Kirjoittaessani viime kerralla rintamalle vievästä Hiljaisuudesta käsittelin myös sota-aiheisia kotimaisia elokuvia. Muuan niistä oli Taru Mäkelän koskettava Pikkusisar, joka sijoittui sotasairaalaan. Se valmistui 1990-luvun lopulla. Mäkelä ei saanut sen jälkeen rahoitusta millään kehittemilleen elokuvaprojekteille, joten hän toteutti joitakin dokumentteja, ohjasi televisiossa ja teatterissa. Sota-aiheinen dokumenttifilmin Lotat sai hyvän vastaanoton.
Taru Mäkelä kuuluu suomalaisen elokuvan kulta-ajan kolmannen kuuluisan elokuvasuvun jälkeläisiin. Mäkelöiden Kinosto pyöritti vuosikymmeniä elokuvateattereita Helsingissä ja maaseutukaupungeissa. Tuotiin maahan elokuvia Filmipaja-yhtiön kautta ja tuotettiin kotimaista filmiä Fennadassa. Mäkelät hoitivat vielä 1990-luvulla Finnkino-yhtiötä, joka jouduttiin sitten myymään R-kioskiketjulle. Sanomiin kuulunut Finnkino kaupattiin viime vuonna ruotsalaisille pääomasijoittajille. Taru Mäkelä ohjasikin äskettäin dokumenttielokuvan Saalis sukunsa elokuvabisneksestä.Varasto on Taru Mäkelän hyvä paluu kotimaiseen draamaleokuvaan. Mäkelän elokuva perustuu Arto Salmisen romaaniin. Salminen tunnettiin rajujen todellisuusaiheiden kuvaajana, jonka kieli oli ronskia, joskus jopa raatelevan yksityiskohtaista. Voidakseen varmistaa Varasto-elokuvansa rahoituksen käsikirjoitusvaiheessa siistittiin romaanin kieltä. Elokuvan käsikirjoituksen kirjoitti tuottelias Veli-Pekka Hänninen, joka on toiminut aikaisemmin pastorina.
Arto Salmisen romaanin lukeneet tunnistavat kirjailijan elokuvasta. Palikat ovat paikoillaan, tarina on uskottavan salmismaista, ja oikeastaan kielen "pehmennykset" ovat tehneet vain hyvää lopullisella elokuvalle. Tietenkin voi ajatella, että kirjailijalta olisi pitänyt saada suostumus kielellisiin muutoksiin.
Se ei ollut mahdollista, sillä Salminen kuoli vuonna 2005. Hän oli saavuttanut vasta nelivitosen ikäpaalun. Ja Salmisen romaanien ystävä huomaa varmasti, että muutoksia ja lisäyksiä on tehty elokuvan loppupuolella. Olen myös edelleen sitä miletä, että elokuvaohjaajalla täytyy olla oikeus omaan tulkintaansa romaanista.
==========================================================================================
Varasto tapahtuu maalikaupassa. Päähenkilöitä ovat varastomiehet Rousku ja Raninen. Heitä tulkitsevat mainiosti Kari-Pekka Toivonen ja Aku Hirviniemi. Kaverit ovat todellisia läpänheittäjiä, jotka viihdyttävät toisiaan ja muita muhevilla kielipeleillä. Välillä heitellään tikkaa nudetyttöjen kuviin. Se tuo hymyä ja iloa duunarin yksitoikkoiseen työarkeen. Niin, toki maalipurkkeja kannetaan autoihin. Dramatiikkaa tapahtumiin tuo pimeä kaupankäynti, jota varastosta harjoitetaan. Saapa sillä Rousku muutakin nautintoa elämäänsä kuin iänikuiset illan kanapalat.
Elokuvan naisia ovat Minttu Mustakallion mehevästi esittämä myyjä Karita ja tämän äiti (Hannele Lauri), joka tuskailee lähiöelämän arjessa. Elokuvan epätavallinen rakkaussuhde syntyy Rouskun ja Karitan välille. Tuskin sitä edes rakkaudeksi voi kutsua, sillä Rousku kyttää vain sitä yhtä asiaa eikä unelmoi mistään elämäntavan muutoksesta.
Taru Mäkelä ohjaa valloittavan suorasukaisesti, mutta tämä ei tarkoita, etteikö elokuvassa olisi riittävästi särmiä. Se syntyy tarinan hauskoista ja osin surkuhupaisista käänteistä, mutta myös luontevasta dialogista ja kuvakerronnan jännitteistä. Näyttelijätyö on oivallista, ei siis sitä viimeaikojen kotimaisissa elokuvissa ilmennyttä tv-sketsitasoa, vaan oikeaa komedianäyttelemistä. Taru Mäkelä hallitsee hiljaa punnertavan komedian. Ei sellaisia ohjaajia ole liikaa kotimaisessa elokuvassa. Eikä duunareidenkaan elämää ole valotettu usein näin mainiolla sihdillä.
Ajankohtainen kommentti
Elokuva-arkisto eli Kansallinen audiovisuaalinen arkisto Kava aloitti eilen kevätkauden Eerikinkadun Orionissa. Aloitusfilminä oli muun muassa Alfred Hitchcockin Vertigo - Punainen kyynel (1958). Kokonaisuutena Kavan kevätohjelmisto on epätasainen. Jotenkin vaikuttaa, että Kavassakin kosiskellaan nuoria. Teemat "Elokuva ja psyyke", Aki Kaurismäen valitsema "Ranskalainen menu", Matti Kassilan "Carte Blanche" ja ohjaajaesittelyt David Lynch sekä Terrence Malick ovat kiitettäviä valintoja. Kiehtovia elokuvia tarjoaa myös "Robert Siodmakin musta sarja". Vierastan taas sellaisia aiheita kuin "Villi Pohjola", "Nuorten sävellahja" ja "Kolmas ulottuvuus". Viimeksi mainittu teema avaa näkökulman elokuvan tuoreisiin teknisiin uudistuksiin, joten se kytkeytyy suorasti nykymenoon. Onneksi Kavan ohjelmistovastaava Antti Alanen on laatinut sarjasta monipuolisen: Ei siis vain tuoreet Avatar (2009) ja Pina (2011), vaan myös Hitchcockin Täydellinen rikos (1954) ja neuvostoliittolainen 3D-harvinaisuus Robinson Crusoe (1947).
Kavan kevättä on monipuoistettu myös oheistoiminnoilla. On kinokonserttia, luentosarja elokuvasta ja arkkitehtuurista (teeman elokuvaesimerkkeihin on valittu muun muassa Maunu Kurkvaaran 1962 ohjaama hieno Yksityisalue), symposiumi elokuvasta ja psyykestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti