Se oli lokakuun loppupuoli vuonna 1975. Orionissa sai ensi-iltansa meille aika tuntemattoman elokuvamaan
Sveitsin kohutuimman ohjaajan Alain Tannerin elokuva Hetki naisen elämässä. Kauniaisissa asunut merkittävä maahantuoja Leo Karni oli ostanut elokuvan Magna-Filminsä laskuun. Tannerin elokuvan ensi-ilta oli pökerryttävä kokemus.
Kirjoitin elokuvasta sekä Suomen Sosiaalidemokraattiin että SEKL:n Kerhofilmiluetteloon. Saanen lainata jälkimmäistä: "Erinomainen näyttö uudesta sveitsiläisestä elokuvasta. Tannerin elokuvassa vaaleihin valmistuva pikkukaupungin ehdokas tutustuu italialaisena siirtotyöläisenä työhön tulevaan tyttöön. Heidän välilleen syntyy rakkaussuhde. Mies alistaa, nainen haluaa antaa kaiken. Lähtökohdat viittaavat suhteen epäonnistumiseen. Oheen peilautuu kuva siirtotyöläisen asemasta EEC-Euroopassa."
Hei, sanoja siirtotyöläinen ja EEC ei enää käytetä. Vähän aikaisemmin olin allekirjoittanut kymmenien muiden merkkihenkilöiden kanssa julkilausuman EEC:tä vastaan. Se julkaistiin muun muassa Helsingin Sanomissa.
Muistan hyvin, miten me SEKL:ssä inhosimme EEC-asiaa. "Ei EEC:lle!" kuului sanomamme. Uskomaton oli muuan Alain Tannerin elokuvan Suomen ensi-illan jälkeinen päivä, kun SEKL:n toimistoon, Eteläranta neljään, saapui kokoomuslaisen elokuvakerhon puheenjohtaja. Hän teki filmitilauksen. Hänen attaseasalkussa luki tarra: "Kyllä EEC:lle!" Kyllä sitä tarraa paheksuttiin, mutta filmit tietenkin välitettiin.
=====================================================================================================
 |
| Alain Tanner |
Silloisen 6,4 miljoonan asukkaan Sveitsin elokuvatuotanto oli pysytellyt lukumääräisesti aina vaatimattomalla tasolla, usein alle kymmenessä. Vuosi 1974 oli vedenjakaja. Ja tuo vuosi oli Alain Tannerin ja Hetki naisen elämässä -elokuvan vuosi. Saksalaisen Sveitsin elokuva kohosi hetkessä ranskankielisen tuotannon rinnalle. Maassa tuotettiin tuolloin 18 sveitsiläistä kokoillanelokuvaa. Luku oli iso, kun ajattelee, että Sveitsin kinot täyttyivät tuolloin ulkomaisista menestyselokuvista á la James Bond -filmit.
Sveitsin elokuvan uudesta aallosta käytettiin nimitystä "Junge Film in der Schwitz". Käännekohta oli hullu vuosi 1968, jolloin uusi sveitsiläinen elokuva mursi kapalonsa. Maan elokuvan tuntevat ovat tosin huomauttaneet, että uuden aallon juuret ovat vielä aikaisemmassa ajankohdassa, etenkin englantilaisessa Free Cinema -liikkeessä.
Alain Tanner ja Claude Goretta olivat tutustumassa 1950-luvun lopulla Free Cinema -liikkeeseen Englannissa. He saivat ohjata lyhytfilmin Nice Time. He oppivat fiktioelokuvankin tarvitsevan arkisen kosketuksen, mutta he tajusivat, että elokuva tarvitsee jonkin maagisen bonuksen, jotta se erottuisi valtavirrasta. Tanner löysi tuon kosketuksen Hetki naisen elämässä -elokuvaa ohjatessaan. Claude Goretta jopa aiheutti ison kansainvälisen arvostuksen aallon 1977 Pitsinnyplääjä- elokuvallaan, joka kohotti ranskalaisen Isabelle Huppertin maailmanmaineeseen.
Hetki naisen elämässä on kuin tuulahdus 1960-luvun Ranskan uuden aallon ja tshekkiläisen 1960-luvun uuden elokuvan vuosilta. Se tuli siis vuosikymmenen, pari myöhässä, mutta se vaikutti uuden sveitsiläisen elokuvan nousuun niin suuresti, että saimme nauttia Tannerin ja kumppanien teoksista aina 1980-luvulle. Että nyt ei enää puhuta sveitsiläisestä elokuvasta on mysteeri. Mutta kaiketi elokuvien uudet aallot mernevät ja tulevat. Jos 1970-luvulla kohuttiin Sveitsisitä, niin 2000-luvulla ihaillaan syystä uutta tanskalaista elokuvaa. Ehkä Suomikin tulee joskus mukaan kuvaan.
=====================================================================================================
Alain Tanner näyttää mestarillisesti, miten vietit johtavat miestä, sokeuttavat miehen mielen. Hetki miehen elämässä on myös hetki naisen elämässä. Hetket yhtyvät, miehestä ja naisesta tulee yhtä, ja siinä tunteiden polttopisteessä ulkoinen maailma saattaa menettää merkityksensä. Niin myös sosiaaliset suhteet, politiikkakin.
Geneveläisen, kirjailija-maalari -isän ja näyttelijätäräidin pojan Alain Tannerin (s. 1929) tuotannossa Hetki naisen elämässä ei ollut ainoa täydellinen onnistuminen. Sitä oli 1971 julkaistu Salamanteri, jossa Tanner näkökulmia kiehtovasti vaihdellen kuvaa järjestäytyneelle yhteiskunnalle inhonsa esittävää tyttöä.
Tannerin tuotannon helmiä on myös Joonas täyttää 25 vuotta vuonna 2000 (1976). Tanner analysoi siinä 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun henkistä ja poliittista ilmapiiriä. Mihin aatteellisuus katosi ja miksi? Tannerin elokuvallisen ajattelun ja filosofisen pohdinnan päätepisteenä voi pitää 1983 ilmestynyttä elokuvaa Matka maailman ääriin, joka johtaa Irlannin tiettömille taipaleille.
=====================================================================================================
Hetki naisen elämässä -elokuvan toinen käsikirjoittaja John Berger (s. 1926) on britti. Hän on kirjailija, kriitikko ja kuvataiteilija. Tannerin kanssa Berger laati myös Salamanterin ja Joonaksen käsikirjoitukset. Berger voitti eriskummallisella romaanillaan "G" 1972 Englannin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Brookerin. Bergerin kirjoja saatiin suomeksikin, esimerkiksi 1985 "Picasson nousu ja tuho", mutta todellisen kiinnostuksen häneen herätti 1991 tullut "Näkemisen tavat". Hankin sen alkuperäisenä kirjana jo 1970-luvulla, Alain Tannerin elokuvien innoittamana. Nimellä "Ways of Seeing" ilmestyneen, eri kirjoittajien esseistä koostuvan kirjan hämmästyttävä voima liittyy Bergerin kykyyn avata kuvan näkemisen estetiikkaan. Kirjan aiheita ovat muun muassa naiset mainoksissa ja kriittinen näkemys populaarikulttuurista sekä länsimaisen kulttuurin piilomerkityksistä. BBC tuotti kirjasta 1972 neliosaisen tv-sarjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti