Woody Allen pistäytyi kotikaupungissaan * * * * *






Tuottelias ohjaaja-koomikko Woody Allen työskenteli muutaman vuoden Euroopassa - viimeksi syntyi Espanjassa mainio Vicky Cristina Barcelona. Osittain oli kysymys rahoitusongelmista Yhdysvalloissa, sillä elokuvayhtiöt eivät ole enää jaksaneet panostaa Alleniin. Toisaalta Allenia on aina arvostettu elokuvaohjaajana enemmän Eurooopassa.
Kannattaa myös muistaa, että elokuvantekijänä Allen on aina ihaillut enemmän eurooppalaisia kuin amerikkalaisia ohjaajia. Melkein pakkomielteen omaisesti Allen osoitti 1970-luvun ja 1980-luvun alun elokuvissaan kunnianosoituksia Ingmar Bergmanille - miksei joskus Federico Fellinillekin. Niin, totta vie, ehkä Allenille teki hyvää oleskella jonkin aikaa eurooppalaisessa todellisuudessa. Hetkinen! Ei Allen jäänytkään pitemmäksi aikaa New Yorkiin, vaan hän aloitti heinäkuussa Lontoossa uuden elokuvansa kuvaukset. Sen nimi on Yoy Will Meet A Tall Dark Stranger. Pääosat näyttelevät Antonio Banderas, Sir Anthony Hopkins, Josh Broilin ja Naomi Watts.
=================================================================================================
Sata vuotta täyttävässä Kluuvikadun Maximissa pyörivä Whatever Works tapahtuu kokonaisuudessaan New Yorkissa. Niin kuin kirjailija Paul Austerille myös Allenille New York, etenkin Manhattan, on ollut taiteellisen luomisen sielun maisema ja elokuvien henkilöiden kohtauspaikka. Allenin pääteoksissa Annie Hall (1977), Manhattan (1979) ja Hannah ja sisaret (1986) New York paikkoineen ja kulttuuri-ilmiöineen on tärkeässä osassa. Näkee, miten Allen on sitoutunut kotikaupunkinsa urbaaniin maisemaan. Hän suo New Yorkille jopa turistimaisia rakkaudentunnustuksia - esimerkiksi käynti katselemassa Vapauden patsasta.
Whatever Works lähenee hyvin olennaisesta näkökulmasta Paul Austerin romaaneja. Molemmat New Yorkin kuvaajat esittävät, että sattuma saattaa merkitä odotettua enemmän ihmisen elämässä. Jos onnea oikein etsii, niin tuskin se saapuu, sillä onni saapuu, jos on saapuakseen. Woody Allenin elokuvassa onni ilmestyy sattumalta - vaikkapa itsemurhaa yrittävän päähenkilö Boris Yellnikoffin (Larry David) hypätessä ikkunan läpi kadulle.
Woody Allenin alter ego Boris on Whatever Worksissa kvanttimatemaatikko, nero, joka oli vähällä voittaa Nobelin palkinnon. Hän on ollut aviossa, mutta eronnut - kukapa tavallinen ihminen neron kanssa jaksaisi elää pitempään ja päinvastoin. Ikääntynyt mies asuu yksin luukussaan, tapaa älykkäitä ystäviään kulmakapakassa ja puhuu loputtomiin elämästä. Melkein joka toinen sana ilmaisee Boriksen ärtymystä maailmasta, joka on ahne ja paha. Kyllä Boriksen kannanotot suhahtavat maaliin, vaikka katsomossa tekee joskus tiukkaa kuunnella hänen yksinpuheluaan.
Boris Yellnikoff on todella vihainen, todella äreä, eikä hän muutu kovin paljon kohdatessaan kadulla värjöttävän tytön. Hän on Mississippistä New Yorkiin karannut naivi Melodie St. Ann Celestinen (Evan Rachel Wood), jota äiti on kuskannut missikisoissa. Boris suostuu ottamaan tytön asumaan luokseen - hiukan samalla tavalla kuin Charles Chaplin yksinäisen ja asunnottoman tytön Ritari Siniparrassa (1947). Niin Chaplinilla kuin Allenilla nämä tytöt saavat tilaisuutensa menestyä elämässä.
=========================================================================
Whatever Worksissa Boris kohtaa vastustuksestaan huolimatta onnen, New Yorkiin tupsahtava Melodien äiti (Patricia Clarkson) kohtaa kaksi onnea ja lopulta Melodien isäkin (Ed Begley Jr.) löytää itsensä ja todellisen seksuaalisuutensa. Eikä Melodiekaan aikaile, kun todellinen rakkaus kurkkii kulman takana. Mutta sitä ennen tytön täytyy tehdä tilit selviksi Boriksen kanssa, sillä heidän välilleen on kasvanut luottamus ja ystävyys. Ehkä jotakin vielä paljon enemmän. Boriksen ja Melodien suhde viittaa Manhattaniin, jossa Allenin esittämä Isaac Davis ihastui huomattavasti nuorempaan Tracyyn (Mariel Hemingway).
Whatever Works on hauska, vihainen, puhelias, romanttinen ja vapauttava musta komedia. Woody Allen on ennenkin valittanut maailmanmenosta ja -tilasta. Ikäännyttyään (s. 1935) hänestä on tullut jopa ylivihainen, ylikriittinen ja ylipenseä. Se voi ärsyttää monia katsojia, mutta jos elokuvassa haluaisi nähdä jotain omakohtaista, niin samalla tavalla kuin päähenkilö Boris myös ikäpolvemme kriittiset ihmiset vihastuvat yhä herkemmin asioista, joita ympärillämme tapahtuu. Siinä mielessä Woody Allenin uusin elokuva on täydellistä intellektuaalista herkkua, mutta on se myös tavattoman upea, pulppuavalla huumorilla höystetty kuvaus nuoruudesta (Evan Rachel Wood on suloinen löytö), rakkaudesta, seksuaalisuudesta, ennakoluulottomuudesta ja kyvystä hyväksyä erilaisia elämäntapoja.
Niin, ja nyt ei haikaillla Ingmar Bergmanin perään, vaan Whatever Worksin elokuvallinen viite kohdistuu - yllätys, yllätys - Orson Wellesin Pahan kosketukseen (1958).

Ajankohtainen kommentti

Tv-kanavat hakevat säästöjä jakelumaksuista. Ranskalais-amerikkalaisella Digitalla on Suomessa monopoli tv-ohjelmien jakelussa antenniverkkoon. Digitan hintoja pidetään liian korkeina. Julkisen palvelun Yle ja kaupalliset kanavat vaativat hintoja alas. Yle tilittää tiettävästi jakelusta Digitalle vuositasolla 35 miljoonaa euroa. Ylessä sitä pidetään liian korkeana hintana. Paradoksaalisesti Digita oli aikanaan Ylen omistama jakeluyhtiö. Yle meni sitten säästösyistä myymään yhtiön ulkomaille. Ylen nykyisessä rahapulassa Digitan omistaminen olisi kuin vartioisi kruunun jalokiveä.
Ylessä puhaltaakin parhaillaan säästökuuri. Yle ei aio enää välittää suomalaiskoteihin kaikkia suuria kansainvälisiä urheilutapahtumia. Ei ilmeisesti vuoden 2012 yleisurheilun EM-kisoja, jotka pidetään Helsingissä. Tämä saattaa olla vaaarallista, jos ajatellaan Ylen hyviä katsojaosuuksia. Kuten kirjoitin alkusyksyllä, niin esimerkiksi kesäkaudella urheilutapahtumat keräsivät jopa miljoonaylesöjä Ylen kanavilla.
Toinen säästökohde olisi FST5, eli suomenruotsalaisten oma ruotsinkielinen tv-kanava, jolla tosin esitetään ohjelmat suomeksi tekstitettyinä. Ylessä on syntynyt ajatus lakkauttaa koko kanava. Tosin tämä on vielä spekulaatiota, mutta varmasti yksi mahdollisuus, koska Ylen täytyy karsia kulujaan media-maksun tullessa käyttöön vuonna 2012. Muistetaan, että aikanaan ruotsinkielinen FST esitti tuotoksensa TV1:n ja TV2:n ohjelmistoissa. Menetelmä toimi erittäin hyvin, ja suomalaisetkin saattoivat siirtyä helposti katsomaan ruotsinkielisiä ohjelmia. Digihuumassa päätettiin luopua käytännöstä ja rakentaa ruotsinkielisille oma kanava. Sitä ei katsota.
============================================================================
Millennium-hypen aikana uskottiin, että perustamalla tv-kanavan saa luvan "painaa rahaa". Uskottiin, että digiaika tuo lukuisia uusia kiinnostavia tv-kanavia yleisön ulottuville. Uskottiin useisiin kanavanippuihin, koska digitalisointi teki lähetystaivaasta lähes rajattoman. Vaikka moni (allekirjoittanutkin) varoitti 2000-luvun vaihteessa liiallisesta optimismista: Suomi on niin pieni maa, että ei tänne mahdu useita kannattavia tv-kanavia.
Yle uusii ohjelmia pääkanavillaan ja Teemalla niin paljon päivällä ja illalla, että eikö uusintamyllyä voisi hiukan höllentää. Jäisi ohjelmapaikkoja FST:n ruotsinkielisille ohjelmille - esimeriksi uutisille ja ajankohtaispaketeille. Ne ovat olleet aina hyvää laatutasoa FST:n tuotannossa. FST5:llä nykyisin esitettävät tasokkaat pohjoismaiset sarjafilmit voisi aivan hyvin lähettää Ylen pääkanavilla. Tässä muutostilanteessa FST:n suomenruotsalaiset toimittajat säilyttäisivät työpaikkansa.
P.S. Suomi saa vuodenvaihteessa jälleen uuden tv-kanavan - tai aivan uuden tv-yhtiön. Tiettävästi kanadalaisten rahoilla meillä alkaa toimia Suomi-TV, jonka ohjelmisto annettujen ennakkotietojen mukaan olisi perhekeskeistä. Ei siis väkivaltaa ja muuta vastenmielistä ohjelmaa prime timessä.
Saa sitten nähdä, karsiiko lama tv-kanavia. Sopii kysyä, miten käy MTV3:n maksullisen Maxin, jos suomalaisia formulakuskeja ei enää nähdä F1-kilpailuissa. Tuntuisi, että kukaan ei jaksa enää innostua formuloista, jos Räikkönen tai Kovalainen loistavat radoilta poissaolollaan. Entä miten käy iltapäivälehtien urheilusivujen, jonne ei saa enää sivukaupalla Räikkös-uutisia?