torstaina, syyskuuta 25, 2008

Kun perhe yrittää elää ekologisesti





Maanantaina vietettiin autotonta päivää. Näkyikö se mitenkään Helsingissä. Meillä Vuosaaressa oli ehkä pikkuisen vähemmän autoliikennettä kaduilla, mutta lehtitietojen mukaan päivä ei herättänyt laajempaa huomiota. Autolla liikutaan, oli ilmastonmuutos uhkaamassa tai bensan hinta vaikka kuinka korkealla. Siksi ainoa tervehdyttävä tapa elää on liikkua joko jalan, pyörällä, bussilla, metrolla tai taksilla. Kun vielä hylkää röökit ja syö kasvisruokaa, voi jossakin määrin onnitella itseään luontoa säästävistä henkilökohtaisista valinnoista. Niin vielä: se jätteiden lajitteleminen. Sen kun vielä oppisi ja kalloon iskostaisi.
Autottoman päivän kunniaksi tuli käytyä katsomassa dokumentaristi John Websterin uusi elokuva Katastrofin aineksia, joka pyörii Helsingissä ainakin Kino-Palatsin valkokankaalla. Websterin elokuva sai valtavan ennakkokohun, juttuja ja haastatteluja lehdistä televisioon. Se sopii tähän ilmastonmuutokseen pikku hiljaa heräävien kansojen nykytilanteeseen.
Al Gore toteutti jokin vuosi sitten vaikuttavan dokumentin ilmastonmuutoksen isoista vaaroista. Kaikki eivät uskoneet Al Goren puhetta, sillä hän oli entinen USA:n varapresidentti ja presidenttiehdokas. Ei kai sellainen mies voi esiintyä rehellisellä asialla. Mutta Gorepa esiintyi ja onnistui vielä erittäin hyvin.
===========================================================
John Webster lienee tuntematon ohjaajanimi suomalaiselle elokuvayleisölle. Helsingissä 1967 syntynyt Webster on taiteen maisteri, valmistunut 1996 Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta. Jos oikein muistiaan pinnistää, niin Websteriltä saa mieleensä 1993 valmistuneen dokumenttielokuvan Pölyimurikauppiaat. Se oli naurattava ja itkettävä tragikomedia kahdesta erilaisesta kaupparatsusta, jotka kulkevat ovelta ovelle kauppaamassa imureita. Saavat he myytyäkin, mutta nyt Internetin aikakaudella tälläisen kauppiaan toimintamahdollisuudet lienevät kaventuneet.
Toinen John Websterin onnistunut 1990-luvun työ oli Tissit ja tango, joka avasi todistavan näkökulman Virosta Suomeen suuntautuneeseen järjestätyneeseen naiskauppaan. Strippareiksi joutuvat virolaistytöt, joille oli luvattu unelman omaista tulevaisuutta Suomessa.
Tissit ja tango kannattaisi näyttää heti televisiossa, sillä vaikuttaa kuin naiskauppaa vähäteltäisiin ja prostituoidun ammatti kiedottaisiin ruusuisesti seksityöläisen nimikkeen ympärille. Yliopistotasolla on valmistumassa tutkimus, jonka mukaan Suomen "seksityöläiset" ovat iloista ja vapaata porukkaa, jotka ovat ottaneet mieluisti miestä palvelevan seksiobjektin roolin.
Kuulkaa: kysykää Eva Biaudetilta, joka päivätyönään ETYJ:n ihmiskaupan vastaisena erityisedustajana yrittää kertoa päättäjille ja medialle prostituutiosta ja naiskaupasta, järjestäytyneen rikollisuuden valtavasta bisneksestä, jossa kehittyvistä maista länteen tuotavat tytöt ovat härskien liikemiesten kauppatavaraa. Identiteetti murretaan jo ottamalla passi pois.
Tai nyt tarkkana: katsokaa dvd:ltä malmölaisen Lukas Moodyssonin (s. 1969) Lilja 4-ever (2002), jonka raju kuvaus venäläistytön kohtalosta Ruotsissa pitäisi avata kaikkien silmät näkemään, missä mennään. Jokelan ja nyt Kauhajoen terrori- ja teurastustekojen jälkeen Suomessa keskustellaan väkivallan syistä, mutta samalla ei pitäisi unohtaa yhteiskunnan jatkuvaa pornoistumista.
==============================================================
Katastrofin aineksia ei anna niin paljon kuin ennakkokohun pohjalta lupasi odottaa. Elokuva on henkilökohtainen, hyvin kunniallinen dokumentti John Websterin oman perheen yrityksestä elää vuosi ilman bensaa. Websterin perhe vaikuttaa alussa melkoiselta elintasoperheeltä: on autoa, hieno moottorivene, jolla pääsee kovaa ja tietenkin kotona kaukolämpö. Websterit päättävät luopua näistä - tai ainakin John-isä, sillä vaimo suhtautuu kriittisesti tällaiseen kokeiluun. Hyvin vastahakoisesti hän päättää lähteä mukaan vuoden kokeiluun. Kiinnostavasti John Webster nostaakin vaimonsa lopulta päähenkilöksi, jonka mietteet, ratkaisut ja teot taitavat vastata eniten keskivertosuomalaisia asenteita. Mutta juuri siitä syystä ollaan valmiita hylkäämään kaikenlainen haihattelu ja tarttumaan muutokseen.
John Websterin elokuvan vaimo vaikuttaa ensin arkipäivän pragmaatikolta, joka ei välitä tippaakaan ilmastonmuutoksesta tai ekologisista ratkaisuista. Mutta kun kokeilu ja elokuva etenevät, vaimo se elääkin sitä arkielämää, joka saattaisi hyvässä lykyssä pelastaa maapalloamme. Katsokaa, mikä on vaimon ratkaisu ja kärsivällinen tapa suhtautua esimerkiksi julkiseen liikenteeseen, kun aviomies alkaa vouhottaa biodieselautojen perään. Nythän on alkanut tulla esille tutkimuksia, jopa aivan käytännön kokemusta, että biopolttoaine saattaa pelastaa autoliikenteen päästöt, mutta sitten sen hyödyntäminen käyttöön voi tuhota maailman ruokaasiat.
Siis: hiukan pehmeä Katasrofin aineksia on vasta alkusoittoa suomalaisen dokumenttiohjaajan toiminnassa. Todella rankat projektit odottavat tekijöitään. John Websteriä on kiittäminen yhden perheen arkiratkaisujen esittelemisestä - ainakin yritetään tehdä jotakin - mutta jatkossa tarvitaan isompia linjauksia, kokonaisvaltaisempaa otetta ja globaaleja näkökulmia. Tarvitaan myös dokumentteja, joissa pahimmat suuryritys-saastuttajat ja luonnon ekologisen tasapainon murtajat pannaan tiukoille.
Ajankohtainen kommentti
Olen intohimoinen Suomi-futiksen kannattaja. Siksi joudun toteamaan ykskantaan: Yle pilasi taas Veikkausliigan tv-otteluprojektin.
Miksi? Veikkausliigan tv-pelejä on nähty kevään, kesän ja alkusyksyn ajan Urheilukanavalla - ja maanantai-iltaisin. Nyt Yle on tullut ylimielisesti televisioimaan ratkaisupelit. Mutta millä tavalla? Siirtänyt tv-pelit sunnuntai-iltapäivään klo 15.50. Muut ottelut alkavat sunnuntaina aina klo 18.30, joten Ylen tv-pelin aikana alamme jo valmistautua lähtemään paikan päälle - jännittämään ja huutamaan katsomoon. Sillä mikään muu katsomiskokemus ei juurikaan ylitä hyvän futisottelun huumaa. Ja noita hyviä pelejä on ollut kauden aikana kasoittain niin tv-peleissä kuin stadioneilla.
=============================================================
Eikö Ylessä tai Veikkausliigan johdossa tajuttu, että me katsomoon livenä pelejä seuraamaan menevät intohimoiset kannattajat emme enää ehdi asettautua sunnuntai-iltapäivisin tv-pelin huomaan. Aikaisemmin ehdimme, kun Urheilukanava aloitti tv-pelin maanantaina klo 18.30, ensin studio-osuudella ja haastatteluilla ottelupaikkakunnalta. Sitä paitsi Urheilukanavalla toimi Suomen tämän hetken paras jalkapalloselostaja Tuomas Virkkunen. Studiossa lisäsi katsojan mielenkiintoa innostunut, tietävä ja sydämeltään Suomi-futikselle elävä kommentaattori Tero Karhu, joka nykyisin pelaa meidän vuosaarelaisten ylpeyden, Veikkausliigaan ilmeisesti palaavan Viikinkien miehistössä.
P.S. Veikkausliiga on ilmoittanut, että tv-pelien katsojamäärät ovat Ylen TV2:ssa vähintään kolminkertaisia ja parhaimmillaan jopa lähes kymmenkertaisia Urheilukanavan lähetyksiin verrattuna. Onko kysymys Urheilukanavan tuntemattomuudesta vai futiksen ystävien haluttomuudesta lähteä katsomaan pelejä paikan päälle?

Ei kommentteja: