KUOKKAVIERAITA KANSANKODISSA * * * *

Pernilla August on ohjannut loistavan esikoiselokuvan ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken kuohuttavasta romaanista. Augustin elokuva on saanut nimen Sovinto, se ei vastaa romaanin nimeä, mutta kun katsoo elokuvan loppuun, voi nimivalinnan hyväksyä. Sovinto kerrotaan alaikäisen Leena-tytön (Tehilla Blad) näkökulmasta. Leenan vanhemmat (Ville Virtanen ja Outi Mäenpää) ovat muuttaneet työn perässä Suomesta Ruotsiin. Eletään 1970-lukua. Leenan perhe saa uuden asunnon, mutta jokin hiertää. Alkoholismi kurkkii kodin nurkissa. Leena joutuu hoitamaan kotia, huolehtimaan pikkuveljestään. Leenan perheen tilanne kehittyy hetki hetken jälkeen vaikeammaksi. Viina syö perheen mahdollisuudet, ja sosiaaliviraston virkailijat saapuvat paikalle.
Pernilla August on tuonut elokuvaansa myös toisen, nykyaikaan liittyvän näkökulman: Nyt aikuinen Leena (Noomi Rapace) ja hänen miehensä (Ola Rapage) joutuvat ajamaan Lucian päivänä läpi Ruotsin, sillä ystadilaisesta sairaalasta on tullut puhelu. Matkan aikana Leena muistelee lapsuuttaan kodissa, joka oli täynnä "juoppoutta ja sontaa".
Leenan hyväluontoinen mies ei ole edes tiennyt vaimonsa menneisyydestä, ei edes Leenan pikkuveljen traagisesta kohtalosta koulukotivaiheiden jälkeen. Vähitellen aviomies saa saa kuulla elämästä, jonka rankkuus olisi kenelle tahansa kasvavalle lapselle liikaa. Niin kuin usein alkoholistikodeissa myös Leenan on pakko oppia ottamaan yhä enemmän vastuuta.
=====================================================================================================


Pernilla August

 Pernilla August (s. 1958) tunnetaan tanskalaisohjaaja Bille Augustin entisenä vaimona. Pernilla on näyttelelijä, joka esiintyi muun muassa miehensä hienossa Bergman-tuotannossa Hyvä tahto. Pernilla on saavuttanut voittoja näyttelijänä niin teatterissa kuin elokuvassa. Pernilla on kuulunut Ruotsin päänäyttämön Dramateniin ehdottomiin tähtiin. Ingmar Bergmanin opissa hän oli Dramatenissa, mutta maestron Pernilla kohtasi jo 1982, kun Fannya ja Alexanderia alettiin kuvata. Pernilla näytteli lapsenhoitajan rooolin. Pernilla August oppi ohjausta entiseltä mieheltään, mutta pani myös tarkasti mieleen, miten muut elokuvaohjaajat toimivat kameran takana. Begrman on tietenkin Pernillan tärkein mentori, mutta Sovintoa katsoessaan unohtaa nopeasti kaikki vaikutteet. Elokuva on ohjattu varmalla psykologisella vaistolla. Siinä ei ole kompromisseja, vaan August näyttää ohjaavan läpeensä omaa elokuvaansa. Susanna Alakosken romaani on lähtökohta, mutta se ei ole lopputulos.
=====================================================================================================
Sovinto palauttaa katsojan 1970-luvulle. Ruotsinsuomalaisten asemasta kansankodin kuokkavieraina ei ole puhuttu meillä kovin paljon. Alakosken romaanin ilmestyessä asia nousi hetkeksi esille. Pernilla Augustin elokuvan jälkeen siitä voisi keskustella laajasti. En ole kuitenkaan huomannut yhtäkään kommenttia tai puheenvuoroa. Onko aihe vielä tabu Suomessa.
Voi olla, että Sovinnon ruotsinsuomalainen perhe esitellään niin (inho)realistisesti, että me suomalaiset haluamme sulkea silmämme. Tämä on typerää, sillä niin vähän on puhuttu siitä henkisestä ilmastosta, jonne lähes 10 % kansastamme joutui siirtymään 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Kansankoti antoi työpaikat ja asunnot, hyvät palkatkin, mutta antoiko se suomalaisille vierastyöläisille mahdollisuuden käyttää omaa kieltään tai säilyttää oman kulttuurinsa.
Kun katsoo Leenan perheen tasapainoilua, niin väkisin syntyy ajatus, että ruotsalaista hyvinvointia rakentaneet suomalaiset jätettiin henkisesti yksin. Joku voi tietenkin sanoa, että mitä juopottelivat ja elivät kuin sikalassa, mutta se ei ole kuin tyly tapa sivuuttaa tosiasiat. Eivätkä kaikki olleet tietenkään Leenan vanhempien tapaisia epäonnistujia.
=====================================================================================================
Sovinto on rankka, jopa julma perhetarina. Se etenee kohtaus kohtaukselta kohti lopullista momentumia, hetkeä, jolloin Leenan täytyy ratkaista, antaako hän anteeksi vai ei. Elokuvan jokainen kuva, kohtaus selittää älyllä ja tunteella, miksi Leenan perheessä kävi niin kuin kävi. Pernilla Augustin kuvakieli henkii realismin läsnäoloa, epookki on hallussa, ja näyttelijät tekevät suurenmoisia henkilökuvia. Ja takautumat toimivat.
Ville Virtanen ja Outi Mäenpää ovat parempia kuin suomalaisissa elokuvissa. Jokin aika sitten eronnut aviopari Rapace on erinomainen valinta Leenaksi ja hänen miehekseen aikuisina. Noomi Rapace (s. 1979) nähtiin hakkerina Stieg Larssonin Millennium-trilogiasta tehdyissä elokuvissa. Sovinnossa Noomi osoittaa jälleen herkkävaistoisen kykynsä reagoida katseilla, kasvojensa melkein mykillä värähdyksillä. Suoritus on täysosuma. Upea on niin muodoin Tehilla Blad nuoren Leenan vaativassa roolissa.

