Mies joka rakastuu käyttöjärjestelmään * * *

Kuuntelin yksi päivä radiosta tulevaisuuden tutkijoita, jotka esittivät aikamoisen hypoteesin: Tekoäly yleistyy ja korvaa kohta ihmisen, robotit ovat samalla tavalla ottamassa tämän inhimillisen maailman haltuun. Toki robotit työskentelevät jo muun muassa autotehtaissa, mutta tulevaisuuden tutkijoiden mukaan myllerrys saattaa olla lähivuosina/vuosikymmeninä samanlainen kuin nykyään median kriisi. Mitähän lukiossa nykyään opiskelevat nuoret ajattelevat tulevaisuudestaan. Muuttuuko yhteiskunta pelkäksi käyttöjärjestelmien ja tekoälyn tyyssijaksi? Miten käy työpaikkojen?
Spike Jonzen (Sofia Coppolan entinen aviomies) kiinnostava elokuva Her on siinä mielessä tärkeä, että se ennakoi rakkauden alalla muutosta, joka saattaa olla tulossa. Joaquin Phoenix esittää Theodorea, joka työskentelee uudenaikaisessa it-firmassa. Hänen työnsä on kuitenkin ”vanhanaikaista”, koska hän kirjoittaa tietokoneelle kauniita kirjeitä firmaan yhteyttä ottaneille pareille. Kun siis joku vanhus ei pysty enää pitämään kynää kädessään, niin Theodore ja firman muut kaunokirjoittajat hoitavat hänen puolestaan kirjeiden tekstit. Tai he hoitavat rakkauskirjeet esimerkiksi Prahassa työskentelevän amerikkalaismiehen puolesta.
Her-elokuvan kehittyvä draamallinen kaari liittyy eroamassa olevan Theodoren yksinäiseen iltaelämään. Hän huomaa kerran uuden käyttöjärjestelmän mainoksen ja päättää ottaa sen omakseen. Theodore kohtaa järjestelmässä ”tekoälynaisen” Samanthan (Scarlett Johanssonin ääni). Heidän välilleen syntyy kiihkeä rakkaus. Fyysistä kohtaamista ei ole odotettavissa, mutta puheen ja keskustelun tasolla seksi-ilmaisuissa mennään pitkälle.
================================================================================================
Jälleen joutuu ihmettelemään, että nykyisessä amerikkalaisessa elokuvassa enää vain seksi on tärkeää. Muuta sisältöä ei elokuviin haluta laittaa. Spike Jonzellahan olisi ollut kaikki mahdollisuudet syventää keskustelut kommentoimaan maailman tilaa. Jos meidän kansainvälisesti tunnetuin filosofi George Henrik von Wright vielä eläisi, hän olisi antanut sapiskaa Spike Jonzelle. Jotakin syvempää täytyy löytyä draaman sisältöön, mutten elokuvat muuttuvat pelkäksi kuvaukseksi.
Toki muistutan, että elokuvassa on etenkin loppupuolella miellyttäviä kontrasteja. Theodore huomaa, että sittenkin, sittenkin on olemassa ympäröivä fyysinen todellisuus. On kaupunki, tornitalot, kadut, töihin kiirehtivät ihmiset, puistot, meri ja vielä luminen maaseutu. Tämän kaiken Jonze kuvaa todella kauniisti. Arcade Fire-yhtyeen musiikkikin on kuin hunajaa korville. Mutta siihen kaikki jää.
Her jättää jälkeensä kiinnostavaa pohdittavaa, mutta – kuten tuli sanottua - laajentamista ja rohkeaita poliittisia vetoja olisi tarinaan kaivannut ehdottomasti.

Ajankohtainen kommentti

Yle-TV2 ei enää ole se kanava, jota aikaisemmin katsottiin. Nimittäin saksalaisia dekkarisarjoja – kuten Kahden keikka ja Kettu. Nämä sarjat on siirretty TV1:n puolelle, sunnuntain alkuiltaan. Mutta TV2 on selkeä urheilukanava, kyllä sieltä tulee myöhemmin illalla actionelokuvia ja alkuillasta edelleen Pikku kakkonen. Ei kait epäonnistunut Uusi päivä enää ilmesty ruutuun. Ja miksi Ajankohtaisesta kakkosesta on tehty populistinen silllisalaatti.

TV2:n lippulaivaksi näyttää muodostuneen Urheiluviikonloppu. Studiossa isännöi muun muassa suulas Kaj Kunnas, joka selostaa oudosti Sotshissa naisten lätkää. Vieraita on kutsuttu puhumaan urheilun ajankohtaisista kysymyksistä ja ilmiöistä. Kanava näyttää myös vinhasti otteluita. Tuskin enää muistaa, milloin jääpalloa olisi esitetty televisiossa. TV2:n Urheiluviikonloppu on korjannut tämänkin puutteen. Talvinen ”herrasmies”-laji ansaitsisi enemmänkin huomiota mediassa. Erikoisia urheilulajejakin näytetään. Niin kuin alamäkiluistelua. Se näyttäisi olevan vauhdikas, luistimilla pysyvien ja nopeutta jääkouruissa lisäävien miesten todellinen irtiottokilpailu. Onkohan laji tulossa talviolympialaisiin?
================================================================================================
Entä Sotshin pariviikkoiset talviolympialaiset? Yle on panostanut kisojen välittämiseen eri kanavilla niin massiivisesti, että minuakin alkoi hirvittää. Täytyyhän välittämisen maksaa maltaita. Joutuu ajattelemaan, miten meidän veronmaksajien Yle-verot riittävät enää mihinkään muuhun kuin uusittaviin brittisarjoihin. Miten käy kotimaisen draaman. Kun olin vielä työelämässä kansalaiset lähettivät palautetta ja valittivat urheilun liian isosta asemasta televisiossa. Nyt ei kukaan enää valita.
Todettakoon kuitenkin tasapuolisuuden nimissä, että tietojeni mukaan Sotshin talviolympialaisten tv-oikeudet ovat maksaneet 30 % vähemmän kuin edelliset kisat. Yle pulittanee kisojen välittämisestä alle 10 miljoonaa. Tuolla summalla olisi muuten tuettu ainakin kymmenen kotimaisen pitkän elokuvan tuottamista. Esimerkkinä viittaan viime vuoden yhteen hyvään kotimaiseen elokuvaan, Taru Mäkelän Mielettömään elokuuhun, jota Suomen elokuvasäätiö tuki 800 000 mijoonalla eurolla. Mahdottomasta rakkaudesta kertova, 1960-luvun alun Helsinkiin sijoittuvan draamakomedian kokonaisbudjetti oli 1 800 000 euroa.