1970-luvun alkupuoliskoon sattuu amerikkalaisen Paramount-yhtiön ehkä viimeinen suuruuden aika, mitä tulee elokuvien laatuun. Nuori Francis Ford Coppola ohjasi yhtiölle Kummisedät, mutta myös Roman Polanski loi uransa huippuelokuvan Chinatownin ja lisäksi Paramount oli tuottamassa sellaisia hienoja elokuvia kuin Kerta vielä, Sam. Harold ja Maude, Kultahattu, Kuulustelu, Nashville, Maratoonari...
Mario Puzon romaaniin perustuva Kummisetä oli magnum opus. Tiedetään, että Coppola ei saanut yhtiössä vielä täyttä taiteellista vapautta, mutta silti hänen ohjaustyönsä kestää minkä tahansa vertailun. Marlon Brando on suvereeni Vito Corleonena, nuori Al Pacino on tulossa esille ja Robert Duvall tulkitsee terävästi Corleonen perheen neuvonantajaa.
Kuvaus, lavasteet, musiikki ja koko näyttämöllepano viittaavat Coppolan tajuun amerikkalaisen elokuvan historiasta: Tuskin Kummisetä olisi syntynyt ilman Citizen Kanea ja Mahtavia Ambersoneja, siis noita hauraan jättiläisen Orson Wellesin 1940-luvun elokuvia tai George Stevensin 1950-luvun Paikka auringossa -tragediaa ja Jättiläistä. Mutta heti täytyy huomauttaa: amerikanitalialaisella Coppolalla oli tilaisuus luoda kuviin, tunnelmiin ja henkilöiden sosiaaliseen käyttäytymiseen huomattava lisäarvo - eli italialaisuus kauneimmillaan ja rumimmillaan.
=====================================================================================================
Valitsen Kummisedän kakkososan muutamasta syystä: Se on Martin Scorsesen Sudenpessä sykähdyttäneen Robert De Niron todellinen läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen; se on Coppolan taiteellisen vapauden uljas kukinta; ja siinä Vito Corleonen tausta ja kehitys mafiapomoksi saavat selityksensä. Niin ja kakkososassa on uljas vierailu Corleonen perheen sukumailla Sisisiliassa. Ohjauksellisesti elokuva on täysin luonteva kahden aikatason vuorottelupeli.
Valitsen elokuvan myös tuon vuosien 1972-1976 poliittisen tiedostamisen ajan muiston tähden. Elokuva-arkiston kirjastoon tuli amerikkalainen vaihtoehtoelokuvalehti, yliopistojen campuksilla levinnyt Jump-Cut. Ei niitä arkiston kirjaston lehtiä ja kirjoja niin vain saanut lukea (arkisto ja Sekl toimivat samoissa tiloissa Eteläranta 4:ssä), mutta sain Jump-Cutin käsiini ja luin siitä artikkelin, jossa Kummisetä II sai marxilaisen elokuvan sädekehän ylleen.
Minäkin uskoin vuosia lehden analyysiin. Siinä ajanjaksossa se vaikutti todella pätevältä. Mutta nähtyäni myöhemmin Coppolan elokuvan uudelleen ja uudelleen, niin tuo marxilaisuus ei enää paistanut silmiin. Kummisetä II arvioitiin valmistusajankohdan aatteiden ja ilmiöiden pohjalta. Eikä siinä ollut mitään pahaa.
Kummisetä I (1972) kattoi kronologisesti vuodet 1946-1951. Kieltämättä Corleonen perheestä annetaan hiukan ihannoiva kuva. He ovat Amerikkaan tulleita siirtolaisia, jotka etsivät unelmaa, mutta tahrasivat sen rikollisella toiminnallaan. Kummisetä II jatkaa saagaa seitsemän-kahdeksan vuotta Vito Corleonen kuoleman jälkeen (muistamme aina kohtauksen, jossa villatakissa käyskentelevä Marlon Brando lyyhistyy tantereeseen).
