Viisaita neuvoja Eric Cantonalta * * * *




Työläisperheessä kasvanut Kenneth Loach (s. 1936) opiskeli teatteria ja lakia Oxfordin yliopistossa. Hän osallistui kokeellisen teatteriryhmän toimintaan ja hakeutui 1960-luvun alussa töihin BBC-tv -yhtiöön. Täällä Loach ohjasi Tony Garrettin tuottamia tv-elokuvia. Kaksikon sarjasta "The Wednesday Play" tuli käsite. Meilläkin nähtiin 1960-luvun loppupuolella Loachin ohjaama Kati, tule kotiin. Laajempi kiinnostus Loachiin syntyi, kun Magna-Filmi toi Orioniin Loachin ravisuttavan Family Life - varttumisen tuska (1971). Loach kertoi herkästä Janice-tytöstä, joka ei kestä vanhempiensa jatkuvaa painostusta. Yhteiskuntakriittinen elokuva oli mielisairaalakuvaus ja ajankohdan edistyksellisen huippupsykiatrin R.D. Laingin ajatusten kudelma.
Kenneth Loachin elokuvatuotanto on laaja. Hänet on opittu tuntemaan englantilaisen arkirealistisen elokuvan kärkinimenä. Elokuvat kuten Kes/Poika ja haukka (1969), Musta Jack (1979), Fatherland (1986), Hidden Agenda (1990), Riff Raff (1991), Ladybird, Ladybird (1994) ja Bead and Roses (2000) ovat tärkeitä merkkkipaaluja Loachin uralla. Uusin elokuvatyö Looking for Eric Cantona on täysveristä Loachia. Jalkapalloa intohimoisesti seuraavat saavat elokuvasta lisäbonuksen.
=========================================================================
Looking for Eric Cantona kertoo keski-ikäisestä posteljoonista, joka ei saa elämäänsä hallintaan. Hänen perhe-elämänsä tökkii. Toisaalta Eric varjelee suurta salaisuutta, joka varjostaa hänen jokapäiväistä elämäänsä. Eric ei ole päässyt irti nuoruutensa suuresta rakkaudesta Lilystä. Eric haluaisi kohdata Lilyn uudelleen, mutta se ei ole yksinkertaista. Ericin elämä suhahtaa syöksykierteeseen, ja hädän hetkellä hän hakee apua ranskalaiselta kaimaltaan, jalkapallotaituri Eric Cantonalta.
Eric Cantona (s.1966) varttui jalkapalloilijaksi Pariisissa. Hän halusi jo nuorena pelata englantilaisessa mahtiseurassa Manchester Unitedissa. Unelmista tuli totta, ja taitava pallonkäsittelijä Eric Cantona loisti "King Ericinä" Manun hyökkäyksessä vuosina 1992-1997. Jalkapallouran jälkeen sanavalmis ja filosofinen Cantona kokeili elokuvassa. Hän näytteli 1998 Monsieur de Foix’n roolin Shekhar Kapurin elokuvassa Elisabet. Eikä yhtään huonosti.
Sen tähden ei ole mikään yllätys, että elämän rankoista realiteeteista kertova Kenneth Loach valitsi Eric Cantonan uuteen elokuvaansa. Looking for Eric Cantona toimii erinomaisesti. Cantonoiden kaima-asetelma on oikeastaan näppärä keksintö Loachilta. Fantasia-ainestenkin käyttö viehättää, tuo hengähdystauon realismiin. Näin Loach saa kerrottua syvemmin elämästä, jota toinen hallitsee, mutta toinen on saattanut sen kaaokseen. Loach ei tarvitse nyt psykiatrisia neuvoja, vaan maalaisjärjellä ajatellut totuudet riittävät melko pitkälle.

Ajankohtainen kommentti

Olen juuttunut kuuntelemaan Ylen Radioteatterin uutta kuunnelmasarjaa Täällä pohjantähden alla. Sarja perustuu kuten tunnettua Väinö Linnan romaanisarjaan, joka kuvaa pitkäkestoisesti Koskelan perheen elämää Pentinkulmalla. Edvin Laine ohjasi 1960-luvun lopulla romaanista kaksiosaisen elokuvan: Ensimmäinen osa Täällä pohjan tähden alla toimi hyvin, mutta jatko-osa Akseli ja Elina sortui romanttiseen höttöön.
Yle Radio 1:n kuunnelmasarjalla on ollut kolme dramaturgia. Hiukan ulkokohtaisesta alkupuolesta vastasi Leena Lander, keskiosan tiukkuuden loi Juha Seppälä ja loppuosasta vastaa Hannu Raittila. Kuunnelma on parantunut selvästi kestonsa aikana. Näyttelijät ovat löytäneet ilmaisuun vahvan epiikan - etenkin Ilkka Heiskanen Akseli Koskelana. Jo äänellisesti hän tekee loistavaa työtä. Rooliin on tarttunut miehuuden koko karheus, ikävä ja alakulo, suru ja ilo.
En ole kuunnellut viime vuosina kovin montaa kuunnelmaa. Vasta tänä vuonna olen ottanut radion päiväohjelmaani. Lukekaapa Hannu Raittilan hieno omakohtainen kirja "Ulkona" (2008), jossa hän käy sähköpostikeskustelua Leena Landerin kanssa Pohjantähden dramatisoimisesta. On Raittilalla osuva kantakin kuunnelman tekoon: "Radiodraama on luonteeltaan intiimiä verrattuna elokuvaan tai suuren näyttämön teatteriproduktioon. Siksi joukkokohtauksetkin on tehtävä tätä ominaisuutta kunnioittaen. Laajoista kohtauksista on kaivettava osiin ydin ja keskitettävä dialogi vain muutaman henkilön väliseksi. Näyttämöllisesti, mikä radion tapauksessa tarkoittaa akustisesti, pelataan etualan ja taustan suhteella. On luotava kohtaukseen tihennetty etuala, kohtauksen intiimi keskiö, jonka taustalla muu toiminta kuuluu viitteellisenä kumuna."
Juuri tähän Yle Radioa 1:n Pohjantähti-sarjassa on päästy.