Ajankohtainen kommentti

Tiedetään, että Yle ei puhuttele ohjelmillaan nuoria. Nyt Ylen johto aikoo uudistaa kanaviaan, jotta nuoret saataisiin katsomaan ja kuuntelemaan julkisen palvelun ohjelmatuotantoa. Saapa nähdä, sillä nuoret ovat paenneet jo aikoja sitten omille kanavilleen ja - nettiin. Ylen johdon linjauksen mukaan nuoret pitää saavuttaa juuri netissä. Radion kuuntelukin täytyy reivata nuorten tasolle. Ja Tohlopin TV2 muuttuu yhä enemmän nuorten kanavaksi. Uskallan epäillä: Saadaanko nuoria katsomaan Ylen kakkosverkkoa Uuden päivän kaltaisilla älyvapailla limbosarjoilla. Ja ajatelkaa, mitä maksaa tämä Ylen viime vuosien isoin ohjelmahuti?Miksi Ylen johto tavoittelee jatkossa hanakammin nuoria? Syynä lienee tv-maksu, jota suomalaiset nuoret eivät tahdo pulittaa sitten millään. En kyllä ihmettele, jos juuri postikuukusta tipahtanut puolen vuoden tv-lupamaksu on yli 120 euroa. Nuoret ovat tottuneet saamaan netistä lähes kaiken ilmaiseksi. Niin koulutuskin on suomessa ilmaista, joten Ylen linjaus saattaa olla susi.
Mitä siitä sanotaan, että Yle aikoo panostaa enemmän ja enemmän nuoriin naisiin. Siinä on työsarkaa, sillä kilpailevat kaupalliset kanavat ovat aikoja sitten saavuttaneet tuon kohderyhmän suosion. Vai mitä sanotte tilastosta, jonka mukaan esimerkiksi MTV3:n Korkojen kera saavutti yli 10-vuotiaiden naisten kohderyhmässä 409 000 keskikatsojaa helmikuussa ja Idols, Putous ja Salatut elämät keikkuivat kärjessä 600 000 ja 700 000 katsojamäärillä. Mutta ei hätää, sillä Ylen TV2:n sarja Taivaan tulet kiinnosti yli 10-vuotiaita naisia 560 000:n katsojamäärällä.
Yli 25-vuotiaiden naisten suosituimmat ohjelmat olivat MTV3:n tarjontaa: Putous, Idols, Tappajan näköinen mies, Salatut elämät, House. Sitten tuli Nelosen Täydelliset naiset. Ilmeisesti Ylessä on pantu merkille, että TV2:n Satuhäät sijoittui kohderyhmätilastossa seitsemänneksi. Näinkö TV2 tulee tuottamaan jatkossa tuollaisia hömppäohjelmia, jotta nuoret naiset saadaan ruudun ääreen.
Eikö kuitenkin julkisen palvelun yhtiön pitäisi panostaa enemmän ja enemmän laatuun. Kohderyhmäajattelu ja katsojamäärätilastot sekoittavat ohjelmatuotannosta vastaavien pasmat. Sitä paitsi kaupallisten kanavien kanssa on turha lähteä enää kilpailemaan - muulla kuin roskalla.

P.S. Sanoma-konserni myi Finnkinon, elokuvateatteribisneksen, ruotsalaisille pääomasijoittayhtiö Ratokselle. Finnkino syntyi 1990-luvulla Mäkelöiden entisen Kinosto-yhtiön raunioille. Nyt voidaan todeta, että Suomessa ei ole enää mitään jäljellä takavuosikymmenien kotimaisesta elokuvayrittäjätoiminnasta. TJ Särkän SF meni jo 1960-luvun alussa, myöhemmin menivät Adamsien Adams-Filmi, Orkon Suomi-Filmi ja Mäkelöiden Kinosto. Näiden yhtiöiden kanssa allekirjoittanutkin eli vuosia. Näiden yhtiöiden johtajat olivat liikemiehiä, mutta myös elokuvaa tuntevia persoonia. Sellaisia ei ole Suomessa elokuvan liikealalla ollut enää vuosiin - Disneyn Suomen toimiston Jussi Mäkelää lukuun ottamatta. Eikä myöskään intohimoisia pienryrittäjiä. Finkinon myynti ei muuta mitään joksikin aikaa. Lippujen hintojen nostot tulevat sitten aikanaan. Mutta mitä tapahtuu esimerkiksi syksyllä Kluuvikadun perinteiselle Maximille, joka näyttää keskittyneen laatuelokuvaan. Entä kotimaiset elokuvat? Miten niitä levitetään? En ryhdy ennakoimaan, koska kukaan ei tiedä, miten perinteisen valkokangaselokuvan käy aikana, jolloin elokuvia voi katsella kaiken muun välittämisen ohella nyt älypuhelmen näytöltä tai tilata teleperaattorin palvelusta kotitelevisioon.