 |
| Kuva: Jolle Onnismaa |
Olli Saarelan kauan odotettu ohjaustyö Harjunpää ja pahan pappi saapui viime viikolla teattereihin. Saarela on siirtänyt Matti-Yrjänä Joensuun rikos- ja poliisiromaanin valkokankaalle. Harjunpää ja pahan pappi koettelee kestämyksemme rajoja, sillä kysymys on rankasta tunkeutumisesta pahuuden silmään. Elämäntyönsä rikospoliisina tehnyt Joensuu tietää, mihin ihminen julmimmillaan pystyy. Saarela ei kaunistele tai peittele joensuulaisia teemoja, joissa rikollisuus näyttäytyy yhä raaempana.
Olli Saarela (s. 1965) on elokuvakoulutuksen kasvatti. Hän tuli kotimaiseen elokuvaan 1997 todella lupaavana ohjaajana Lunastus-nimisellä teoksella, jossa kuvataan hienovaraisesti sisällissodan papin (Kari Heiskanen) toimintaa ja ahdistusta maaseutupaikkakunnalla. Suuri läpimurto oli 1999 valmistuut sotafilmi Rukajärven tie, jossa kerrotaan yksilön kokemuksista ja sisäisistä muutoksista sodan tilanteessa. Jatkosodan aikaan sijoittuvassa elokuvassa luutnantti Perkola (Peter Franzén) saa tehtävän johdattaa polkupyöräosaston vihollisen maille.
Olli Saarela kokeili 2000-luvulla jopa koko perheen elokuvaa, Rölli ja metsän henki, mutta 2007 valmistunut hullun rakkauden kuvaus Suden vuosi oli sisällöllisesti ja visuaalisesti täyttä elokuvaa. Minusta se on Saarelan kiehtovin, attraktiivisin ja puhuttelevin elokuvatyö, jonka keskiössä yliopistolehtori (Kari Heiskanen) yrittää selvittää rakkaussuhdettaan nuorempaan naiseen (Krista Kosonen). Saarelan tunteenomaiset visuaaliset juoksutukset saattoivat yltyä hulluuden partaalle.
=====================================================================================================
Uutuus Harjunpää ja pahan pappi esittelee paljon käytetyn Peter Franzénin Matti-Yrjänä Joensuun romaanin rikosylikonstaapelina. Viimeaikaisissa elokuvissa Franzén on jotenkin lukkiutunut koomisiin maneereihinsa, joten ennen elokuvaa odotukset olivat ristiriitaisia. Onneksi Saarela on karsinut näyttelijän pahimpia maneereita, mutta ei voi sanoa, että Franzénin Harjunpää liittyisi saumattomasti aikaisempien elokuvien ja tv-sarjan rikospoliisimuotokuviin. Johan Simberg oli Harjunpää Åke Lindmanin hienossa 1980-luvun sarjassa. Kari Heiskanen näytteli tyylikkäästi Harjunpäätä vuonna 1993 valmistuneessa kokoillanelokuvassa, jonka ohjauksesta vastasi jälleen Lindman.
Harjunpää ja pahan pappi on Leo Viirretin käsikirjoittama ja Rauno Ronkaisen kuvaama moderni rikos- ja poliisielokuva. Rikosylikonstaapeli Harjunpää tutkii outoja metrokuolemia, joiden takana saattaa olla iljettävä sarjamurhaaja. Joensuun romaanissa hänet nimetään "maahiseksi", joka on syyllinen kaikkeen ja joka näkee kaiken.
Samaan aikaan Harjunpään yksityiselämässä suru pukeutuu mustaan. Tyttären kuolema on tragedia, joka sekoittaa ylikonstaapelin mielen ja vaikuttaa syvästi perheen toimintaedellytyksiin. Olli Saarela kysyy, miten kauan yksilö voi kestää surua ja kuolemaa? Miten oma yksityinen tragedia heijastuu työhön, joka liittyy päivästä päivään pahuuden maailmaan?
Valitettavasti Harjunpää ja pahan pappi on mahalasku Olli Saarelan uralla. Peter Franzén ei ole oikea näyttelijävalinta Harjunpääksi. Saarelan luoma tyylitelty visuaalisuus on kyllä komeaa katsottavaa, mutta elokuvalla on enää vähän tekemistä Joensuun romaanihenkilön ja romaanien kanssa. Jotenkin vaikuttaa, että väkivaltaa on lisätty kaupallisista syistä. Kyllä tulee ikävä Åke Lindmanin Harjunpää-teoksia.
Ajankohtainen kommentti
Kuuntelen yleensä aamupäivisin Ylen Radio 1:n lähetyksiä. Innolla höristelen korviani, kun Markku Heikkinen johtaa keskustelua tiistaiaamuna, Kirsi Virtanen antaa palaa keskiviikkona ja Tuomas Enbuske määrittelee torstaina vieraidensa kanssa ajankohtaisia asioita. Hyvä on myös perjantaiaamun Syntymäpäivävieras, jota Seppo Konttinen vetää omalla persoonallisella ja radikaalilla tyylillään.
Äskettäin perjantaiaamun lähetyksiin palasi Risto Nordellin johtama Pähkinänsärkijä, joka lähetetään klo 10.00-11.00. Ohjelmassa eri kaupunkien joukkueet kilpailevat klassisen musiikin tietotaidossa. Vastikään mikkeliläiset kohtasivat joensuulaiset, ja Itä-Suomen vireän kaupungin joukkueessa vaikutti läänin poliisineuvos Mikko Varis. Tiedetään, että Varis tuntee klassisen musiikin, mutta kuka muistaa, että poliisineuvos on aito filmihullu. Monesti 1960-luvulla tapasi Mikon elokuva-arkiston näytännöissä Helsingissä.
Pähkinänsärkijälle pitää antaa uusi lähestysaika ja pitempi kesto. Ehdotan iltaa, sillä musiikista voi kysyä loputtomiin. Jos Ylen Radio 1 suo kansanmusiikin toivekonserteille kokonaisen illan, niin kyllä Risto Nordellin ohjelma kelpaisi samaan kastiin. Ketkä muut kuin eläkeläiset ehdimme kuunnella Pähkinänsärkijää perjantaiaamuisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti