Brittisotilaan kujanjuoksu Belfastissa * * * * *

Atlantic Film

Syksyn vaikuttavimpia, jännittävimpiä ja ohjaukseltaan ekonomisen taidokkaimpia uutuuselokuvia on ”71” - Mustat enkelit. Vuosiluku viittaa elokuvan tapahtumajaksoon. Pohjois-Irlanti on väkivallan kierteessä, ja brittisotilaiden pitäisi ylläpitää edes jonkinlaista järjestystä Belfastissa. Jakautuneet belfastilaiset murhaavat toisiaan kaduilla ja kujilla.

Yann Demangen ohjaaman ja Gregory Burken kirjoittaman ”71” -elokuvan alussa brittisotilaiden yksikkö lähtee partioimaan kaduille. Mukana on kokematon alokas Gary Hook (Jack O´Connell), joka joutuu onnettomien yhteensattumien tähden erilleen yksiköstään. Hook harhailee kaduilla ja talojen käytävillä. Hän loukkaantuu, mutta ei anna periksi. Gary Hook aikoo juosta verisenäkin turvaan, omaan yksikköönsä. Elokuvassa todetaan hiukan ironisesti, että sotilaita ei jätetä. Jätettiinkö Gary Hook sittenkin oman onnensa huomaan?

Elokuva on yhden miehen selviytymiskamppailu. Rinnalle luodaan äärimmäisen realistista kuvaa Belfastista, jonka monet katu- ja talo-osuudet ovat rikki revittyjä kuin sodan jäljiltä. Ohjaaja huomioi tarkasti pohjoisirlantilaisten eri osapuolet. Yhdessä viiltävässä tilanteessa nuori poika joutuu kiperän väkivaltatilanteen eteen. Rohkeneeeko hän tappaa, sillä aikuiset tietävät, että poika on halunnut asemieheksi.

======================================================================================================

Pohjois-Irlannin tilanne on nykyisin ainakin päällisin puolin rauhoittunut. IRA:sta ei ole kuulunut juuri mitään, ja oliko niin, että rauhanteossa järjestö jouduttiin lopettamaan. Elokuvassa käsitelty 1970-luvun alun tilanne oli aivan toinen. Eikä ohjaaja Yann Demange ole ainoa, joka on puuttunut noihin lähihistorian väkivaltaisiin vuosiin, jolloin ”omat” taistelivat toisiaan vastaan. Muistamme hyvin englantilaisen Kenneth Loachin pessimistisen Hidden Agendan (1990), Margaret Thatcherin ajan poliittisen trillerin, jossa britit sekaantuivat ihmisoikeusjuristin murhaan.

”71” muistuttaa Pohjois-Irlannin ja emämaa Britanniankin lähistoriasta. Historia on tunnettava, ja väkivallan analyysit tehtävä. Elokuvan jälkeen jää miettimään, miksi uskonnolliset raja-aidat ovat olleet niin tiukat. Entä Britannian osuus? Oman pesän rankkaankin analyysiin olisi ollut aihetta, mutta nyt se tulee kuin vaivihkaa yhden nuoren alokkaan kujanjuoksuna. Ja vuosikymmeniä myöhemmin.

”71” - Mustat enkelit on Yann Demangen esikoisohjaus. Mikä tulo elokuvaan! (Ensi-ilta 14.11. 2014)

Ajankohtainen kommentti

Yle Teema on hemmotellut meitä elokuvan historiaan ja kehitykseen liittyvällä sarjalla. Toki Elokuvan tarina on uusinta, mutta nyt sen tueksi on valittu niitä ”kaikkien aikojen” parhaita klassikkoja – kuten Jean Renoirin 1930-luvun lopun Pelin säännöt. Kuvataiteilijamestari Auguste Renoirin poika oli sotien välisen ja sodan jälkeisen ranskalaisen elokuvan suuri nimi, jonka tarkoitus oli tuoda rakkaus tähän julmaan maailmaan.
Huomenna Yle Teema aloittaa Elokuvafestivaalin. Ohjelmisto on monipuolinen ja kattava – Stanley Kubrickin Hohdosta mykkään kauhuklassikkoon Tri. Caligarin kabinettiin. Teeman neljä päivää jatkuvassa festivaalissa nähdään huipputeoksia. Teeman tuottaja Kati Sinisalo on valinnut festivaaleille edellisten lisäksi muun muassa seuraavia teoksia: äskettäin edesmenneen näyttelijä Philip Seymour Hoffmanin muistoksi Mestarin, Sean Pennin näyttelemän This Must Be The Placen, Jean-luc Godardin 1960-luvun puolivälin Hullun Pierrotin, jossa Jean-Paul Belmondo ja Anna Karina pakenevat kohti etelää, Carlos Sairan espanjalaisen Korppi sylissä, Billy Wilderin aina katsottavan Poikamiesboksin ja F.W. Murnaun klassisen Auringonnousun. Lyhytfilminä esitetään Aki Kaurismäen harvinainen Bluesia Pieksänmäen asemalla.

P.S. Yle TV1 esitti eilen myöhäisillassa Simo Sipolan dokumenttielokuvan Neljäs kuolema, jossa seurattiin 50-vuotisen avioliiton kokeneen Eija ja Oiva Saarisen yhteiselämän viimeisiä vaiheita. Eija toimi jaksamisen rajoilla kamppailevana omaishoitajana, sillä hänen miehensä oli halvaantunut ja saanut vielä ärhäkkään syövän. Sipolan dokumentti oli mestarillista työtä; hallittu ja tasapainoinen, loppuun saakka visuaalisesti hiottu, mutta myös asiakokonaisuudeltaan inhimillinen ja silmiä avaava. Kukat, puut, aurinko, taivas, nuo runolliset välähdykset ulkoelämän ominaispiirteistä toivat lohtua traagisen aiheen rankkaan kuvaamiseen.
Raskasta välittämistyötä aaamusta iltaan tekeviä omaishoitajia on maassamme 60 000. He säästävät miljardin vanhusten hoidon laitoskustannuksista, mutta saavat korvausta vain 16 euroa vuorokausi. Hävetkää päättäjät!