Mies vailla moraalia * * *


Viime kerralla sivusin amerikkalaisohjaaja Steven Soderberghia (s. 1963). Tietoisuus nuoresta ohjaajasta kiiri maailmalle kaksikymmentä vuotta sitten, kun Soderberghin kengännauhabudjetilla toteutettu ...seksiä, valheita ja videonauhaa voitti Cannesin filmifestivaalien pääpalkinnon. Parissa vuosikymmenessä Soderberghistä kehittyi tuottelias ja laadukas ohjaaja, joka on saavuttanut isoja kaupallisiakin menestyksiä (etenkin Ocean Elevens -sarja).
Steven Soderbeghin uusin elokuva Ilmiantaja on kiinnostava analyysi amerikkalaisen liike-elämän harmaasta alueesta ja johtotason ahneuden politiikasta. Elokuva perustuu tositapaukseen, josta on laadittu kirjoja. Helsingin ohjelmistoon elokuva tuli parisen viikkoa sitten.
Ilmiantajan päähenkilö on biokemisti Mark Whitacre (Matt Damon), joka toimii johtotehtävissä maissibisnekseen keskittyvässä amerikkalaisessa suurfirmassa. Maissista jalostetaan tuotetta, jota myydään globaalisti. Mark Whitacre on saanut selville, että firman isot johtajat ovat luoneet maailmanlaajuisen kartellin, jossa hinnoista sovitaan. Toiminta on laitonta, joten biokemisti Whitacre päättää paljastaa asian FBI:n agenteille.
Mark Whitacresta tulee eräänlainen ilmiantaja. Hänen mielensä liikkuu kuin propelli; oikeastaan hän on mielen kameleontti, joka ikään kuin pyörittää huijauksen kaleidoskooppia. Whitacren hulluudesta on kehittynyt älykkyyden elävä, mutta myös vaarallinen väline. Mies on patologinen valehtelija, jonka motiiveista on vaikea saada selvää. Pelaako hän sittenkin omaan pussiinsa paljastaessaan yrityssalaisuuksia? Vai kokeileeko vain älykkyytensä rajoja ja moraalinsa joustavuutta.
======================================================================
Steven Soderberg on rakentanut jännittävän elokuvallisen palapelin, josta kuoriutuu koko ajan uusia ja uusia salaisuuksia. Katsoja ei lopultakaan ole varma, onko kysymys vakavasta sairaskertomuksesta vai mustasta komediasta, joka nauraa kaikille ja kaikelle.
Vaikka Matt Damon on loistava ja sivuosiin on saatu erinomainen miehitys, niin lopulta Ilmiantaja on hiukan liian kirjallinen elokuva. Mutta Mark Whitacren tarinan taustalle ohjaaja on luonut toimivan visuaalisen ilmiasun. Amerikkalaisesta kaupunki- ja yritysmaailmasta annetaan häpeämättömän harmaa kuva.

Ajankohtainen kommentti

Ylen Italian kirjeenvaihtaja oli tehnyt hyvän raportin Yle Radio 1:n Kulttuurituntiin (9.11.). Raportissa esiteltiin Italiassa viriävää vastarintaa, joka kohdistuu pääministeri Silvio Berlusconin politiikkaa, tv-strategiaa ja yksipuolista naiskäsitystä vastaan. Nuorista naisistahan on tehty pelkkiä seksiobjekteja Berlusconin kaupallisilla tv-kanavilla. Nyt Berlusconia on ryhdytty arvostelemaan Italian lehdistössä ja internetissä. Oppositiopoliitikotkin alkavat saada tarpeekseen pääministeristä. Oikeudenkäyntejäkin ollaan aloittamassa, sillä Berlusconia epäillään veropetoksesta. Tämä liittyy pääministerin veroparatiisiyhtiöihin ja tv-oikeuksien hankkimiseen.
Hyvä näin, mutta minkälainen vallankäyttäjä Silvio Berlusconi oikein on saapasmaassa? Hän johtaa tietenkin pääministerinä oikeistolaista politiikkaa. Hänen mediavaltansa lonkerot ulottuvat joka puolelle. Italiassa Berlusconi on luonut kaupallisen mediavaltakunnan - vähän samaan tapaan kuin australialassyntyinen Robert Murdoch Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Mutta miehillä on eroja.
Robert Murdochilla on monimedia-imperiumi. Hän hallitsee katsojien tunteita ja mielipiteitä Fox-television ja Twentieth Century Fox-filmiyhtiön kautta Amerikassa (mm. oikeistolaista Sarah Palinia buffataan tv-kanavalla). Murdoch häärää lehtibisneksessä Australiassa. Hän omistaa Britanniassa bulevardi- (mm. The Sun) ja laatulehtiä (mm. The Sunday Times). Hänellä on kaapeli- ja satelliittikanavia sekä Britannian menestynein digitaalinen maksutv-alusta (BSkyB).
Parhaillaan moguli levittää valtaansa verkkopuolelle. Hän uskoo voivansa kehittää ansaintalogiikan yhdysvaltalaisen Wall Street Journalin nettiversiolle, vaikka muut mediatalot joutuvat jakamaan ilmaiseksi aineistoa nettiin. Ja onpa Murdoch saanut luotua Berlusconin kauhuksi Italiaan maan suosituimman maksutv-yhtiön.
=============================================================================
Silvio Berlusconi ja Robert Murdoch eroavat siinä, että jälkimmäinen ei ole poliitikko. Jos ei sitten massojen mielten poliitikko. Italian pääministeri on luonut poliittisen valtansa pitkälle Fininvest- ja Mediaset -yhtiöiden avulla. Berlusconi kerää miljardeja lehti- ja kirjakustantamojen, Medusa-video- ja filmiyhtiön ja kuuluisan AC Milan -jalkapalloseuran kautta.
Mutta mikä vaarallisinta: Berlusconi vaikuttaa kansan tajuntaan kolmen valtakunnallisen kaupallisen tv-kanavan kautta. Niiden tavaramerkiksi muodostuivat vähäpukeiset tytöt ja aivoton viihde. Voisi ajatella, että nuo tv-kanavat ovat samalla kuin valtava vaalirahoituspaketti, jolla turvataan yhden puolueen ja poliitikon näkyvyys.
Silvio Berlusconin tv-kanavien katsojaosuus oli viime vuonna hiukan yli 42 %, kun julkisen palvelun tv-yhtiö RAI pääsi vajaaseen 36 %:n osuuteen. Tänä vuonna Berlusconin Mediaset-televisioyhtiön kanavien on arvioitu lisänneen jälleen katsojaosuuksia.
Taannoin kerroin, että Berlusconi on levittänyt valtansa myös julkisen palvelun RAI -tv -yhtiöön. Pääministeri hankki oikeuden nimittää RAI-yhtiön hallituksen. Hän puuttuu jopa johtajien valintoihin.
==================================================================================
P.S. Suomenkin mediataloissa on mietitty pitkään, miten saataisiin rahaa lehtien nettiin syötetystä aineistosta. Sitähän jaetaan ilmaiseksi, koska internet on ilmainen ja vapaa. Ilta-Sanomien nettisivustojen on arvoitu olevan luetuimpia (=klikatuimpia) Suomessa. Toisaalta lehden printtiversion levikki on laskenut jatkuvasti. Ei mikään ihme, sillä netti syö printtiä. Tällä viikolla Ilta-Sanomia myytiin 90:llä sentillä (normaali 1,20 euroa) esimerkiksi S-Marketin kassalla. Silmät oli pudota päästä, sillä tänään perjantaina myyntihinta oli enää 70 senttiä.