 |
| Francis Ford Coppola |
Corleonen perheen kunnia ja kirous ovat edelleen vahvasti esillä. Vito-isän opetukset ovat tarttuneet Michael Corleonen (Al Pacino) tajuntaan. Hän muistaa, miten isä kerran muistutti poikaansa: "Pidä ystävät lähelläsi, mutta viholliset vielä lähempänä. Vitolla oli jonkinlainen moraali rikollisissa toimissaan, mutta Michael edustaa uuden ajan mafiapomoa. Hän voi lähteä mukaan vastenmielisiinkin toimintoihin. Hänelle väkivalta ei tuota ongelmia. Vito-isän ihailemasta pojasta kehittyy kylmäverinen tappaja, joka ei säästä omiakaan (John Cazalen esittämän onnettoman Fredon kohtalo).
Kummisetä II on ykkösosan kritiikki ja täydennys. Ehkä juuri tässä mielessä marxilaisuus kiedottiin kakkososan ympärille. Eikä voi kyllin kehua Francis Ford Coppolan taitoa miljöökuvauksessa ja ajankohtien havainnoinnissa. Elokuva antaa lähes historiallis-sosiologisen kuvan 1920-luvun New Yorkin siirtolaisten toiminnasta ja elämänpiiristä. Samoin 1950-luvun Amerikka on luonnehdittu elävästi ja monipuolisesti. Eikä Coppola säästä maanmiehiäkään, vaan nostaa Sisilian mafian julmuudet tapetille.
Ykkösosassa kerronta saattoi viipyillä, väkivalta esitettiin melkein eeppisenä tapahtumien kuorrutuksena. Kummisetä II näyttää väkivallan suoraviivaisemmin, lyhyempinä, mutta äärettömän tehokkaina ja julmina otoksina. Jos Robert De Niro on elokuvan lisäbonus, niin esimerkiksi Al Pacinon esittämän Michael Corleonen vierailu Havannassa tuottaa samanlaisen lisäarvon - joskin se liittyy myös kiinnostavasti historialliseen murrokseen. Kapitalismi murtuu Kuubassa Fidel Castron vallankumouksen vyöryessä maahan. Havanna-jaksot ovat loistavaa elokuvaepiikkaa.
Kummisetä II:n kiinnostava yksityiskohta on gangsteripomo Hyman Rothin esittäjä. Hän on Lee Stasberg, New Yorkin Actors Studion perustaja, Brandon, Pacinon, De Niron ja monen muun Kummisedissä näyttelevien lahjakkuuksien koulutuksen taustapiru.
=====================================================================================================
Francis Ford Coppolan Kummisedästä ilmestyi 1981 täydellinen eeppinen versio. Sen kesto on kuusi tuntia ja 45 minuuttia. Esselte-Video toi sen Suomeen 1991 VHS-formaattina. Samana vuonna sai ensi-illan Fracis Ford Coppolan Kummisetä-trilogian päätösosa, Kummisetä III (1990), jonka huikaisevat loppuhetket koetaan Sisiliassa, Palermon oopperan portailla.
New Yorkin "Hell´s Kitchenissä", Manhattanin länsilaidalla kasvaneen Mario Puzon (1920-1999) romaani ilmestyi meillä 1970-luvun alussa. Suomentaja oli kriitikkoystäväni, kotkalaislähtöinen Pekka Hakala, joka toimi 1960-luvulla filmitoimittajana Mainos-Televisiossa. Tapasin Puzon sensaatiomaisen Kummisetä-romaanin tulevan suomentajan ensimmäisen kerran 1965 Haminassa, ollessani RUK:ssa. Hakala järjesti paikalliseen kirjastoon runoillan, jonka tähtivieraana oli Pentti Saarikoski.
1 kommentti:
Ilo lukea analyyttista, tarkkaan punnittua journalistiikkaa blogikontekstissa. Tekstisi ovat kulttuuriteko. Olet jo tehnyt huomattavan uran suomalaisessa mediassa, ja osoitat kunnioitettavaa aktiivisuutta vielä eläkepäivinäsi.
Lähetä kommentti