Woody jauhaa itsestäänselvyyksiä * * *

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

- Nyt Woody Allen pyörittää ihmissuhdekarusellia New Yorkissa ja San Franciscossa

==================
Ei voi mitään. Nyt se viimeistään selvisi. Euroopassa viime vuosina viihtynyt nerokas newyorkilainen draamakomediaohjaaja Woody Allen (s. 1935) työstää liian usein elokuvia. Uutuus Blue Jasmine ei sinänsä ole kelvoton työ, mutta se ei tuo mitään uutta elokuvakenttään. Sen tuttuus vakuuttaa, mutta myös ärsyttää. Eikä upporikkaiden luksusmaailmassa pyöriminen minusta ole ominta Allenia. Ohjaaja-näyttelijä on haksahtanut ”väärille vesille”.
Loistava mutta ärsyttäväkin Cate Blanchett esittää New Yorkin Park Avenuen hienostorouvaa Jasminea, joka nauttii koruista, merkkivaatteista ja -laukuista. Hänen aviosiippansa Hal (Alec Baldwin) on ”menestynyt” liikemies, jonka Jasmine tapasi ”Blue Moon” -kappaleen soidessa taustalla. Rouva ei ymmärrä mitään rahan ja sijoittamisen problematiikasta, joten hän on tyytynyt silloiseen pintaliitoon. Hienostokutsut ovat elämäntehtävä.
Omalla tavallaan Woody Allen on oikeassa, mutta onko tämä enää uutinen: Amerikkalainen kapitalismi suo mahdollisuuden vaurastua, mutta samalla se antaa tilaisuuden kikkailla vaikkapa verosuunnittelulla ja lopulta menestyä toisten rahoilla. Näin tekee elokuvan liikemies-aviomies Hal, joka ei vain pelaa rahalla, vaan myös naisilla. Hän pettää vaimoaan. Pettää niin kauan kun vaimo tarttuu puhelimeen ja soittaa FBI-tutkijoille.
================================================================================================
Blue Jasminissa kaikki miehet ovat joko paskoja tai luusereita. Woody Allen vie siipeensä pahasti saaneen Jasminen San Franciscoon, jossa sisar Ginger (Sally Hawksin) elää epämääräisten miesten ristipaineessa. Itse asiassa Gingerin ex-aviomies Augie (Andrew Dice Clay) on joutunut ahdinkoon Jasminen aviomiehen petollisuuden tähden. Nyt sisaren asunnossa pyörii tavallinen mutta tempperamenttinen duunarimies Chili (Bobby Carnavale), joka tykkää katsella urheilua televisiosta ja kärttää avioliittoa. Jasmine majoittuu ahdingossaan siskon luokse. Tietenkään Jasmine ei ole ottanut yhteyttä sisareensa aikaisemmin kuin satunnaisesti.
Woody Allen ei näyttele itse elokuvassaan. Päärooleissa Cate Blanchett ja Alec Baldwin ovat sinuja roolikuvilleen, mutta riittääkö se kannattelemaan elokuvaa, joka alkaa pitkästyttää puolivälin jälkeen. Baldwin ei ole viime vuosina saanut kovin kunnollisia elokuvarooleja, ja Allenilla paljastuu viimeistään, miksi 1980-luvun nouseva Hollywood-tähti on jäänyt paitsioon. Baldwinissa ei ole sitä karismaa ja sitä näyttelijäkyvykkyyttä, joka olisi pitänyt hänet huipulla vaikkapa Richard Geren tavoin.
Blue Jasminista puuttuu Woody Allenille tuttu ”intellektuaalinen poljento”. Ja uutuuselokuvaa vaivaa hengästyttävä ohjaamisen kiire. Takautumakerronta kyllä toimii, mutta kovin ennalta odotetulla tavalla. Allen ei riko elokuvansa kerronnassa ja tarinassa minkäänlaisia ”kultaisen keskitien” sääntöjä. Eikä miesten jatkuva mollaaminen sittenkään vaikuta omimmalta Allenilta. Cate Blanchetista on tehty ikään kuin ohjaaja-näyttelijän naispuolinen alter ego, Alvy Singer, joka porskuttaa eteenpäin neurooseissaan. Blanchettia katsellessaan toivoo koko ajan, että Woody Allen olisi sittenkin pitänyt alter egonsa miehisenä.
================================================================================================
Blue Jasminen sivuosat ja -roolit on miehitetty mallikkaasti. Sallly Hawksins on loistava Gingerinä, samoin Bobby Cannavale Chilinä. Ainoa poikkeus on Jasminen Friscossa sattumalta tapaama diplomaatti Dwight (Peter Sarsgaard), joka asuu Wienissä ja tähtää kalifornialaiseksi poliitikoksi. Dwightin kohdalla uskottavuus on tiessään, vaikka amerikkalaisessa elämässä ja politiikassa ”taivas on avoin” niille, joilla on sitä koulutusta ja rahaa. En pidä aivan uskottavana Cate Blanchetin Jasminen kehityskaarta: Koska miehet pettävät ja toimivat rahanteossa jopa rikollisesti, niin rouvakin alkaa käyttää miesten esimerkin mukaan valehtemisen keinoja.
Kuka tekisi elokuvan, jossa nainen olisi se pettäjä, valehtelija ja ”pahan ilman lintu”. Ei kai nykyaikana kukaan, joten jossain mielessä Blue Jasminea nyt miettiessäni tulee ikävä joitakin 1940-luvun film noir -elokuvia, joissa elämän ja ihmisluonnon monipuolinen tarkastelu kantoi hedelmää.  (Nyt ohjelmistossa).

Ajankohtainen kommentti

Ilouutinen kaikille elokuvanharrastajille, joilla on tietokone, laajakaistayhteys tai muita laitteita sekä Helmet-kirjastokortti. Kirjastot laajentavat elokuvatarjontaa. Helsingissä on avattu parempien elokuvien palvelu verkossa. Kysymys on indie-elokuvien laajasta tarjonnasta. Kirjastokortin numero ja internet-selain johtaa sinut palveluun. Mutta sitä ennen täytyy luoda kirjastokortin avulla RB Digital Gateway – tili. Elokuvat ovat joko englanninkielisiä tai englanniksi tekstitettyjä.

Kokoelmaan mahtuu hurja määrä amerikkalaisia lyhytfilmejä, filmikoulujen töitä ja tietenkin kokoillanelokuvien klassikkoja. Animaatiofilmejä on saatu kokoelmaan, jossa on tällä hetkellä 2 500 nimikettä. Merkittävän independent-elokuvien festivaalin Sundancen kokoelmat kuuluvat Helmetin IndieFlixin ohjelmistoon.

P.S. MTV3: ssa ovat alkamassa Yt-neuvottelut. Erottamiset riipaisevat ajankohtais- ja uutstoimitusta, joka on viime vuosina ollut kaupallisen pääkanavan lippulaiva. Tosin viime aikoina MTV3-uutisten taso on laskenut. Mitä kanavasta jää enää jäljelle, jos säästämisen logiikka kohdentuu vain uutistoimintaan. Ei mitään muuta kuin hiipuneita amerikkalaisia tv-sarjoja ja maksukanavien urheilutarjontaa, joka sekään ei kuulemma enää vedä entisellä tavalla. No, joka voi argumentoida vastaan: Kohta alkaa ”Tanssii tähtien kanssa” ja rinnakkaiskanavalla Subilla pyöritetään Big Brotheria. Mutta valistunut tv-katsoja voi kysyä: Miten kauan noiden panostusten hurma kestää.