Näyttelijä-ohjaaja Robert Redfordin elokuvakulttuuriteko on Sundance-instituutti ja Sundance Film Festival. Jokavuotinen festivaali on tarkoitettu riippumattomalle eli indie-tuotannolle. Festivaalin ansiosta moni nuori ohjaajatulokas on saanut nimeä, saanut elokuvansa laajempaan levikkiin. Viimeisin Suomeen tullut Sundance-voittaja on Winter´s Bone, muuan kevään parhaita ensi-iltaelokuvia.
Debra Granikin realistinen Winter´s Bone tapahtuu Ozarkin vuorilla, syrjäisellä maaseudulla Keski-Amerikassa. Geologisesti ja luonnonkuvauksellisesti tärkeät vuoret sijaitsevat puolittain Etelä-Missourissa ja osittain Arkansasin koillis- ja pohjoisosissa. Jennifer Lawrence näyttelee Dollyn perhettä koossa pitävää ja kahta sisartaan hoivaavaa, 17-vuotiasta Ree-tyttöä, jonka täytyy löytää kadonnut Jessup-isänsä. Perheen talo lunastetaan velkojen tähden, jos isästä ei kuulu mitään. Jos isä on kuollut, siitä täyty hankkia todiste. Rohkea, lannistumaton Ree lähtee isänsä jäljille. Unelma armeijaan liittymisestä taitaa tuhoutua.
Winter´s Bonessa liikutaan vaarallisella maaseudulla, jossa harjoitetaan huumekauppaa. Jessup on välittänyt huumeita, mutta ilmeisesti hänen bisneksensä ovat menneet huonosti. Tai hän on jäänyt velkaa isoimmille tekijöille. Ree kohtaa jäljitysmatkansa aikana erilaisia ihmisiä, joiden tausta voisi olla hippikaudessa. Onko Ozarkin vuorien ikääntyvien miesten ja naisten elämästä muodostunut katkera olemassaolotaisto?
Debra Granikin elokuva perustuu Daniel Woodrellin romaaniin. Se ilmestyi vuonna 2006. Ang Lee ohjasi 1999 Woodrellin toisesta romaanista elokuvan Paholaisen satulassa. Elokuva tapahtuu Missourin seudulla juuri kun sisällissota alkaa. Ang Lee korostaa romaanin mukaan naisten ja mustien asemaa tuon ajan Amerikassa. Tasa-arvoa ei ole, oikeudet ovat minimaaliset.
Winter´s Bone elää ja hengittää maaseudun povessa. Ihmiset ovat eräällä tavalla elinpiirinsä vankeja. Kaikki eivät selviydy arjen paineista, mielen sairauksia ilmenee. Toisaalta Ree Dolly kohtaa miehiä, jotka ovat karskeja ja väkivaltaisia. Ree pystyy kuitenkin uhmaamaan rikollisia miehiä, jotka eivät tahdo millään paljastaa Jessupin kohtaloa. Räjähtikö huumelaboratorio? Ja mitä Jessupin veli Teardrop (John Hawkes) tietää?
=====================================================================================================
Debra Granik (s. 1963) on uuden amerikkalaisen elokuvan kovia ohjaajalupauksia. Hän varttui Washington D.C.:ssä. Granik on opiskellut elokuvaa New Yorkin yliopistossa ja ohjannut lyhytfilmejä. Granik on myös kirjoittaja ja kuvaaja. Esikoisteos Down to the Bone valmistui vuonna 2004.
