinen laatu vaikuttaa ainakin
Kino-Palatsin valkokankaalla kunnolliselta - vain taustojen epämääräisyys saattaa aiheuttaa kysymyksiä.
Hyvä poika on kuvaan uskovan nuoren ohjaajan elokuva. Zaida Bergroth tajuaa kuin luonnostaan, miten tunnelmaa luodaan, mikä on värien ja muodon tai esinemaailman merkitys. Elokuvaan sisältyy myös huikea kohtaus, jossa hiuksensa avannut Leila käpertyy kuin pieni tyttö Aimon kainaloon.
Ajankohtainen kommentti
Yleisradion rahoituksesta tulee päättämään vaalien jälkeen valittava uusi hallitus. Ylen rahoitusmallia ei ole käsitelty vaalikamnpajan edistyessä. Vaikuttaa, että Ylen rahoitus on puolueille punainen vaate, koska siitä vaietaan. Luulisi kuitenkin, että edes Ylen vaaliohjelmissa rahoitusmallia sivuttaisiin. Näin ei ole tapahtunut - ei ainakaan vielä.
Suomen journalistoliiton pää-äänenkannattaja Journalisti teki helmikuussa kyselyn, jossa selvitettiin puolueiden mediakantoja. Ylen mahdollinen tuleva rahoitusmalli oli esillä myös kyselyssä. Journalisti (24.3. 2011) kertoi, että lähes jokainen puolue kannattaa Ylelle budjettirahoitusta. Vain kokoomus ei ole vielä tarkentanut kantaansa. Journalistin kyselyssä on kiinnostavaa vihreiden puhe sosiaalisesta mediamaksusta ja puskurirahastosta, joka estäisi haliituksen Yleen kohdistavat painostukset. Tuosta haluaisi tietää enemmän. Ehkä keskustelu jatkuu toden teolla vaalien jälkeen. Journalisti tiedusteli MTV3:n toimitusjohtajan Pekka Karhuvaaran mielipidettä Ylen rahoitusmallista. Karhuvaara pitää budjettirahoitusta selkeänä ratkaisuna, mutta korostaa - kuten kaupallinen media taannoin - että Yle ei saa tulla "uusilla palveluilla niille alueille, joilla on jo kaupallisia toimijoita." Karhuvaara linjaa ymmärrettävästi, että Yle ei voi tulla häiritsemään verovaroin kilpailua.
P.S. Yleisradio teki viime vuonna 27 miljoonaa euroa tappiota. Asian uutisoi ainakin 29.3. MTV3:n teksti-tv ja 30.3. Helsingin Sanomat. Syyksi sanotaan digisiirtymästä aiheutunut tv-maksukertymän lasku. Digisiirtymä tapahtui aikoja sitten, joten siihen ei voi enää vedota. Mistä sitten johtuu, että tv-maksuja maksettiin viime vuonna 6 000 vähemmän kuin edellisenä. Sitä pitäisi pohtia Ylen johdossa, eikä vedota aina digisiirtymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti