Oululaispoika varttuu muusikoksi * * *

Matti Kinnusen kirjoittama ohjaama Miss Farkku- Suomi perustuu muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkän omakohtaiseen romaaniin, joka ilmestyi vuonna 2003. Siinä liikutaan 1970-luvun loppupuolen Oulussa. Elokuvasovituksessa on pyritty saamaan selkeä tuntuma ajankohdan oululaiseen todellisuuteen. Tiina Wiléniin puvustuksella, Saara Joron lavastuksella, Marjut Samulinin maskeerauksella ja Peter Flinkenbergin kuvauksella on varmasti ollut olennainen merkitys aikakakauden hahmottamisessa. Elokuvan päähenkilö on 16-vuotias Välde, Röyhkän oma kuva, jota Mikko Neuvonen esittää aivan mainiosti. Välde elää Lou Reedin musiikin hengessä ja haaveilee rock-muusikon urasta. Röyhkästä tuli rockmuusikko, pystyi vielä kirjoittamaan romaaneja. Muusikon uran alussa Röyhkä totesi, että hän ei osaa ymmärtää tavallisia ihmisiä, eivätkä he taida aina ymmärtää häntä. Elokuvassa luokkatoverit kiusaavat Väldeä, mutta ei hän lannistu. Välden aika possaoleva äiti (Pirkko Hämäläinen) on Oulu-yhtiön duunari. Välden ihailijoita ovat naapurin pikkupojat, jotka saavat kuulla juttuja ja kuunnella musiikkia.
Miss Farkku-Suomessa haaveileva Välde rakastuu luokan kauniimpaan tyttöön Pikeen, jota näyttelee uusi kasvo Sanni Kurkisuo. Hän on siinä mielessä sinut elokuvan aiheen kanssa, että harrastaa itse musiikkia ja kirjoittaa parhaillaan kappaleita. Valitettavasti Kurkisuon roolia ei ole pohjustettu riittävästi. Sen syventäminen olisi ollut tärkeää, koska Pike on elokuvan poikien katalysaattori ja tärkeässä osassa loppupuolen traagissävyisissä tunnelmissa. Nyt Pike joutuu useimmiten vain poseeraamaan kameran edessä. Elokuvan toisen miespääroolin, Väldestä lopulta irrottautuvan bändinjäsenen Sasun tulkitseva Elias Gould on myös nuori muusikko. Hänellekin on kirjoitettu laihat eväät. Eikä henkilöohjauksen hyväksi ole tehty tarpeeksi töitä.
Elokuvan on sanottu kuvaavan aikaa, jolloin Punk-aalto ravisteli Suomeakin. Vasta elokuvan loppupuolella tästä saadaan vihiä oululaisena esimerkkinä. Ei muuten, ja Välden musiikki on omaperäistä suomenkielisine sanoituksineen. Välde tykkää kirjoittaa sanoja. Niin musiikkiinsa kuin koulun äidinkielen aineisiin. Elokuva kattaakin osan Kauko Röyhkän lukiovuosien henkilöhistoriasta. Kysymys on kasvutarinasta, joita on kyllä nähty loputtomiin, mutta kaiketi jokaisen sukupolven täytyy kertoa oma tarinansa.
En tiedä sitten, onko totta, että 1970-luvulla Suosikki-lehti valitsi vuosittain Miss Farkku-Suomen, josta elokuvan nimi tulee. Niin myös Välden sanoittama ja säveltämä läpimurtokappale, jonka hän esittää oululaisessa ympäristössä. Lienee totta, että nuoret Perämerenkin teollisuus- ja koulukaupungissa vuonna 1977 kuuntelivat suomalaisia hittejä, Abbaa ja tanssivat discomusan tahdissa. mutta elokuvan Välde eli Röyhkä omisti korvansa Reedin lisäksi New York Dollsien ja David Bowien musiikille.
==========================================================================================
Kauko Röyhkän tavoin oululaislähtöinen Matti Kinnunen (s. 1966) on ensikertalainen pitkän teatterielokuvan ohjaajana. Hän on ohjannut aikaisemmin tv-sarjoja, joista Vaasaan sijoittunut Headhunters (2005) oli hyvin lupaava. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Sanaton sopimus oli sekin tv-tuotanto. Miss Farkku-Suomi osoittaa kaikesta positiivisuudestaan huolimatta, että siirtyminen televisiosta teatterielokuvaan ei ole mikään yksinkertainen juttu..
Miss Farkku-Suomi ei ole esikoisteoksena hullumpi, mutta toteutuksessa olisi saanut olla hiukan lisää rohkeutta. Elokuvan alkupuoli vaikuttaa aika tasapaksulta, hetkittäin kotitekoiselta. Voisi todeta, että Kinnusen visuaalinen ulospano on vanhakantaista. Loppupuolella kerronta alkaa saada uutta tuulta alleen. Elokuvan viimeinen puoli tuntia toimii hyvin, jopa alkaa koskettaa katsojan tunteita. Matti Kinnusen ohjaus löytää vihdoinkin toimivan polun, jolta voi jatkaa seuraavan elokuvatyön sattuessa kohdalle.
Musiikkiesityksiä on elokuvassa riittävästi, samoin bändin harjoitusten kuvausta kuin lavadynamiikkaa. Politiikka sivutaan kommareiden ja porvareiden pienessä väittelyssä kouluneuvostovaalien yhteydessä, hiukan muutenkin, mutta tavattoman kevyesti. Elokuvassa on yksi hyvä sivuroooli, Maria Ylipään näyttelemä kuvataiteilija Kara, jolta Välde käy vonkumassa seksiä ja jolle tuleva muusikko kertoo arvostavansa Palsaa ja Munchia. Ylipää on todella sisäistynyt ja nuoren polven oululaistaiteilijan roolin.

Ajankohtainen kommentti

Radion kuuntelua ja televisio-ohjelmien katselua seuraava Finnpanel on aloittanut uuden tutkimuspalvelun. Se koskee netti-tv:n katselua. Miten Ylen Areenan, MTV3:n Katsomon ja Nelosen Ruutu fi:n yhteenlasketut käynnistykset määräytyvät kuukausittain. Käynnistystilastoihin on otettu maksuton sisältö seuraavilta tv-kanavilta: Yle Tv1, Yle Tv2 ,Yle Teema, Yle Fem, MTV3, Sub, Ava, Nelonen, Jim ja Liv. Tilastot todistavat, että netti-tv:n katselu on tasaisessa kasvussa perinteisen tv-katselun rinnalla - tai siitä huolimatta. Finnpanelin mukaan jo puolessa kotimaisista talouksista katsotaan netti-tv:tä ainakin joskus, kuudennessa kerran viikoittain.
Finnpanelissa korostetaan, että se ei osallistu millään tavalla tietojen keräämiseen käynnistyksistä. Se vain välittää tilastotiedot kokoamalla eri yhtiöiden antamat luvut. Tilasto kootaan yhteen joka kuun 8. päivä kolmen keskeisen tv-yhtiön maksuttomasta  demand -sisällöstä. Vertailun vuoksi tilastosta voi lukea, että viime vuoden kesäkuussa tapahtui yhteismääräisesti 10 miljoonaa käynnistystä, kun luku oli noussut tänä vuonna 17,8 miljoionaan. Tiuhemmin nettitelevision katseluja käynnistettiin kotitalouksissa viime maaliskuussa.
Halusin vielä tarkistaa nuo netti-katselun "miljoonat". Finnpanelista vastattiin ystävällisesti seuraavaa: "Aivan oikein, miljoonista puhutaan. (Käynnistyksiä kuukauden aikana). Viime joulukuussa selvitimme (postikyselytutkimuksella) kuinka paljon
televisiota katsotaan määrällisesti (minuutteina) tietokoneiden, tablettien & älypuhelinten kautta televisiosta. Silloin tulos oli, että 94 % kaikesta televisionkatselusta on televisiolaitteen kautta tapahtuvaa katselua ja 6 % näistä muista laitteista."
Eli. Televisokatselu on edelleen ylivoimaista maassamme.

P.S. Yle on ylimitoittanut Lontoon kesäolympialaisten tv-tarjonnan. Niin netissä ja radiossakin näkyy ja kuuluu Lontoo. Vähempikin olisi riittänyt. Enkä ymmärrä, miksi Yle-selostajat ja kisastudio-juontajat pitävät suomalaisten suorituksia upeina ja loistavina. Yksi mitali ja pistesija on saatu, mutta päivä päivän jälkeen suomalaiset urheilijat tippuvat pelistä pois. Onneksi Yle-selostajien hehkutus hiipui toisella viikolla. Suomen urheilijat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ilmeisesti Lontoossa kisaturisteina. Olisi aika miettiä urheilumme johtoportaissa, mihin lajeihin meillä kannattaa panostaa ja miksi hienoilla autoilla treenipaikoille ajavat urheilijat ovat pudonneet maailman huipputason kelkasta.