Mies vanha, elämä pitkä * * * *




Miika Soini yllättää. Hän on ohjannut jokin aika sitten ensimmäisen näytelmäelokuvansa Thomas. Se kestää lähes kahdeksankymmentä minuuttia. Viime viikolla sen saattoi nähdä enää Kino Palatsin yhdessä ainoassa päivänäytännössä. Minä hoksasin vähälle huomiolle jääneen elokuvan vasta viikko sitten. Thomas on vuoden 2009 valkokankaalla esitettyjä kotimaisia elokuvia Muukalaisen ohella.
Lasse Pöysti (s. 1927) näyttelee entistä lääkäriä, joka asuu yksin kellarihuoneessa. Hän keittää kahvin, juo joskus lasillisen jaloviinaa ja seuraa kadun liikennettä ikkunasta, jonka alle hän on nostanut laatikon. Thomas on kiinnostunut vastapäisen talon lähikauppiaasta (Marja-Leena Kouki), joka käykin kerran tuomassa ruokaa Thomakselle. Ja sattuu pelastamaan lattialle kaatuneen miehen.
Thomas tekee päivälenkin. Hän istuu tovin läheisessä kauniissa puistossa. Seurakseen Thomas saa hiukan nuoremman vanhan miehen, oikeudessa toimineen tuomarin (Pentti Siimes), joka yrittää puhutella, aloittaa keskustelua. Thomaksen repliikit ovat niukkoja. Hän ei ilmeisestikään enää voi sietää kanssaihmisiä.
Thomas seuraa tarkasti vanhan miehen päivärutiinia. Elokuvassa ei ole mitään liikaa, tai liian vähän. Jossain vaiheessa elokuvaa Thomaksen tausta, menneisyyden salat paljastetaan. Sen Miika Soini osaa tehdä dramaturgisesti oikein, sillä tuo paljastus yllättää katsojan. Teatterista lähdettyään katsoja jää pohtimaan vanhan miehen hymytöntä, pitkää elämää,
=============================================================================
Thomas on keskitetty, niukka, hyvin rajattu elokuva. Thomaksen asunnon lisäksi tapahtumapaikkoja on vain tuo puisto. Mitään takautumia ei esitetä. Eikä vanhan miehen vanhasta radiostakaan kuulu mitään ohjeistavaa tietoa musiikin ohella. Repliikkejä on vähän, mutta kuvakerronnan intensiteetti on valtava. Hetkeksikään ei pitkästy, vaikka seuraa yhden henkilön - Thomaksen - istumista, liikkumista ja shakin peluuta pienessä asunnossa. Joskus Lasse Pöystin henkäykset ja hymähdykset livahtavat tilaan. Ei muuta.
Thomas on Lasse Pöystin, suuren teatterinäyttelijän elokuva. Suoritus on sanoin kuvaamattoman aito ja kaunis. Tässähän on testamentin makua, mutta ainakin elokuvajuhlan makua, sillä Pöysti debytoi valkokankaalla 78 vuotta aikaisemmin Suomisen perheessä.
Erinomainen on myös toinen "vanhus" Pentti Siimes (s. 1929) muutamassa kohtauksessa. Niin Siimes kuin Pöysti tulkitsevat roolinsa kasvoillaan, eleillään. Siimeksellä on sikari apunaan, Pöystillä shakkinappulat. Suoritukset ovat täydellisiä, eikä ole vaikea huomata, että nuori ohjaaja on saanut ensimmäiseen elokuvaansa potkua ja lisäarvoa näiden näyttelijöiden läsnäolosta.

Ajankohtainen kommentti

Miika Soinin Thomas-elokuva saapui teattereihin todellakin lähes huomaamatta. Elokuva sai ensi-iltansa jo marraskuun lopulla. Jotenkin tuo ensi-ilta meni minultakin ohi. Siitä annan itselleni sapiskaa. Voi olla, että elokuva jäi ilmeisesti Täällä Pohjantähden alla -rummutuksen jalkoihin.
Miika Soinin Thomas valmistui jo vuonna 2008. Se on kiertänyt useilla filmifestivaaleilla - Espoossa, Kööpenhaminassa, Sodankylässä, Haugesundissa, Mannheimissa, Prahassa sekä Kolumbiassa, Venäjällä, Makedoniassa, Ranskassa, Turkissa... Elokuva on voittanut lukuisia palkintoja näillä pienillä festivaaleilla. Ehkä Thomaksesta oli juttua Suomen lehdissä kesällä 2008, festivaalikierroksen aikana. Minä en vain huomannut. Niin, Thomas on ehditty esittää televisiossakin. Sitäkään en huomannut, joten sapiskaa saa tulla kaksin kerroin.
=================================================================================================
Miika Soini (s. 1973) on opiskellut Taik:n elokuvalinjalla. Hän on näytellyt elokuvissa. Hän on ohjannut lyhytfilmejä. Soini ihailee ruotsalaista Roy Anderssonia, 1970-luvun Erään rakkaustarinan ja Giliapin ohjaajaa. Soini on ollut mukana äskettäin Anderssonin tuotannoissa, esimerkiksi Levande-elokuvan kuvauksissa. Taik:n elokuvalinjalla opiskellessaan häntä kiusasi opetuksen liiallinen teknisyys. Soini jäi kaipaamaan syvempää sukellusta elokuvataiteeseen.
Esikoiselokuva Thomas perustuu norjalaisen Kjell Askildsenin novelleihin "Thomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset". Netissä on ilmestynyt Soinin haastatteluja. Lainaan haastattelija Päivi Suikkasta (Yle.fi): "Soini harmittelee, että tv-kerronnan huonot piirteet kuten tarpeeton leikkaus ja turha käsivarakuvaus ovat levinneet laajalti elokuvan puolelle. Juostaan tehokkaasti kamerat olalla. Elokuva silputaan kasaan leikkauspöydässä. Pitäisi muistaa, että kaikkea ei voi kuvata samalla tavalla ja tempolla. Elokuva on myös taidemuoto. Aikaan, pitkiin kuviin ja näyttelijätyön voimaan ei oikein uskota.”
Olipa mieluisaa lukea tälläista tekstiä hetkellä, jolloin James Cameronin uusi, ökykallis ja tietokonegrafiikalla höystetty actionfantasia Avatar tulee teattereihin. Se on sitä massojen elokuvaa, joka tappaa elokuvataiteen. Ja tuota elokuvaa valtamediakin on Suomessa markkinoimassa surutta - kuten 13.12. HS ja 14.12. Ylen tv-uutiset.