ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 24

Enkelten lahti (La baie des anges, Ranska 1963) ohjaus: Jacques Demy, käsikirjoitus: Demy, kuvaus: Jean Rabier, musiikki: Michel Legrand, pääosissa: Jeanne Moreau, Claude Mann, tuotanto: Sud Pacifique Films.



Tähän elokuvaan liittyy nostalgiaa. Kun sen aikanaan näki syntyi halu käydä jossain vaiheessa paikoilla, joilla se on kuvattu. Tarkoitan tietenkin kiemurtelevaa vuorista tietä, jota pitkin auto laskeutuu Nizzan Englantilaisten promenaadille. Sen sain kokea Jacques Demyn elokuvassa joskus 1964. Kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin sain ajaa autolla saman reitin perheeni kanssa. Eikä se ajo, saapuminen Nizzaan ollut pettymys. Ei todellakaan.
Jacques Demyn (1931-1990) kuusikymmenluvun tuotanto hakee vertaistaan uudessa ranskalaisessa elokuvassa. Hän tuli parrasvaloihin kuin yhdessä yössä vuonna 1960 elokuvallaan Lola, joka on Anouk Aime´en rakkauden hymyn kruunaama, tansseja ja lauluja sisältämä karamelli Nantesista, jossa Demy varttui. Demyn sydämellinen esikoisteos on kuin kunnianosoitus Robert Bressonin Naisen kostolle tai Max Ophülsin Lola Montesille.
Suuri yleisö muistaa Demyn aina Cherbourgen sateenvarjoista (1964), tuosta huikeasta lauletusta rakkaustarinasta, jossa iki-ihana Catherine Deneuve murtautui kansainväliseen tietoisuuteen. Ylen Teema-kanavaa saamme kiittää keväällä 2009 lähetetystä Ranskan uuden aallon sarjasta, jossa myös Cherbourgin sateenvarjot esitettiin. Demyn elokuva vaikutti hyvin kestävältä teokselta, ainutlaatuiselta kolorismissaan, puvuissaan, katunäkymissään... ja Michel Legrandin musiikki lumosi.
Enkelten lahti valmistui aikana, jolloin ranskalaisen elokuvan suuri tähti Jeanne Moreau oli aktiivisimmassa vaiheessa. Kolmen, neljän vuoden aikana hän näytteli monien mestariohjaajien huippuelokuvissa - kuten Louis Mallen Yö kuuluu rakkaudelle (1959), Michelangelo Antonionin Yö (1960), François Truffautin Jules ja Jim (1961), Joseph Loseyn Eeva (1962), Orson Wellesin Oikeusjuttu (1962), saman Mallen Virvatuli (1963) ja Luis Buñuelin Kamarineidon päiväkirja (1963). Huh, huh, mikä lista.
============================================================================
Enkelten lahti johdattaa meidät myyttiselle Rivieralle, Nizzan ja Monte Carlon pelisaleihin. Jeanne Moreau on Dostojevskilta vaikutteita saaneen elokuvan ehdoton keskipiste. Hän esittää vaaleatukkaista uhkapeluri Jackieta, joka rakastelee loman aikana komean pankkivirkailijan (Claude Mann) kanssa. Jacques Demyn elokuvan pohjavire on tummempi kuin yleensä, sillä hän näyttää suorasti pelisalien loiston ja onnen, joka voi tuhoutua hetkellä millä hyvänsä. Demy tunkeutuu syvälle tyhjään elämänpiiriin, jota pelihimo hallitsee ja vallitsee.
Enkelten lahden kuuluisin repliikki kuullaan Jackie-Moreaun suusta: "Olen tingannut itseltäni, hallitsisiko Jumala numeroita. Pelistä on tullut uskontoni." Elokuvan edetessä tajuaa, että raha ei sittenkään ole pelin ainoa liikkeelle paneva voima, vaan uhkapelurit testaavat itseään. He heittäytyvät rulettipöydän imuun, jotta voisivat karkottaa tyhjyyden ja tavoittaa jännityksen, tavoittaa edes hetkellisen voiton autuuden.
Uhkapelikuvauksena Enkeltan lahti on elokuvahistorian merkkiteoksia. Sen rinnalle löytää muitakin hienoja pelielokuvia, niin kuin Norman Jewisonin Täyskäsi Kid tai Robert Altmanin California Split. Silti vain Demyllä oli kyky ja taito saada kaikki palaset loksahtamaan kokonaisuuteen. Eikä hän synkistä maalailuistaan huolimatta pettänyt itseään, sillä rakkauden voimaan uskova romanttinen Demy pulpahti pinnalle viimeistään elokuvan loppujaksoissa.
=======================================================================
Mikä oli elokuvaohjaaja Agnes Vardan (Cleo viidestä seitsemään, Onnen hetket) puolison Jacques Demyn merkitys ja asema Ranskan 1960-luvun uuden aallon elokuvassa? Koulukaupunkini filmihullukollega Sakari Toiviainen kirjoitti 1996 läpinäkyvän teoksen Ranskan uudesta aallosta. Kirjan nimi on "Elokuvan hengenveto". Toiviainen sijoittaa Jacques Demyn elokuvalehti Cahiers du Cineman filmihullujen (esim. Godard, Truffaut, Chabrol, Rivette) ja Pariisin vasemman rannan ryhmien (esim. Resnais, Varda, Marker) välimaastoon. Toiviaisen mukaan cahierslaisiin Demyn liitti filmihulluus sekä nuorena syntynyt tietoisuus elokuvasta kutsumuksena, ainoana mahdollisena ammattina. Vasemman rannan intellektuelleihin Demy kiinnittyi vaimonsa Vardan tähden. Samoin Demy liittyi henkisesti heihin, koska oli määrätietoinen oman tiensä kulkija.
Lainaan lopuksi Toiviaista: "Demy on Balzacin ja Faulknerin kaltainen maailmojen rakentaja: näiden kirjailijoiden lailla hän ei luonut niinkään erillisiä teoksia kuin perustarinasta käsin ajassa ja tilassa levittäytyvien elämänkohtaloiden verkoston, jossa henkilöhahmot jatkavat olemassaoloaan elokuvasta toiseen..."