Kahdella miljoonalla dollarilla tuotettu Winter´s Bone valittiin tämän kevään Oscar-ehdokkaaksi - mm. paras elokuva, paras käsikirjoitussovitus (Granik ja Anne Rosellini) ja paras pääosasuoritus. Jennifer Lawrence on todella vakuuttava Ree-tyttönä. Autenttinen läsnäolo huokuu katsomoon.
 |
| Esityskuva: Matti Tanskanen |
TV1:n perjantai-iltaan on koottu kolme kulttuuriohjelmaa. Yle mainostaa kokonaisuutta Kulttuuriputkena. Se alkaa heti Urheiluruudun jälkeen. Aikaisemmin perjantai-iltana esitettiin ulkomainen kokoillanelokuva. Perinne jatkui vuosia, jopa vuosikymmeniä. Koska elokuvat ovat siirtyneet Ylellä lähes kokonaan Teemalle, perjantai-illan ohjelmapaikka vapautuikin kulttuuriohjelmille. Eri asia on sitten, jakasavatko katsojat viipyä kultuuriohjelmien parissa niinkin pitkän aikajakson kuin klo 21.00-22.50.
Putken aloittava Tuomas Enbuske - Sivistyksen käsikirja on ohjelma, jossa kyseenalaistetaan itsestäänselvyyksiä. Enbusken päätä ei palella, vaan hän uskaltaa arvioida poliittisesti epäkorrektistikin kulttuurin asioita ja ilmiöitä. Eikä hän piittaa kulttuurielämän portinvartijoista. Enbuskessa on jopa valistusajan lähettilään henkeä.
Viimeksi käsiteltiin teatteria, ja etenkin yhteiskunnallisen teatterin nykytilaa. Ohjelma oli parasta Enbuskea, helmi television kulttuuritarjonnan joukossa.
=====================================================================================================
Strada on koheltava kulttuuriohjelma, jonka juontajat antavat luovuutensa pulputtaa. Strada on uudenlainen kulttuuriohjelma, jossa viihteellinen lähestymistapa valtaa alaa. Ehkä vähän liikaakin. Sketsimäistä osuutta on onneksi pienennetty ja ylilyöntejä karsittu. Aivan mainio oli Sanna Stellanin vierailu liikemies, keräilijä ja vaalirahoittaja Kyösti Kakkosen luona. Käytiin läpi Kakkosen taideaarteita.
Kulttuuriputken päättää keskusteluohjelma Voimala. Sen lähetysilta oli aikaisemmin maanantai. Perjantai-illassa se saattaa jäädä paitsioon. Toivottavasti näin ei tapadu, sillä Marketta Mattilan ja Raisa Rauhamaan juontama ohjelma on säilyttänyt vahvan tasonsa.
Viimeksi keskusteltiin hissiyhtiö Koneesta ja teatteri Komista. Taustaksi löytyy John Simonin avoin, hieno kirja Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä. Neljäkymmentä vuotta täyttänyt Kom-teatteri, joka asustaa Kapteeninkadun entisessä Joukola-elokuvateatterissa, on laatinut kirjasta oman tulkintansa. Mistään Simonin kirjan sovituksesta ei ole kysymys, vaan näyttämölle tuodaan kiinnostavasti ja fiktiivisesti Kone-yhtiön henkilöitä ja joitakin Pekka Herlinin elämän episodeja.
Kalle Chydeniuksen ohjaama esitys on katkelmallinen, uutta muotoa etsivä, 2010-luvun suomalaisen teatterin täysosuma. Komilaiset rinnastavat kiehtovasti Koneen ja oman teatterinsa historiat. Samalla pohditaan sukupolvien välisiä mielipide-eroja ja mahdollista sukupolvivaihdosta. Näitä asioita valoitettiin myös Voimalassa. Studiossa vierallut Ilkka Herlin osoitti selkeästi, miten nykyinen yrittäjäpolvi etsii uutta eettistä lähestymistapaa bisnekseen.
Kom-teatterin Kone-esityksestä jäi mieleen nuoren polven näyttelijän Juho Milonoffin repliikki, miten vasta helvetillisen vaikeasta on mahdollisuus saada aikaan jotakin niin hienoa. Uuden hakeminen, uuden löytäminen ei ole helppo asia. Se ei ole viihdettä, se on rankkaa työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti