Folk-laulajan synkkä tarina - Coenin-veljekset 1960-luvun alun New Yorkissa * * * *

Future Film

Kun katsoi Ethan ja Joel Coenin uutta elokuvaa Inside Llewyn Davis täytyi jälleen ihmetellä, että ohjaajapari ei anna periksi millekään kaupallisille kutkutuksille. Coenien tapa tehdä elokuvaa on omaperäinen, säilynyt sellaisena aina 1980-luvulta. Ilmeisesti veljeksillä on ympäri maailmaa harras fanipiiri, joten raha-hanat ovat pysyneet ainakin toistaiseksi avoimina.
Inside Llewyn Davis on alakuloinen, melkein mustanpuhuva kertomus Greenwich Villagessa vaikuttaneesta folklaulajasta, joka esiintyi klubeilla saamatta koskaan kovin suurta suosiota. Tarkoitan tällä sitä, että elokuvaa katsoessa mieleen pujahtaa Bob Dylan, josta tuli suurin piirtein samoihin aikoihin maailmankuulu folklaulaja. Llewyn Davisin kappaleiden sanoitukset vaikuttivat minusta suurenmoisilta, mutta ehkä ne olivat tuona ajankohtana liian eksentrisiä.
Inside Llewyn Davis tapahtuu New Yorkin talvessa. Davisilla on aina mukanaan kitara ja kissa. Kitara pysyy hanskassa, mutta kissa taitaa karata joskus omille teilleen. Davis asuu ystäviensä luona, ja muuan tyttöystävä taitaa odottaa muusikolle lastakin.
================================================================================================
Coenin-veljesten elokuvassa tehdään automatka. Davis matkustaa kohti Chicagoa – jos siellä saisi parempia keikkoja. Automatka tuo mieleen Jack Kerouacin 1950-luvun kulttikirjan ”On The Road”. Coenin-veljesten elokuvassa matka kestää aika pitkään, mutta ei hätää, sillä sen ympärille on punottu hyviä välähdyksiä elämästä ja todellisuudesta. Uskomattoman mainion sivuosasuorituksen tekee vanha tuttu John Goodman, joka istuu takapenkillä ja käy aina huonoilla jaloillaan vessassa huoltoasemilla.
Inside Llewyn Davis ei ole aivan Ethan (s. 1957) ja Joel (1954) Coenin parhaita elokuvia – nostan edelle Barton Finkin, Serious Manin ja Menetetyn maan. Mutta musiikinharrastajalle se tarjoaa hienon elämyksen. Ja elokuvataiteen kannalta se on merkkityö. Jos Coenin- veljesten tapaisia käsikirjoittajia ja ohjaajia piisaa jatkossakin, niin elokuvataide ei tule kuolemaan. (Ensi-ilta 28.2. 2014)

Ajankohtainen kommentti

Palautetta tulee sivustolleni, erilaista, myönteistä ja kielteistä. Sen koommin kommentoimatta liitän tähän Timon kirjoittaman palautteen, joka on täyttä asiaa suomalaisen kulttuurin nykyisestä alasajosta: ”Samaan linjaan valitettavasti sopii, että Ylen Teeman, Suomen parhaan TV-kanavan, lopettamisesta on puhuttu, sekä toisaalla se, että yliopisto-opintoja halutaan ehdoin tahdoin typistää ja rajoittaa, vaikka luulisi tavoitteena olevan laaja, syvällinen yleissivistys. Voi todella kysyä, millainen on suomalaisen kulttuurin ja tieteen tulevaisuus. Ei se hyvältä näytä.”