Coenin-veljesten patamusta komedia * * * *




Larry Gopnik (Michael Stuhlbarg) on tunnontarkka professori ja hyväsydäminen aviomies. Hän haluaa tehdä kaiken kunnolla perheessä ja työssä. Larry uskoo ikuiseen onneen ja rauhalliseen elämään. Kunnes kaikki muuttuu. Vaimolla on rakastaja. Vaimo jättää Larryn. Rakastaja aikoo muuttaa Gopnikien asuntoon. Larry taitaa uskoa muiden vakuutteluihin, mutta mitä sitten tapahtuu, kun Larryä aletaan syyttää petoksista työpaikalla.
Coenin-veljekset Ethan ja Joel ovat tehneet jälleen nautittavan ja terävän mustan komedian. A Serious Man on vinksahtaneella huumorilla höystettyä Coenia, mutta komedian pohjavireissä väreilee vakava huoli moraalittomasta elämäntyylistä ja hyvyyden katoamisesta. Coenin-veljesten päähenkilö Larry Gopnik on luottanut kanssaihmisiin. Hän on uskonut ihmisen hyvyyteen, ehkä liian naiivisti ja sokeasti. Maailma on kuitenkin niin ankara ja vaativa paikka, että se saattaa iskeä takaisin kovalla voimalla. Onko Larry Gopnik valmis ottamaan iskut vastaan?
Ethan ja Joel Coen tulivat amerikkalaiseen elokuvaan 1980-luvulla. Esikoiselokuva Blood Simple oli hämmästyttävä murhatarina Texasista. Coenit osoittivat heti suhtautuvansa maailmaan absurdilla huumorilla, joka on täynnä tummanpuhuvia sävyjä. Esikoiselokuvassa Coenit kuvasivat erikoislaatuisia ihmisiä petoksen ympyröissä - kuten sitä seuranneissa monissa muissa omaperäisissä ohjaustöissä (Barton Fink, The Hudsucker Proxy, Fargo, The Big Lebowski, The Man Who Wasn´t There, Ladykillers, Burn After Reading).
A Serious Manissa tutut teemat jauhautuvat eräänlaiseksi hullun huumorin karuselliksi, jota seuratessa katsoja ei voi olla välinpitämätön. Coenit liioittelevat ja tummentavat professorin tarinaa tavalla, joka pakottaa naurun väkisin esille. Larryn elämässä ongelmat seuraavat toisiaan. Jossain vaiheessa katsojan pitäisi sääliä professoria, mutta Coenit eivät anna tähän tilaisuutta. Nauramme hersyvästi professorille, mutta nauramme samalla itsellemme. Elämä on pahimmillansa tällaista, eikä koskaan tiedä, kuka meistä vedetään syvälle juonittelun helvettipeliin. Sitten elokuvan loppupuolella nauru muuttuu suruksi, katsojan kurkkua alkaa kuristaa, sillä Coenit eivät näytä antavan elämälle enää mitään arvoa. Ihmisen tulevaisuus on synkkä, lohduton, ja jos joku ryhtyy opastamaan ihmistä - kuten rabit - niin heidän neuvot ovat naurettavia ja tyhmiä. Jumalakin loistaa poissaolollaan.
========================================================================================
Yllättävinta A Serious Manissa on tapahtumien ajankohta. Coenit ovat sijoittaneet tarinansa vuoteen 1967. Miksi tuo vuosi? Sen yhteiskunnallisesta tilanteesta ei anneta mitään viitettä. Ehkä tapahtumavuosi 1967 on vain vitsi, coenilaista mustaa huumoria, jolla katsojaa johdatetaan harhaan. Tai ehkä Coenin-veljekset ovat halunneet näyttää tavallisen amerikkalaismiehen onnettoman tarinan, johon ei tartu yhtikäs mitään ajankohdan orastavista vapauden tuulista, radikalismin tulosta ja asennemurroksesta. Tässäkin veljekset ovat omaperäisesti omillaan. Eli: He avaavat näkymän arjen erääseen, hyvin kapeaan todellisuuslohkoon. Voi ajatella, että A Serious Man on täydellinen vastakohta esimerkiksi Oliver Stonen kaksikymmentä vuotta sitten valmistuneelle Syntynyt 4. heinäkuuta -elokuvalle.

Ajankohtainen kommentti

Yle Teema on pitänyt meitä hereillä lauantai-iltaisin. Dokumentit sodanjälkeisen elokuvan supertähdistä ja heidän työtään esittelevät elokuvat ovat kiinnostaneet laajasti. Ensin nähtiin järkyttävä dokumentti Marilynin viimeisistä sessioista, eli lukuisista keskusteluista pyskiatrin sohvalla 1960-luvun alussa. Oliko kysymys todellisista keskusteluista, jäi arvailujen varaan. Mutta mieli karrella katsoi Marilyn Monroen viimeisten vuosien elämäntapahtumia. Billy Wilderin komedia Piukat paikat sopi esitettäväksi dokumentin jälkeen, sillä tässä 1959 valmistuneessa riemupillerissä Marilyn todisti viimeistään loistavat näyttelijän (ja komediennen) kykynsä.
Viime lauantaina esitettiin dokumentti 1950-luvun tähdestä Doris Daysta, joka oli laulajana parempi kuin näyttelijänä. Aina hymyillyt ja iloinen Day asui Kalifornian pikkukaupungissa Carmelissa, jonka pormestarina toimi 1980-luvun lopulla näyttelijäikoni Clint Eastwood. Doris Dayn elokuvista näytettiin Alfred Hitchcockin ajankohtainen ja nerokas trilleri Mies, joka tiesi liikaa (1956), (alussa esille vilahtaa mm. islam-kysymys). Elokuva on kuuluisa Doris Dayn ikivihreästä laulukappaleesta "Whatever Will Be" ja Hitchcockin hovisäveltäjän Bernard Herrmannin Lontoon Albert Hallissa johtamasta sinfoniasta, jonka kuluessa ratkeaa, pystyykö salamurhaaja toteuttamaan aikeensa.
Huomenna meitä ilahdutetaan dokumentilla ranskalaisesta Brigitte Bardotista, jonka vientiarvo oli 1960-luvulla taloudellisesti laskettuna hyvin korkea. Elokuvana nähdään Jean-Luc Godardin Sen täytyi tapahtua, nyt uudella nimellä Keskipäivän aave. Tästä elokuvasta enemmän lauantaina mestariteos-sarjassani.
Teemalauantain tulevia elokuvatähti-esittelyjä ovat Rita Hayworth (19.12) ja Ingrid Bergman (26.12.).
P.S. Yle Teema sai Suomen Kuvalehden arvostetun Journalistipalkinnon. Meni oikeaan osoitteeseen. Onnea ja tsemppiä Ylen nykyisten säästösuunnitelmien puristuksessa.