Brittiohjaaja Rowan Joffen ensimmäinen teatterielokuva Brighton Rock tapahtuu nimensä mukaisesti englantilaisessa ranta- ja lomakaupungissa. Kuuluisan veden päälle rakennetun viihdealueen ravintolat, tivoli ja tietenkin nousuvesi vaaroineen ovat elokuvan korostuvia elementtejä. Elokuvan tapahtumavuosi on 1964, jolloin modsit intoutuivat nuorisokapinaan ja taistelivat hurjapäisesti rokkareita vastaan. Elokuvaa on sisällytetty mittava joukkokahina, jonka yhteydessä päähenkilö Pinkie Brown (Sam Riley) suorittaa rannan hämärässä oman julman tapponsa.
Pinkie Brown -nimi herättää heti kiinnostuksen. Jos elokuvan taustasta ei tietäisi mitään, niin Brighton Rockia voisi katsoa tekotaiteellisena ja pingoitettuna rikostarinana. Pinkie Brown johtaa kirjallisuuden ystävät Graham Greenen jäljille. Nizzan alueella viimeiset elinvuotensa asunut englantilainen kirjailija julkaisi mittaamattomasti romaaneja. Pinkie Brown on Greenen 1938 ilmestyneen "Kova kuin kivi" -romaanin päähenkilö. Richard Attenborough näytteli Brownia 1947 John Boultingin elokuvaversiossa. Greene oli tuolloin kova kirjailijanimi, sillä hän käsitteli romaaneissaan toisen maailmansodan ja sodanjälkeisen hauraan ajan poliittisia ja moraalisia kysymyksiä.
Kummallisesti Rowan Joffe (isä mm. Robert De Niro-Jeremy Irons -elokuvan Linnakkeen ohjaaja Roland Joffe) on melkein hävittänyt Graham Greenen romaanin ajankohtaan liittyvät moraaliset pohdinnat. Juuri ennen toisen maailmansodan alkua Greene tutki ennen kaikkea katolisen uskon ja yksilön välisiä jännitetiloja. Joffen elokuvassa katolilaisuus on jäänyt pelkäksi viitteeksi. Greenen tarkkanäköinen psykologinen näkemys on latistunut uhkapelin ympärillä toimivien rikollisten välienselvittelyksi.
Toki Brighton Rockin toimivinta antia on julman tappajan Pinkie Brownin ja Idan (Helen Mirren) kahvilassa työskentelevän Rosen (Andrea Riseborough) rakkaussuhde. Pinkie käyttää Rosea vain hyväkseen peitelläkseen rikollisia toimiaan, mutta ujo ja nuhruinen Rose avaa rakkautensa miehelle, vaikka Ida varoittelee ja yrittää tempoa tytön irti suhteesta. Rowan Joffen elokuvassa kokematon ja viaton nainen näkee mahdollisuuden päästä seikkailuun hypätessään pahan miehen kelkkaan. Joffe onnistuu näyttämään suorasti Rosen muodonmuutoksen ja pakkomielteisen halun nauttia vaarasta.
=====================================================================================================
Graham Greenen "Kiveä kovempi" -romaanin kanssa Brighton Rockilla on hyvin vähän tekemistä. Rikollisryhmien välienselvittelyistä tai kulissina näytettyjen modsien riehakoinnista ei ole saatu kehiteltyä mitään uutta. Rowan Joffe ohjaa persoonattomasti. Ilman hyvää paikallisväriä ja sivuosanäyttelijöiden oivallista panosta elokuva jäisi melko vaatimattomaksi. Helen Mirren on jälleen - ja monennenko kerran - upeassa vedossa. John Hurt yllättää positiivisesti Idan läheisenä ystävänä. Sam Riley on pääosassa aika yksioikoinen. Paremmin onnistuu Andrea Riseborough onnettoman Rosen roolissa.
Ajankohtainen kommentti
Brighton Rock -elokuva saattaa nostaa Suomessakin Graham Greenen (1904-1991) jälleen parrasvaloihin. Ehkä joku katsoja menee kirjastoon ja kaivaa esille Greenen romaaneja. Tosin mielessäni väräjää epäilys, että Greenen lukijat eivät mene edes katsomaan elokuvaa, koska Rowan Joffe melkein tuhoaa "Kova kuin kivi" -romaanin. Mutta kirjailija on kuollut, teoksen ilmestymisestä on kulunut seitsemänkymmentäkolme vuotta, joten perikuntakaan ei voi enää vaalia Greenen romaaniin liittyviä tekijän oikeuksia.
Graham Greene oli katolilainen. Tästä johtui kirjailijan jatkuva kiinnostus selvitellä syyllisyyskysymyksiä. Greene kirjoitti paljon myös ihmisen pahuudesta. Greene korosti aina, että hänen kirjansa ovat viihdettä. Hän kirjoitti jännitys- ja rikosromaaneja. Greene tarkasteli myös vakoilumaailmaa. Tämä oli ymmärrettävää ajajankohtana, jolloin vallitsi toinen maailmansota aattohetkineen ja jälkipyykkeineen. Kylmä sotakin herätti Greenen runosuonen. Romaanissaan "Inhimillinen tekijä" (1978) Greene kuvaa Englannin Salaisen Palvelun virkailijaa Maurice Castlea, joka ei oikein sopeudu työhönsä. Romaaniin tiivistyy Graham Greenen moraali: "Minusta kenellekään ei ole oikeutta yrittää muuttaa tai ohjailla toisen ihmisen elämää. Ainoa minkä voimme tehdä, on edes yrittää olla hiukan inhimillisiä."
Greeneä on filmattu ahkerasti. Kuuluisin elokuva on Carol Reedin vuonna 1949 ohjaama Kolmas mies, johon Greene kirjoitti käsikirjoituksen. Kolmas mies sijoittuu sodanjälkeiseen Wieniin, jossa mustan pörssin kauppa rehottaa. Elokuvan huippukohtana on Orson Wellesin yhdeksän minuutin vierailu. Welles tulkitsi demoonista Harry Limeä, joka elää ja liikkuu kaupungin viemäreissä. Hän keinottelee penisiliinillä. Anton Karasin sitrateema jäi soimaan korviin.
Tuottelias Graham Greene laati romaanien ja näytelmien lisäksi elokuvakäsikirjoituksia. Greenen kiinnostus elokuvaan vauhdittui 1930-luvulla, sillä hän toimi filmikriitikkona Spectaror-lehdessä. Greenen kritiikeistä koottiin 1972 kokoelma "Graham Greene on Film". Kolmas mies on varmasti Greenen merkittävin elokuvakäsikirjoitus, joka ei perustunut hänen omaan kirjaan. Toinen pelkkä käsikirjoitus on Pyhä Johanna, jonka Otto Preminger ohjasi vuonna 1957. Reedin 1948 ohjaama Valheiden talo pohjautuu Greenen omaan tarinaan, josta kirjailija kirjoitti käsikirjoituksen. Se on Kolmannen miehen ohella kaikkein paras Greene-elokuva.
Graham Greenen romaaneista tehdyistä elokuvista kannattaa mainita John Boultingin alkuperäisen Brighton Rockin lisäksi Fritz Langin Ministry of Fear (1944), Joseph L. Mankiewiczin Hiljainen amerikkalainen (1958), Carol Reedin Miehemme Havannassa (1959) ja Otto Premingerin Inhimillinen tekijä/The Human Factor (1990). Greene muuten kirjoitti itse Boultingin elokuvan käsikirjoituksen. Elokuvasta käytettiin anglosaksisissa maissa myäs nimeä Young Scarface.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti