Sundancen voittaja Helsingissä * * *



Helsingin elokuvaohjelmistoon tuli riippumaton väli-amerikkalainen elokuva Ei nimeä (Son nombre). Se voitti alkukeväällä Sundance-filmifestivaalin pääpalkinnon. Elokuvassa seurataan teinityttö Sayran elämää kaupunkitodellisuudessa ja jengisotien arkipäivää. Tyttö elää julmassa, väkivaltaisessa maailmassa, mutta haluaa etsiä parempaa elämää, haaveilee lähdöstä Yhdysvaltoihin. Ennustajan mielestä se ei ole Jumalasta kiinni, vaan Paholaisen käsissä. Sayra aloittaakin matkan jengiläis-nuorukaisen kanssa tavarajunan katolla. Pyritään halki Meksikon uuteen maailmaan, unelmien Amerikkaan.
Elokuvan takana on amerikkalainen Focus Features International, jonka ohjelmistosta Helsingissä on parhaillaan päällä ainakin Sam Mendesin sykähdyttävä matkakomedia Kohti uutta. Ei nimeä -elokuva on Cary Fukunakan ravisuttava esikoisohjaus. Juuri tällaisia uusia, tavanomaisesta poikkeavia ja tuoretta näkemystä edustavia riippumattomia elokuvia on esitetty parin vuosikymmenen ajan Sundance-festivaaleilla, Yhdysvaltain Park Cityssä. Festivaali on ollut monelle nuorelle elokuvantekijälle portti laajempaan tietoisuuteen.
Muistettakoon vaikka vuosi 1989, kun Steven Soderberghin omaperäinen esikoiselokuva ...seksiä, valheita ja videonauhaa voitti Sundancen pääpalkinnon. Sen jälkeen sen tie vei Cannesin filmifestivaaleille. Nykyisin Soderbergh on tuottelias ohjaaja, joka jakaa aikansa kaupallisten (Ocean´s Eleven -elokuvat, Solaris, Traffic) ja kunnianhimoisten (Kafka, Erin Brockovich, Jaettu Berliini, Che-filmit ja uusin Ilmiantaja) elokuvien kesken.
Kunnia Sundance-festivaaleista kuuluu näyttelijälegenda ja ohjaaja Robert Redfordille. Festivaali riippumattomalle elokuvalle perustettiin aikoinaan Redfordin aloitteesta. Vuonna 1981 Redford ideoi Sundance-instituutin, joka koulutustoiminnan lisäksi on kokeillut elokuvien web-näytäntöjä eli Internet-näytössarjoja. Instituutti toimii pyrkimättä tuottamaan voittoa. Tämä monipuolinen elokuvakulttuurin edistäminen ja tukeminen on tärkeä osa demokraattina ja humanistina tunnetun Robert Redfordin elämäntyötä. Hän on edelleen mukana Sundancen elokuvakulttuurityössä.

Ajankohtainen kommentti

P.S. eli TV1:n uusi viihteellinen ajankohtaisohjelma Puoli seitsemän tulee keskiviikkona, torstaina ja perjantaina. Peter Nymanin ja Marja Hintikan juontamassa ohjelmassa studioon kutsutaan aina yksi vieras. Hän on kuin aasinsilta aiheisiin, joita käsitellään hölynpöly-meiningillä. Jälleen saatiin ohjelma, jossa julkkikset vierailevat ja juontajat puffaavat toisia ohjelmia. Sunnuntai-illan TV1:n keskiluokkaisessa ja keskinkertaisessa haastatteluohjelmassa Arto Nybergissä, jota tuottaa Liisa Akimoffin Production House, esitellään taas ihmisiä, joilta on tulossa myyntiin levy tai kirja. Kehtaako joku vielä väittää, ettei julkisen palvelun Yle olisi kaupallistunut ja viihteellistynyt.
Ärsyttävintä P.S. -ohjelmassa on Ylen nuorten radiosta palkattu juontaja Hintikka, joka keikistelee ja hymyilee joka kuvakulmassa. Hän lienee niin innostunut uudesta tehtävästä, että ei pysty millään asialliseen tv-työskentelyyn. Juontajan tyylistä puuttuu journalistinen ote. Hän istuu studiossa ihastellen mahdollisuutta tavata julkkiksia ja tähtiä. Kauankohan Canal+ - jalkapallostudiossa aikanaan vakuuttanut Peter Nyman jaksaa viihtyä Hintikan parina?
Hei, ottakaapa siellä Ylen televisiossa mallia radiostanne: Siis esimerkiksi miten tekevät keskusteluohjelman ja luovat sille vankan sisällön Markku Heikkinen (Yle Radio 1, tiistaiaamu) ja Tuomas Enbuske (Yle Radio 1, torstaiaamu).